Onko suomalainen ruoka tabu?

Itselle Snellman oli ennen näitä uusia mainoskampanjoita ruokataloista inhokki, koska yhdistin Snellmanin inhoamaani maksamakkaraan. Nyt ostan ensisijaisesti Snellmanin tuotteita, koska he ovat avoimia mistä tuotteet tehdään ja muutoksia on tehty asiakkaiden parasta ajatellen. Avoimmuus 2013 = uskollinen uusi asiakas.

Avoimuus versus vaikeneminen on kyllä valtavan tärkeä pointti. Meidän tytöt iltaisin aina haluavat valvoa vielä hetken, että kirja ei jää kesken jännittävässä kohdassa. Sillä sen mitä ei ehdi lukemaan ennen valojen sammuttamista, mielikuvitus kyllä täyttää kun sitä jo valmiiksi on ruokittu sopivaan suuntaan. Ja tottahan toki mielikuvitus yltää hurjempiin ja pelottavampiin vaihtoehtoihin kuin kirjoitettu tarina.

Ei todellakaan ole kauhean vaikea kuvitella kuinka atriahksaarioisten työntekijät hakkaavat eläimiä ahtaessaan niitä rekkoihin ja sieltä pois. Helppoa tämä on juuri siksi, että ei ole olemassa vertailukuvaa, jonka aivoistansa hakisi. Siksipä mielikuvitus saa vapaasti jyllätä. Kun sitä jo valmiiksi on ruokittu sopivaan suuntaan - vaikenemalla ja luomalla hämärän verho alan ympärille.

Tämä on ihan sama asia kuin miksi olemme laittaneet meidän perheen tytöt ensin lukemaan ne Potterit, sitten vasta katsomaan leffat. Kun luet näkemättä vertailukuvaa, oma luovuus on vapaasti valloillaan määrittämässä hahmot. Heti kun leffa on nähty, muisti hakee nämä visualisoinnit kirjankin tarinan tueksi.

Eli kyllä Atriankin pitäisi kuvittaa hyvä toimintansa. Niihin kuviin olisi vaivatonta palata kun näkee sen karja-auton liikenteessä.

Suosittelen lämpimästi lukemaan kannesta kanteen Tieto-Finlandialla palkitun Syötäväksi kasvatetut -kirjan, jonka on kirjoittanut toimittaja Elina Lappalainen. Siitä oppii mm. sen, että suomalainen broilerituotanto on ketjun alusta loppuun niin puhdas, että ainoana maailmassa ei tarvita antibiootteja.
Ja jos haluaa syödä suomalaista lihaa, kannattaa aina tarkistaa pakkauksesta lihan alkuperämaa. Lupaan, että saatatte kokea yllätyksiä. Mainonta kun ei aina anna ihan tarkkaa kuvaa tästä asiasta.
Itse kysyn nykyään ravintolassa aina, onko broileri suomalaista vai ei. Hämmentyineitä vastauksia olen saanut. Joku kysynyt miksi. Valaisin asiaa.
Lisäksi kannustan miettimään, voisiko suomalainen kauppa ottaa riskin siitä, että suomalainen lihateollisuus kohtelisi eläimiä huonosti? Tai teollisuusyritys itse? Mainekriisin uhka on nykyään niin suuri, että tuskin voisi. Lihateollisuus on joutunut vastaamaan viime vuosina etenkin joidenkin välinpitämättömien kasvattajien vääristä teoista, vaikka teollisuuden oma prosessi on todella viimeisen päälle hienosti suunniteltu, hoidettu ja valvottu. Ja se prosessi on todella, todella suuri. Ihan mikä tahansa hartikainen&sörsselsson ei sellaista pyörittäisi.
Ja kyllä, minäkin toivon, että näistä asioista keskusteltaisiin avoimemmin. Harmi vaan, että usein tästä teollisuudenalasta keskusteleminen johtaa kiihkoiluun ja äänen korottamiseen. Ihan turhaan.
Ihan viimeisenä kannustan myös ostamaan suomalaisia brändituotteita. Maailmanparantajana minulla on taipumus uskoa, että suomalainen brändi = suomalainen työ. Koko ajan kovemmaksi käyvä hintakilpailu ja valikoimien kaventuminen kaupan omien merkkien vallatessa hyllyt ovat kuluttajien valinta. Jokainen ostos kirjautuu tarkasti analysoitaviin tietojärjestelmiin, joita käytetään päätöksenteon ja neuvottelujen välineenä. Syyttäkää naiiviksi, mutta mun ruokakaupan laskuni on juuri siksi edelleen suuri, että valitsen poikkeuksetta aina brändituotteen private labelien kustannuksella. Ugh.

Tässä tekstissä oli monta hyvää pointtia maineenhallinnasta ja luottamuksen herättämisestä.

Snellman on oikeasti hyvä esimerkki. Minä en katso telkkaria, mutta kuuntelen sujuvasti. Ohjelmat, jotka kiinnostaa tulee katsottua pitkälti netistä ja joskus missaan ne täysin vahingossa. Jostain syystä Snellmanin mainokset saa aina huomion kiinnittymään siihen, mitä nyt tapahtuu. Aamulla tämän luettuani päässä pyöri pitkään kohtaus, jossa pojat lukevat taulun seinältä "Viimeinen sammuttaa valot!", "Eikun se toinen taulu." On ihan selvää, että "pelkoja" ennakkoon poistamalla asiakkaan kynnys ostaa tietty tuote madaltuu merkittävästi.

Kautta aikojen ihmiset on puhuneet toisilleen luottamuksellisia asioita tyyliin: "älä kerro kenellekään, mutta..." ja tämä on jatkunut, kunnes kaikki tietävät, mutta kukaan ei puhu siitä keskenään ääneen, kun on se vaitiolovelvollisuuskin. Netin ja somen kautta nämä luottamukselliset tiedot leviää entistä nopeammin, jolloin ei pitäisi olla vaikeaa valita avoimuuden ja vaikenemisen välillä. Vaikeneminen edustaa nykyään yhä enemmän ja enemmän epäluotettavuutta ja kuten sanoit, ennemmin tai myöhemmin ne asiat kuitenkin tulee esille jotain kautta.

Näkisin tämän myös johtamisen ongelmana. Hyvin pitkään on ollut niin, että esimerkiksi työntekijöitä on pidetty jotenkin tyhminä ja vieläpä epäluotettavina, jolloin moni tärkeäkin asia on jätetty kokonaan kertomatta. Sellainen kyräily ja ihmisten ymmärryksen väheksyminen on omiaan aiheuttamaan tyytymättömyyttä, joka vuotaa varmasti jotain reittiä muualle maailmaan. Pelkästään seuraamalla Facebook-kavereitani, tiedän monta yritystä, joihin en ikipäivänä edes harkitsisi meneväni töihin, koska niissä ei luoteta eikä arvosteta.

Kiteytettynä tarkoituksena oli sanoa, että luottamus todellakin syntyy vain avoimuudesta. Eikä se avoimuus saa rajoittua tiettyihin piireihin vaan ihan kaikkiin sidosryhmiin. Mokia voi sattua kaikille, mutta avoimuuden kautta synnytetty luottamus on voimavara, jonka avulla on mahdollista selvitä tiukastakin mainekriisistä kohtuullisin kolhuin.