Työ

Kolmikirjaiminen käsite hämmästyttää ja kummastuttaa suomalaisia ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ainakin keskustelua ja kirjoittelua työn riittävyydestä, saatavuudesta ja luomisesta riittää enemmän kuin kestää asiaa seurata.

Yksi asia on varma. Työ ei tältä planeetalta lopu tekemällä. Toisen ihmisen opettaminen, hoitaminen, uuden luominen ja kulttuurin rakentaminen ovat esimerkkeinä tehtäviä, joiden kysyntä ihmiseltä toiselle ei tekemällä lopu. On aivan eri asia riittääkö nykyisen kaltainen tekeminen kaikille koneiden vallatessa turhaa ja suoritusperusteista tekemistä.

Kenen idean mukaan ihmisen pitäisi tehdä paljon työtä? Mitä sitten, jos robotit tuottavat ruokaa, hyvinvointia ja parempia ratkaisuja? Jää ihmiselle aikaa viihtyä, rakentaa uutta ja auttaa muita ihmisiä. Eri kysymys on jälleen se, kuinka hyvinvointi rahoitetaan ja pidetään keskiluokka tyytyväisenä. Työtunteja tai teknistä tekemistä ei toimiva kansankapitalismi silti hyvinvoinnilta vaadi.

Kummallinen ajatus määritellä työ tunteita, paikkoina ja pidettävinä pekkasina kesken parhaimman tuotantokauden. Ajatus työstä teknisenä suorittamisena työnantajan vuokraamissa tiloissa joutaa romukoppaan. Kohtaamme väistämättä kysymyksen työn tuloksellisuudesta ja arvosta toisille ihmisille ja yhteisöille. Se työ jatkuu, jonka arvo tunnistetaan. On absurdia ajatella koneiden pelkästään hoitavan lapsia tai vanhuksia hoivatehtaissa. Päinvastoin vapautuva aika ja vauraus on hyvä jokaisen käyttää vaikkapa laadukkaan eläkeajan rahoittamiseen.

Sosialistinen Suomi opetti meille, että työ annetaan tekijälle kun kouluja käydään ja pätevöidytään kilometritehtailla vuosien saatossa. Siksi monilta puuttuu osaamista todentava ja taitoja erotteleva henkilöbrändäys, rohkeus hakea itselleen avoimesti uusia haasteita tai mahdollisuuksia ja perustaidot oman markkina-arvon kasvattamiseen.

Tulemme näkemään Suomessakin entistäkin enemmän kuluttajien rahoittamia konsultointipalveluita työurien kehittämiseen. Markkina on jo syntynyt koulutuspalveluina kielitaitoon, pääsykokeisiin ja lukion tukiopetukseen. Näistä on vain lyhyt matka aidosti organisoituun mentorointiin, valmennuksiin ja täydennyskoulutukseen. Aika moni on omalla rahalla jo ostanut itselleen toisen pätevyyden vaikkapa personal trainerina. Osaamisen kasvattaminen ja siihen liittyvät palvelut ovat tulleet jäädäkseen.

Työ ei tekijäänsä kiitä

Vastuu suomalaisesta työelämästä on aikaa sitten siirtynyt yksilöille. Ammattijärjestöt ja poliitikot eivät vain ole hellineet sitä äänestäjille kertoa. Ei yhteiskunnalla ole työkaluja yksilön työelämän tai osaamisen haasteiden ratkaisemiseen. Tarvitaan uudenlaista ajattelua omasta vastuusta, yhteisöistä ja yritysten uusista tavoista teettää työtä yrittäjillä ja verkostoissa. Tarvitaan uudenlainen merkitys sanalle työ ja uudenlaista sopimista työnantajan ja –tekijän välille. Aika entinen ei työhön palaa. Siksi onkin parempi ryhtyä uudistamaan koko ajattelua kerralla peräpeiliin haikailemisen sijaan.

Digitalistit järjestävät keväällä 2017 uuden ajattelun työfoorumin paremman työelämän synnyttämiseksi.