Maailmani on sekaisin. Taidan miettiä sitä liikaa. Tai viestiä viiltävästi vaikuttavasta maailmastani. Ajatteluni on järkkynyt viime aikoina. Mietin kovasti mikä on totta, todellista tai tarpeellista. Anna hetki niin selitän.
Pohdin miksi ihmisiä palkataan yrityksiin. Tarvitaanko talenttia, tekijöitä, toimijoita vai asioiden toimittajia. Kaikkea edellä mainittua on liian helppo vastaus. Palkataanko viestintäjohtaja hoitamaan viestintäjohtajan virkaa, johtamaan viestintää vai viestimään johtajuutta? Taaskaan en usko monenkaan täyttävän edellytysten kaikkia ehtoja. Siksi olisi hyvä tietää täytetäänkö organisaatiota, virkaa, tehtävää vai tarvetta.
Viestinnän maailma on murtumassa ehkäpä markkinointiakin suuremmin. Yrityksen on määriteltävä koko suhteensa viestintään uudelleen. Ollaanko avoimia? Mitä avoimuus tarkoittaa? Kenelle olemme avoimia? Kuka yrityksestä viestii? Ovatko ihmiset ennen yritystä vai yritys täynnä hyviä ihmisiä? Kaikille vaihtoehdoille löytyy paljon eri tulemia.
Olen seurannut kohtuullisen läheltä isojen yritysten viestintää. Väittäisin harvan viestintäjohtajan ymmärtävän syvällisesti, miten viestinnän alati digitalisoituva toimintaympäristö on muuttunut. Lähes kaikki maan merkittävät journalistit ja toimittajat viestivät aktiivisesti toisilleen verkossa. Viesintäjohtajista tulee mieleen vain Wärtsilän Atte, joka hänkin enemmän firman bisneksistä kuin aktiivisena keskustelijana ja viestinnän vaikuttajana. Voiko viestintäjohtaja olla sekä viestijä, viestinnän johtaja ja asiantuntija? Ei varmasti kaikkea voi olla, mutta olisi hyvä tietää kuka talossa julkisuuskeppiä heiluttelee?
Jos olisin johtaja, haluaisin viestintä tai viestintä- ja markkinointijohtajan olevan kuin Eli Gold, Good Wife –sarjassa. Kampanjapäällikkö, mainejohtaja, sotilas ja ärsyttävän itseriittoinen asiantuntija. Haluaisin viestintäjohtajani luovan tuloksia. Nyt tulee mieleen erittäinkin hyviä esimerkkejä, mutta en halua heitä julkisesti mainita. Viestinnän kummisedät kyllä tietävät kättensä jäljet.
Viestintäjohtaja murroksen keskiössä on vain heppoinen esimerkki yritysten viestintäympäristöä mullistavaa digitalisoitumista. Yksittäisen lehtijutun aiheuttama keskustelu voi paisua ja jatkua verkossa kuinka kauan tahansa, vaikeneminen ei ole vaihtoehto eikä vanhoilla opeilla tee uudessa maailmassa tuon taivaallista. Ongelmana taitaa olla se, että viestintäihmiset ovat joko niin pihalla tai ulkona kuviosta etteivät he edes haastetta tunnista. Perinteisin tavoin tehden kuvitellaan pärjättävän muuttuvassa maailmassa. Mutta eihän maailma muutu jos ei sitä itse ole missään kokemassa. Kauppalehti tulee kuten ennenkin. En vain keksi kenelle.
Avoin, vuorovaikutteinen ja osallistuttava viestintäympäristö on huikea mahdollisuus kenelle tahansa. On vain ymmärrettävä miten verkosto toimii, luotettava asiantuntijoihin ja uskallettava yrittää. Pää pensaaseen on suomalainen keksintö. Kun me ei nähdä ulkomaailmaan, niin meitäkään ei varmaan nähdä. Ihan sama mitä maailmalla tapahtuu, ”Meillä kyllä osataan.”
Viestiminen osana johtamista on tärkeämpää kuin koskaan ennen. Sanominen ei riitä, elämme tarinoiden ja kokemusten aikaa. Kertominen kuuluu analogisen maailman myytteihin. ”Teille on nyt kerrottu” ei vaikuta mihinkään, muutos tilanteessa yksipuolinen viestintä on lähes sama kuin kertomatta jättäminen. Kerran kerrottu asia elää omaa elämää ihmisten mielissä ja puheissa. Voin vain ihmetellä yritysten kuvitelmaa kerran viestityn asian voimasta, harhakuvaa siitä mikä on ihmisten mielissä totta.
Haaveilen viestintäjohtajien yhteisestä kriisipalaverista. Olisi mahtavaa jos Procom tai joku muu kutsuisi julkisesti eri alojen asiantuntijoita yhdessä puhumaan viestintäkentän muutoksesta. Tuomas Enbuske, Jari Sarasvuo, Eero Hyvönen, Kirsi Piha, Markus Leikola, Susanna Paloheimo ja viestintäjohtajista rohkeimmat. Noilla nimillä voisi aloittaa aamupäivän. Iltapäivällä voisi yrittää ratkoa huutavaa pulaa osaamisesta, koulutuksesta, uskaltamisesta ja ottaa huomioon yritysten omistajien ja johdon näkökulmaa. Ehkäpä iltapäivän voisi pitääkin suoraan yritysjohdolle.
Seuratkaa Nalle Wahlroosia, Jouko Karvista ja erityisesti Matti Alahuhtaa, oppikaa hänen tapansa tehdä strategiasta tarinaa, hissiyhtiöstä kiinnostava teknologiayritys ja suunnittelun, strategian, johtamisen ja viestinnän pyhää liittoa. Kone taitaa olla strategisesti ja toiminnallisesti yksi Suomen avoimimmista yrityksistä, ehkäpä osaksi myös sen takia myös arvostetuimpia? Eihän viesinnällä hyviä numeroida tehdä, mutta hyvää työtä tekee Alahuhta Koneen strategian, tarinan ja viestinnän kanssa. Sieltä ne lupausten kautta numerotkin syntyvät. Hyvin sanottu on tekemistä vaille valmis.
KIRJOITA KOMMENTTI
Jani Muhonen
2013-02-19 19:41:37
En nyt tässä päiväkoti-ikäisten nukkumaanlaittotohinoissa kykene keskittymään fiksumpiin ajatuksiin kuin että tämä oli mieleenpainuvimpia tekstejäsi about koskaan. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa kykenen sitä kommentoimaankin - toisaalta, ei kai siihen pakottavaa tarvetta. Halusinpahan vain sanoa että kirjoitus on luettu ja se oli oikeasti hyvä. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin sen lukee.
Lisää kommentti
Satu Tuominen
2013-02-19 22:15:47
Komppaan :) hyvä ja ajankohtainen kirjoitus.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-20 17:18:34
Kiitos - ota ja kommentoi?
Lisää kommentti
Jani Muhonen
2013-02-20 22:37:18
a) Maailmaa pitää miettiä, se/sitä pitää kyseenalaistaa. Ilman sitä ummehdumme ja pienet harmit kasvavat suuriksi estoiksi.
b) länsimainen kapitalistinen nykyaikainen yritysorganisaationormi on aivan liian nuori asia voidakseen olla staattinen. Me - yritykset eli ihmiset - olemme jatkuvassa luomiskehässä, aivan kuten koko yhteiskunta. Rakenteet muuttuvat ja uudistuvat ja hakevat paikkaansa. Staattisuus altistaa kuolemalle.
c) mitä ei kerrota, kasvaa itseään suuremmaksi möröksi. Siksi saduissa pelottavimmat peikot ovat kasvottomia.
d) ei titteli saa heiluttaa omistajaansa, kuten ei häntäkään koiraa.
e) edelliseen viitaten on luovuuden ja kykyjen hukkaamista jos ne aidataan kuviteltujen normien sisään. En katso teeveetä, mutta heti kiinnostuin Elistä. Hän ei tunnu suostuvan "normaaliksi".
f) on niin helvetin paljon helpompaa tehdä sitä mikä on tuttua ja mikä on tessissä määritetty kuin hengittää tuulta ja antaa sen nostaa. Siksi muutoskin latistetaan uudeksi normiksi, joka lopulta opetetaan talon tavoille. Ja sen sijaan että vietäisiin tehtäisiin kauppaa verkossa, viedään kauppa verkkoon.
g) oma ego on aina tärkeämpi kuin toisten visio.
h) johtaminen on viestimistä. Minä kunnioitan johtajaa joka luottaa. Joka tukee mutta ei tukehduta. Joka suuntaa mutta ei jää suuntimansa vangiksi. Johtajaa joka ei luule pärjäävänsä yksin. Joka viestii ja ottaa vastaan, jalostaa ja palauttaa. Käy dialogia, mutta ottaa vastuun. Mitään näistä ei voi tehdä ilman viestintää. Loppujen viimeksi kaikki mitä johtaja tekee, on viestintää. Ja niin pitää ollakin. Perimmäinen kysymys tästä seuraa: miten johtaja voi johtajuuttansa tehdä ilman että se olisi viestintää?
i) kriisi on positiivinen asia. Ainakin sen voi valita sellaiseksi sen ottavansa. Meillä on vapaus iloita tai marmattaa.
j) viestintä ilman tarinaa on ontto. Tarina ilman viestintää jää turhaksi.
Näistä syistä tämä kirjoitus oli niin mainio.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-21 16:11:33
Hienosti argumentoitu. Mun pitää pureskella näitä. kiitos
Lisää kommentti
Maarit Palomäki
2013-02-19 20:13:17
Kiitos. Hyvä kirjoitus.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-20 17:18:18
Kiitos!
Lisää kommentti
Jussi-Pekka Erkkola
2013-02-19 22:51:57
Ei tätä voi muuta kuin allekirjoittaa. Viestintäjohdolla on harmittavan usein verkko hakusessa. "No comments"-kulttuuri harvoin kannustaa työtekijöitä organisaation sisältäkään kommentoimaan yrityksen tai organisaation asioita verkossa.
Vien ideasi Procomin johtoryhmälle ;)
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-20 17:18:06
Kiitos.
Lisää kommentti
Nella Samu
2013-02-19 23:25:15
Blogisi on vaarallinen paikka. Täältä ei koskaan pääse poistumaan ilman, että mielessä pyörisi tuhat ja yksi asiaa. Se ei kuitenkaan ole huono, vaan hyvä asia. Enhän palaisi, ellen saisi täältä jotain.
Pysähdyin tekstissä pariin asiaan:
Ensimmäisenä Kauppalehteen, jota ainakin opiskelijoiden oletetaan lukevan. Palkkioksi esimerkiksi Tradenomiliittoon liittymisestä postinjakaja tiputtaa sellaisen jokaisena arkipäivänä eteisen lattialle, josta se usein päätyy lukemattomana paperikeräykseen. Ne uutiset on usein jo netistä luettu. Optiossa sentään artikkeleita, jotka eivät vanhene iltaan mennessä. Niihin voi palata myöhemminkin, joten lehden kohtalo ei ole aivan yhtä raaka kuin Kauppalehden.
Toisena vanhoihin oppeihin. Toisaalta ne varmasti ovat auttamattoman vanhoja, mutta toisaalta kaikkea vanhaa ei kannattane haudata elävältä vaan mieluummin kehittää edelleen.
Koska kohuabiristeilystä on niin lyhyt aika, niin otetaanpa siitä esimerkki: http://yle.fi/uutiset/abiristeilylta_selvinnyt_kaikki_meni_pain_honkia_alusta_asti_-_video/6499141 Ylen tekemässä haastattelussa Nordic Ferry Centerin toimitusjohtaja kommentoi tapahtumia. Toisaalta ottaa hienosti haltuun tilanteen luvaten selvittää kuinka asiakkaita voitaisiin jatkossa palvella paremmin. Toisaalta korvaan särähti puolustuskannalle lähteminen. En myöskään huomannut hänen pyytävän anteeksi haastattelussa, pelkästään selittelevän. Vanhojen oppien mukaanhan hän kaiketi olisi pyytänyt anteeksi ja varonut ottamasta liian selkeää kantaa asioihin ennen kuin tapahtumien syyt ja seuraukset olisi selvitetty? Se olisi varmasti lyhentänyt kohun jälkipuintia merkittävästi. Ymmärrän, että uusi aika vaatii nopeita ja avoimia vastauksia, mutta se onkin juuri viestinnän haaste. Kuinka antaa avoimesti ja nopeasti tietoa kuitenkaan sanomatta liikaa tilanteessa, jossa itsekin ollaan vielä hämillään ja tunnetilojen vietävissä? Näin ollen uskon, että viestinnän ammattilaisia ja perinteisiä puhemiehiä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.
Olen siis samaa mieltä siitä, että elämme viestinnälle haasteellisia aikoja.
Lisää kommentti
Mikko Anttila
2013-02-20 00:20:10
"Pää pensaaseen on suomalainen keksintö." Repesin :)
Lisää kommentti
Satu Tuominen
2013-02-20 00:47:37
Jäin pohtimaan tätä Nellan kommenttia, ja olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Onko kyse kuinka paljon myös vanhoista pönöttävistä toimintamalleista, joissa yrityksen puhemiehiä on perinteiset kaksi? Jossa jokainen lausunto käy läpi melkoisen, ja melko aikaavievän seulan?
Tämän tyypin lausunnoista voidaan erottaa esim. tiedotteet, jotka muuttuvat pitkän kommentointikierroksen jälkeen 'no information' -tyyppiseksi tyhjänpäiväiseksi jaaritukseksi.
Tai lausunnoiksi, jotka tulevat koneistosta ulos niin hitaasti, että loppukädessä ei ole enää väliä, tuliko vastausta tai ei. Asia on muuttunut tai hiipunut jo aikoja sitten.
Uskon, että tällaiset kankeat toimintamallit turhauttavat tässä nopean reagoinnin maailmassa monia viestinnän ammattilaisia. Mutta pieniä askelia avoimempaan ja ketterämpään suuntaan näkee jo siellä - täällä. ;)
Viestijän persoonaan tarvitaan pelisilmää ja avoimuuden ymmärrystä. Kyllä asiat yleensä jostain esiin putkahtavat. Siksi on parasta olla mahdollisimman avoin ja vilpitön.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-20 17:17:51
Hyvää analyysiä. remonttia tarvitaan nimenomaan rakenteisiin, ajatteluun ja uskaltamiseen? eletään verkossa eikä historiassa. terkut ja kiitos! V
Lisää kommentti
markku wilenius
2013-02-20 02:54:17
Skarppia pohdintaa, tätä tarvitaan!
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-20 17:16:55
Kiitos. olet otettu. V
Lisää kommentti
Team Pilkun paikka
2013-02-20 16:45:28
Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Kuten J-P jo aiemmin tuossa kommentoikin, niin ajatuksesi on rekisteröity ProComissa ja katsotaan, mitä syntyy. /Minna-Liisa Nurmilaakso, ProCom
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-20 17:14:50
Kiitos. Ajattelen teitä lämmöllä. V
Lisää kommentti
Marja Nousiainen
2013-02-20 20:09:53
Loistavaa! Hienoa, että löysin tämän blogin. Kirjoitus konkretisoi omia samansuuntaisia, mutta vielä hähmäisiä ajatuksiani. Organisaatiotkin ovat vielä sumussa tai unessa, mutta pikkuhiljaa murroksen suuruus paljastuu, Ruususen uni päättyy ja muutos käynnistyy. Kiitos herättelystä!
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-20 20:11:27
Kiitos! Tervetuloa ja mukavaa jos jaksat kommentoida...terkut, V
Lisää kommentti
Esa Luoto
2013-02-21 00:23:18
Siellä täällä liikkuvana propagandakonsulttina pitää muistuttaa yhdestä realiteetista, joka kirjoituksesta uupui: resurssien niukkuus.
Nykypäivän viestintäkenttä on niin fragmentoitunut ja nopeatempoinen, että hyvin nopeasti ollaan arjessa valintatilanteiden edessä: resurssien määrä on x (= niukat), tehtävää olisi x2 (toiseen potenssiin), lyhyen tähtäimen tavoitteet puskevat prioriteettilistan kärkeen (esim myynnin nopea tukeminen) ja sitten päälle vielä pitkän kaaren tavoitteet uskottavuuden, asiantuntijajohtajuuden, työnantajamaineen tai (yhä kasvavassa määrin) vastuullisen toimintamallien tunnetuksi tekeminen jne.
Toki kyse on siitäkin, miten viestintäjohtaja/-funktio pystyy itsensä myymään johdolle, mutta vielä usemmin kyse on ihan matematiikasta: mikä on liikevaihto, käyttökate, tulostaso, vuositavoite, kulurakenne jne ja lopulta se siivu euroja, joka voidaan allokoida viestinnän resursointiin. No, ehkä tämä on enemmän pk-yritysten vinkkelistä avattua, mutta miksipä ei: suurin osa suomalaisista yrityksistä tippuu heittämällä pk-kategoriaan. Noksut, Koneet, Metsot ja muut resursseineen ovat kuitenkin pieni vähemmistö yrityskentässä - siis lukumääräiseltä edustukseltaan.
Anyway, mitä tarvittaisiin enemmän, on hyviä ulostuloja siitä, millaisia tuloksia erilaiset organisaatiot ovat saaneet viestintäinvestoinneillaan. Ja nämä ulostulot parrasvaloihin - myös sinne Kauppalehteen, jota kuitenkin monet kirstunvartijat edelleen lukevat.
Tästä tulikin mieleeni Fonecat J-P Vuori. Hänen presentaationsa Fonectan viestinnän ja markkinoinnin uudistamisesta kannattaa lukaista läpi, jos jossain tulee vielä vastaan. Herätteli ainakin omia ajatuksiani jokunen vuosi sitten.
Lisää kommentti
Laura Walden
2013-02-25 12:41:32
Erinomainen kirjoitus. Kunpa vain tämä viesti tavoittaisi useamman niin viestinnän ammattilaisen kuin johdon henkilöitä. Myös julkishallinnon sektorilta.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-25 12:53:18
Kiitos! Toivotaan mahdollisimman monen jakavan eteenpäin. V
Lisää kommentti
Maaret Weide
2013-04-05 09:37:12
Mielenkiintoinen ja tärkeä asia...kiitos. "Pää pensaaseen" ja jatkoksi vielä selitys "ei tässä mitään kerrottavaa ole". Aina on uutisoitavaa/kerrottavaa niin positiivisista kuin negatiivisistakin asioista. "Anteeksi ja kiitos" kun vielä muistettaisiin.
Lisää kommentti
Lisää kommentti