.44

Matkamittariini täyttyy lähipäivinä luku 44. Isoja lukuja molemmat. Havahduttuani asiaan en tahtonut löytää aiheesta paljon positiivista. Päätin kuitenkin ohittamisen sijaan antaa lukuparille mahdollisuuden.

Ensimmäisenä ajattelin, että olisi hieno tavoite saavuttaa luku 88. Aika paljon saa tsempata tällä rasituksella tuon pariluvun ylittämiseen. Ajattelemisen aihetta siinäkin.

Sitten muistin numeron 44 löytyvän lapsuuteni sankarin Dirty Harryn tuotannosta. Magnum .44 oli Clint Eastwoodin luoman hahmon rankimpia elokuvia. Ainakin 70-luvun mittaristolla. Tähän päivään toivottaman hidasta ja maneerista hierontaa. Vähän kuten minäkin välillä.

Jotenkin aihe ryhtyi viihdyttämään mieltäni. Mietin millaisia asioita symboliikkaan voisi yhdistää. Likaiselle Harrille 44 oli ns. kovat piipussa ja vieläpä pitkässä sellaisessa. Idea alkoi viehättämään ajatuksiani ikääntymisestä. Olenhan pohtinut näitä usein aiemminkin.

Kilometrejä työelämässä on takana yli 20 ja aiheista joista veistän alkaa löytymään sekä kokemusta että näkemystä. Maailma yllättää ehkä positiivisesti yhä harvemmin, mutta toisaalta asiasta alkaa löytymään ehkä ammattilaisen varmuutta ja asennetta. Vähän kuten Clintillä virne pysyy, mutta tarkka on laukauskin.

En halua väittää iän olevan pelkkiä numeroita. En halua sanoa nuoruuden olevan asennekysymys. Tai haluaisin, mutta tiedän asiasta enemmän. Siltin pidän aikaa ja ikääni aika hyvänä parina. Ehkä nämä ovat niitä työelämän parhaita vuosia joista pitäisi pystyä nauttimaan.

Ja onhan työpöydällä makaavat haasteet kiinnostavia. Haastavia mutta kiinnostavia. Ei epäilystäkään ettenkö suhtautuisi asioihin likaisen Harrin tarkkuudella.

Kiitos matkalaisille ja sitä seuraaville. Päivästä päivään ja keikasta toiseen karavaani kulkee ja kitinä kaikuu. On hienoa antaa ja saada niin paljon takaisin. Täyttä elämää sanoisi varmaan Harrikin. Ei kun piippu kohti tuntematonta ja ase tarkkana. Nokka kohti seuraavia seikkailuja.