Älä nyt ymmärrä väärin! Itse asiassa pidän valittajista.
Rakentavat toisinajattelijat ja toisintekijät ovat kaiken paremman alku. Mielestäni meillä kaikilla on lupa ja mahdollisuus valittaa. Ei tarvitse, mutta saa jos siltä tuntuu.
Tykkään itsekin valittaa. On mielessäni väärin pitää suu supussa ja olla tyytyväinen lottovoittajan elämään Suomessa. Miten niin asioista ei saisi toivoa parempaa ja esittää eriäviä mielipiteitä? Ajatukset, jotka edeltävät sanoja ja saavat arvon puheessa ovat kaiken toiminnan ja kehittämisen alku.
Miten valitukselle saataisiin relevantti aika, paikka ja kanava? Voisiko valituksia kohtuullistaa vaikkapa jonkinlaisen taseen kautta. Liitettäisiin vaatimukset erilaisuudesta tehtyihin tekoihin olemassa olevan rakentamiseksi? Vaiko mennäänkö silloinkin metsään jos valittajilta vaaditaan tekoja tai näyttöjä oman osallistumisen puolesta?
Valittaminen ilman konkreettista vaihtoehtoa tuntuu turhalta. Julkisista hankkeista ja pakolaisten sijoituksista valittaminen pienimielisyydeltä. Ajattelun ahtaudessa ihminen näkee itsensä eikä suurempaa kuvaa yhteisestä hyvinvoinnista. Onko ihmisellä lupaa valittaa ilman vastuuta koko yhteiskunnan tulevaisuudesta.
Idolini Juhana Vartiainen sanoin Oulussa: ”Suomi pärjää maailmalla, jos maailma pärjää Suomessa.” Aivan ajattelun ytimessä. Ruotsi pärjää paremmin kun siellä on 1,5m uutta veronmaksajaa joista aivan varmasti suurin osa integroituu osaksi toimintaa aivan hyvin. Ongelmia aiheuttavat mikroskooppinen osa koko väestöä sekä syntyvien että saapuvien kansalaisten riveissä.
Yritän itse pitää jonkinlaista tasetta valittamisessani. Puhun uudistumisen puolesta, kirjoitan aiheesta ja autan pyynnöstä niin yksilöitä kuin erilaisia yhteisöjäkin. Yritän mielessäni ansaita luvan valittaa olemalla, avoin aktiivinen ja kuuntelemalla muidenkin mielipiteitä.
Surukseni moni valittaja ilmoittaa, ettei halua osallistua yhteiseen kehittämiseen, koska valitut nuotit tukevat huonosti omaa ajattelua. Marinakuoroon jättäytymistä pidän kaikkein ikävimpänä vaihtoehtona.
Suomalainen mies tuntuu marisevan silloin kuin oma kokemus maailmasta ja tahtotila henkilökohtaisesta menestyksestä menee ristiin aiheuttaen turhautumista niin omaan tekemiseen kuin ympäröivään maailmaankin. Silloin ongelmat tuntuvat olevan enemmän muiden kuin omassa tekemisessä.
Vastaus valituksille ja valittajille löytyy aina omasta peilistä.
Olenko osallistunut toiminnan kehittämiseen? Olenko ollut avoin ja kuunnellut muiden ajatuksia aiheesta? Annanko kaikkeni yhteisten asioiden edistämiseksi? Ja ennen kaikkea. Onko pahoinvointini itse vai ympäristöni aiheuttama oire jostain sisälläni myllertävästä suuremmasta asiasta. Aina kannattaa valittaa ja heti perään pohtia miten itse saisi asioita eteenpäin.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti