Ajattelumme rajat

Asiakkaani ovat jälleen onnistuneet koulimaan ajatteluani. Kiitos siitä. Suurenmoista keskustelua, haastamista, pureskelua ja kirkastamisen tahtoa. Ainakin oma ajatteluni sai lisää eliksiiriä. Haluan jakaa sitä kanssanne.

Pohdin lähes päivittäin ”gappeja” loistavan ja keskinkertaisen tekemisen välillä. Miksi Op-Pohjola on rakentanut itsestään epämääräisen nimihelvetin vaikka Nordea ja Danske haastavat täysin monoliittisillä palvelukokemuksilla. Miksi Itella soittaa ja tuo, mutta jos et ole kotona, paketti onkin postissa? Semmosia juttuja päässäni tahtoo liikkua. Miksi Kesko hautaa suurimman voimavaransa plussan verkossa? Tai miksi peliyhtiöt luottavat pelkästään peliensä markkinapaikkoihin rakentamatta itse suoria kontakeja himopelaajiin.

Minun on aina välillä ymmärtää miksi keskivertaisuus tahtoo voittaa erityisesti suurimpien yhtiöiden kohdalla. Joku sanoikin viisaasti että viisaus ei konsernissa voita. Mutta sitten aina joskus onnistun pääsemään päättäjän pään sisään. Uuden luomisen valinnat ovat vaikeita ja asetelma rohkeille päätöksille lähes mahdoton. Päätökset alkavat saada ymmärrystä.

Ajatellaanpa seuraavalla tavalla. Pihallasi kasvaa vanha villiintynyt nurmikko. Se on vielä vihreä ja tuntuu mukavalta varpaiden välissä. Pyydät näkemystäni asiasta. Kerron että japanilainen kivipuutarha voisi nostaa kiinteistön arvoa, olla naapuruston hienoin ja näyttää erinomaisen hyvältä mummopuutarhan tilalla. Kysyt kuinka kauan uuden kasvuston juurtuminen kestää. Kerron että täysi kasvuvauhti saavutetaan vuodessa kahdessa. Voi tietenkin olla että joku menee pieleen eikä uusi piha onnistukkaan aivan täydellisesti.

Eiköhän oteta muutamat tässä ja pohdita asiaa. Ehkä tämä vanhakin kelpaa. Uuden kohtaaminen tuo epävarmuutta, joka on ihmismielelle selkeä uhka. Uhka poistuu kun pysytään vanhassa. Tässä lienee yksi selitys suomalaisten superhuonolle markkinoinnille. Aikaa ja kaistaa ei ole kun pelipöydässä tahtoo olla paljon suurempiakin asioita. Kansainvälistyminen, yrityskaupat ja saneeraukset. Kenellä siinä on aikaa henkilöstölle, laadulle tai digitalisoitumiselle? No ei kenelläkään.

Maailma ympärillämme muuttuu kuitenkin vaikeuksista huolimatta. Hyvän johtajan tehtävä tulisi olla tunnistaa oman ajattelunsa rajat eikä luottaa omaan intuitioon. Varmistelemalla ei koskaan ole synnytetty yhtään mitään uutta. Jokainen todellinen johtaja haaveilee merkkiteoista. Olisi vain ymmärrettävä että merkkiteot tapahtuvat juuri niissä epämukavissa tilanteissa. Pitäisi löytää kaistaa ja rohkeutta hypätä välillä vieraallekin alueelle.

Miten hyvän johtajan tulisi toimia? Kaistaa ei kaikeen riitä ja oma ajattelukin rakentaa rajoja. Parasta olisi palkata itsensä ympärille vaarallisia ajattelijoita. Ympäröidä itsensä erilaisilla ihmisillä, jotka tuovat päätöksentekoon uutta tietoa. Kuinka moni johtaja todella uskaltaa altistaa itsensä haastamiselle? No sekinhän menisi rohkeuden puolelle. Onneksi jyviäkin vielä akanoiden keskeltä löytyy.

Sain siis taas uutta tietoa omasta polustani. Haluan elää rohkeaa elämää ja taistella uusien ja odottamattomien haasteiden kanssa. Siksi minun on löydettävä rohkeita ihmisiä ja uusia yrittäjiä. Toivottavasti se onnistuu uuden verkostoni kautta. Aloitetaan jakamalla, välittämällä ja keskustelemalla. Katsotaan mihin yhteinen harhakuva osoittaa. Katsotaan ketkä uskaltavat lähteä retkelle mukaan. Tervetuloa joukkoon monipuoliseen. www.digitalistnetwork.com #Digitalist

ps. sain kerran asiakaspalautetta projektissa, jossa joku oli ollut sitä mieltä että konsultilla oli liikaa omia ajatuksia. En ottanut asiaa reklamaationa.