Olen omassa maailmankuvassani mielestäni realistinen. Arvaan monen mielestä maailmani olevan epätodellinen, idealistinen tai aivan mahdoton ajatus. Uskon silti yksilön kykyyn synnyttää tuloksia, yritysten mahdollisuuteen muuttaa maailmaa ja yhteisöjen olevan prosesseja ja rakenteita vahvempia. Pidän kiinni uskostani tilanteessakin, jossa Suomessa sukeltaa teollisuus, talous ja yhteiskunta. Tiedän loputtoman toivottomuuden olevan ihmisluonteen vastaista. Kun epätoivoisuus on suurinta, on paras aika investoida.
Olen LTA -taipumusanalyysin mukaan muistaakseni muutosjohtajaa lähestyvä kehittäjä. Analyysin laadusta tai tasosta en tiedä, mutta ominaisuudet tuntuvat kohtaavan. Muistan vuosia sitten harjoituksen vetäneen konsultin todennen kaltaisteni olevan riskiryhmässä alkoholismille ja loppuunpalamisille. Maailma ei valmistu, eikä muutokset tahdo toteutua toivotulla tavalla. Yritin ottaa asiasta onkeeni ja pohtia maailmani suhdetta vallitsevaan todellisuuteen.
Etsin täyttymystä. Pohdin kuumeisesti yhdistäisin intohimoni, energiani ja tuloksellisuuden pitkäjänteiseen arvon kasvattamiseen. Uskon taseisiin, markkinaosuuksiin ja omistajalta toiselle siirrettävään arvonmuodostukseen. Haluaisin aina saada jotain aikaiseksi. Päässäni on vamma, joka sanoo etten hyvistä tuloksista huolimatta ole vielä lähelläkään sitä mihin matkani on tarkoitettu.
Yritän aktiivisesti. Puhun, kirjoitan, kehitän ja kohtaan valtavan määrän ihmisiä ja yrityksiä. Etsin päämäärääni. Ehkäpä Digitalist Network on työkalu synnyttää kohtaloni. Ainakin se herättää hankkeilleni tyypillisesti paljon hämmennystä. Onko tämä media, verkosto, palvelu vai työnvälitykseen tähtäävä palvelukokonaisuus? Vastaukseni on kyllä. Yhdistämme pilvessä mediaa kuratoivan suodattimen (Flipboard), verkkomedian (Mashable), tapahtumamedian (Management Events) ja hautomon (vaikkapa Rocket-internet.de) Asiassa ei ole mielestäni mitään eksoottista. Hyvin samankaltaisella ajattelulla toimii esimerkiksi amerikkalainen Fast Company.
Internet ensin pirstaloi arvoketjuja, sitten yhdistelee niitä uudella ja kiinnostavalla tavalla.
Lopputuloksena syntyy yrityksiä kuten Facebook, Twitter, Uber, Evernote, Airbnb jne.
Kohtaan digiapostoli –keikoillani paljon hämmennystä. Puhuin taannoin median käyttöä suunnitteleville asiantuntijoille. Kysyin miksi vaikkapa Valiosta on miljardin euron mediainvestoinnin jälkeen syntynyt niin mustavalkoinen ja monotoninen kuva, joka ainakaan minulle ei merkitse oikein mitään. Miten on mahdollista että vuosikymmenten monopolin jälkeen Danone tulee hetkessä rinnalle. Eikö jatkuva mainostaminen ja median vuoraaminen tuoteoksennuksella synnytäkkään brändiä? Miksi Lidl haukkaa vuosikymmenessä ison palan ruokakauppaa keskusliikkeiden välistä? Miksi teleoperaattorit ovat niin samanlaisia? Ihmiset selvästi ihmettelevät pohdintojani. Provosointi herättää ajattelemaan ja saa veren kiertämään. Kuulija saa itse valita pitääkö asiasta vai ei. Kerron vain mitä kuluttajana yrityksistä ajattelen.
Pohdin mikseivät suurimmat yritykset selvästi saa itsestään irti aivan parastaan.
En tiedä minne muutosta rakastavat ihmiset päätyvät. En osaa sanoa minne joutuvat tulevasta elävät. Etsin itseäni ja ympäristöä joka hyväksyisi ajatukseni. Moni on ajatellut sen olevan mahdotonta. Useampi on kehottanut pysähtymään ja alkamaan elämään tätä elämää. Auttajat ihmettelevät tyytymättömyyttäni. En osaa sanoa olenko kasvun, tuhon vai parannuksen tiellä. Taidan kuulua porukkaan, jonka on itse luotava kohtalonsa. Ei taitaisi valmis sellainen sittenkään kelvata.
Taidan vain yrittää jaksaa yrittää jotain joka päivä. Ideoida, suunnitella, rakentaa ja kehittää uudelleen. Ainakin sillä saa paljon aikaiseksi. Pitää kai antaa tulevan vain tapahtua päivä kerrallaan, yrittää nauttia retkestä ja tehdä oikeita valintoja. Jokainen uusi päivä on kuitenkin mahdollisuus tehdä asioita edellistä päivää paremmin.
Jokainen kirkastuva aamu on uusi kuva maailmasta. Ihminen on kai ennenkaikkea sitä, mitä hän itse yrittää.
KIRJOITA KOMMENTTI
piirimyyja
2013-09-19 07:37:12
Ville, ihminen on sitä millaiseksi hän oman maailmansa muokkaa. Toisten maailman muokkaaminen onkin paljon vaikeampaa. Taitaapi olla niin että tulevaisuuden valoa täynnä olevat ihmiset nujerretaan ajanmittaan organisaatioiden painolastissa suorittamaan keskinkertaisesti. Vähän ajan päästä itsekin uskovat että tämä organisaation tapa on oikea ja ainut tapa, eikä liialla ajattelemisella saa kuin häirikön maineen. Rakenna siinä sitten itse kehittyvää ja ohjautuvaa organisaatiota.
Lisää kommentti
Minna Karhu
2013-09-19 08:31:59
Hyvä Ville! Ilman tyytymättömyyttä ei synny uutta. Eikä näennäinen tyytyväisyys ainakaan aja kehitystä eteenpäin. Kauas voi katsoa, vaikka astuisikin sen seuraavan askeleen ihan lähelle. Älä lopeta, älä pysähdy, olet mahtavalla matkalla.
Susijengin luotsilta Dettmannilta löytyy urheilun maailmasta hyvää ajattelua, joka sopii minusta tähänkin. Dettmanin mukaan voittaminen on tärkeää mutta sittenkin vain sivutuote. Tärkeintä on yhteinen matkanteko joukkueena ja oppiminen itse – joukkueena ja yksilöinä.
Hakkaraisen urheiluun liittyvä kolumni pyörii saman asian ympärillä: Voittaminen on prosessi...Jos urheilussa halutaan siis voittaa, ensisijainen tavoite tulee olla itse urheilemisessa, ei tuloksessa. Voittoon ei ole oikotietä. http://blogit.iltalehti.fi/jani-hakkarainen/2013/09/16/voittamisen-prosessi/
Minun silmissäni sinä olet muotoilemassa juuri tuota, voittamisen prosessia! Mukavaa olla matkallasi mukana.
Lisää kommentti
Minna-Kaisa
2013-09-19 10:18:05
Keep up the good work, Ville ;)
Lisää kommentti
Pia
2013-09-19 11:48:01
Lueskelen satunnaisesti kirjoituksiasi ja tästä tunnistin paljon itseäni, tuntunut aina, että suurin osa ihmisistä joko nujertaa pessimistisyydellä optimistin tai vähintäänkin hiljaisesti passiivisuudellaan imee energian. Samaa sanon ku edellä, keep up eikä saa luovuttaa, eikä persoonan vahvuuksia kadottaa! Rohkeus, se on suurimmalle osalle vaikeaa.
Lisää kommentti
Miss L
2013-09-19 13:03:37
En nyt ihan ymmärtänyt, että mikä tämän kirjoituksen ydin oli tai kenelle se oli suunnattu. En myöskään käsitä, miksi näitä "miltä musta nyt tuntuu" -postauksia täytyy jakaa kaiken kansan nähtäville – etenkään, mikäli mielii esiintyä sosiaalisen median asiantuntijana. Tekisi mieli sanoa, että who cares! Älä ota poika ajatuksiasi todesta.
Sen sijaan – tai sen lisäksi – esitän tässä muutamia kirjoituksesi herättämiä kysymyksiä:
"Arvaan monen mielestä maailmani olevan epätodellinen, idealistinen tai aivan mahdoton ajatus."
Mitä väliä sillä on, mitä muut saattavat sinun maailmastasi ajatella?
"Etsin täyttymystä."
Mistä sinä sitä täyttymystä etsit? Miksei täyttymys voi olla tässä ja nyt?
"Etsin itseäni ja ympäristöä joka hyväksyisi ajatukseni."
Mistä sinä itseäsi etsit? Miksi ympäristön tulisi hyväksyä ajatuksesi?
"Ei taitaisi valmis sellainen sittenkään kelvata."
Kenelle sinä haluat kelvata ja miksi?
Ps. Nimimerkeille Piirimyyjä ja Pia haluaisin viestiä seuraavaa: Ei ympäristö ketään nujerra. Sen sijaan ihminen voi kokea tulleensa nujerretuksi, mikäli ottaa omat ajatuksensa todesta.
Lisää kommentti
Lisää kommentti