Olipahan uutisviikko. Suomalaista taloushistoriaa suorana, rapakon takaa, annettuna, kerrottuna, kuvitettuna ja todennettuna. Pidän äärimäisen paljon sosiaalisen median kyvystä suodattaa, kuratoida, nostaa ja kiteyttää asioita. Tuhannet ihmiset yhdessä muodostavat aika tehokkaan uutiskoneen. Muutamassa tunnissa tiedossa oli informaatiota talon sisältä, ulkoa, Microsoftilta ja lukuisilta analyytikoilta. Hetkessä meistä kaikista kasvoi asiantuntijoita. Jokaisen mielipide onkin tärkeä. Vain jakamalla riittävä määrä erilaisia näkemyksiä pystymme kirkastamaan kokonaiskuvan.

Nokia-uutisen kaltainen tilanne on vaikea journalisteille. Noudattaako perinteistä tiedonvälittäjän roolia vai pyrkiäkö tuomaan oman näkemyksensä asiaan? Miten lähestyä asiaa jota tuhannet jo pureksivat? Mikä arvo on seuraavan päivän jutulla tai lehdellä? Kerrata vai kuratoida käytyä keskustelua? Siinäpä miettimistä maksumuurien taakse.

Julkaisin itse spontaanin ajatuksen RIP Nokia. Kirjasin sen itselleni muistoksi ja tarkoituksella sanoilla Rest In Peace. Nokian katoaminen kuluttajatuotteena on ollut väistämätöntä jo pidemmän aikaa. Juuri sehän meihin kollektiivisesti sattuu eniten.

Pölyn laskeudettua on kiinnostavaa keskittyä ”Nokian” jälkeiseen elämään. Tynkähän on kuin Sampo, joka sai paljon rahaa myytyään vanhan Postipankin tanskalaisille. Kassassa on rahaa ja Sampo porskuttaa. Ei tainnut nallen pisteet laskea onnistuneesta yrityskaupasta. Harhaudumme pohtimaan puhelimia ja E-Floppia jne. Katseen on syytä olla tulevissa sijoituksissa ja kasvussa. Nyt meni kannattamaton puhelinvalmistus, joilla on oli enää vähän sanottavaa suomalaiseen hyvinvointiin tai maailman markkinoille.

Voitetut rahat on aina sijoitettava uudestaan. Laiska raha vain menettää arvoaan. On todella vaikea uusia menestystarinoita. Hartwallit myivät oikeaan aikaan, mutteivät malttaneet olla palaamatta businekseen, nuoremmat Ehnroothit ovat yrittäneet rakentaa Tiimareista ja Turvatiimista uutta kivijalkaa suvun omistuksille. Sampo nurkkaa Nordeaa, mutta mihin ryhtyy Nokia? Elämme kiinnostavia aikoja.

Nokia-aalto oli hieno esimerkki kuinka tunteellisesti suhtaudumme meille tuttuihin ja tärkeisiin asioihin. Faktoilla ei ole väliä kun tuntuu pahalta ja hyppy tuntemattomaan pelottaa. Fakta on se että Nokia onnistui tekemään myös puhelimilla käsittämättömän pitkän menestykaaren, johon hyvin harva yritys on pystynyt. Muistellaanpa 90-luvun suuruksia Kodakia, Canonia, Sonya tai muita vastaavia. Ruotsalaisten Ericssonkin porsuttaa aivan mainiosti ilman päätelaitteita.

Meillä on nyt erinomainen valmius jakaa tietoa, käsitellä yhteistä maailmankuvaa ja kehittää uutta. Toivon Nokian järkytyksen synnyttävän paljon uusia ajatuksia. Seuraan kiinnostuneena kuinka Rovio rapautuu senioreiden karatessa perustamaan omia kasvutarinoitaan. Avasiko Rovio portit uudelle suomalaiselle menestysklusterille? Voisiko Roviosta spinnata 20 hyvää yritystä? Kestääkö Rovio itse teollistamien paineita? Tunne yrityksen sisällä täytyy olla vähintäänkin haastava. Pidetään peukut ja varpaat pystyssä.

Muistutetaan vielä kerran, että asiat ovat paremmin kuin koskaan. Korkealta on myös mahdollista Japanin tavoin pudota syvälle. Muutos ei lähde hallituksesta, yhteiskunnasta tai isoista yrityksistä. Muutos ja menestys kumpuavat jokaisesta suomalaisesta jotka laittavat itsensä niille alttiiksi. Kohtalo tottelee tekemistä ja meistä tulee juuri sitä mitä me yhdessä itsestämme rakennamme.