Retoriikan kesäkoulu oli henkilökohtaisesti mullistava kokemus. Kuten aiemmin kirjoitin etsin jonkinlaista uutta tapaa kehittää itseäni. Kesäkoulussa oli jotakin maagista. Jotenkin se ja hyvin valittu ohjelma vetivät puoleensa.

Olen puhunut ammatikseni kohta viisitoista vuotta. Myyntityötä, hurmaamista, vaikuttamista ja uusien vaikeiden asioiden selittämistä sekä yhteisen sävelen etsimistä. Olen puhunut tolkuttomasti. Moni asiakas tietää työpajojeni olevan lähempänä performanssia. Usein Tolvanen puhuu aivan liikaa.

Jatkuvasta puhumisesta huolimatta en ole koskaan osannut ajatella tai kehittää puhetta työkaluna. Enkä varsinkaan vallankäytön tai vaikuttamisen keinona. Sarasvuo sanoi työntekijöiden jakaantuvan kolmeen. Niihin jotka tekevät työt, heihin jotka osaavat ja suunnitteleva työt ja ihmisiin jotka puhuvat edellä mainituille. En koskaan ollut ymmärtänyt että näinhän se on. Politiikan ja talouden huipulla ovat ne jotka onnistuvat vaikuttamaan meihin muihin ihmisiin.

Kun retoriikassa on kysymys vallasta ja vaikuttamisesta herää kysymys pitäisikö sitä kehittää? Varmasti jos tähtää uralla eteenpäin eduskuntaan tai talouselämän huipulle. Itselleni kolahti ajatus retoriikan kehittämisestä osaksi itseilmaisua. Voisiko joskus pitää unohtumattomia puheenvuoroja? Voisiko omasta puheesta kehittää jotain mikä koskettaa?

Retoriikka on maagista. Maailman yksinkertaisin asia ja suurin vallankäytön väline samassa luonnollisessa tilassa. Ei ihme että asiaa on tutkittua kaikkien eri valtakuntien kautta. Historian suurmiehet ovat aina osanneet asiansa maasta, puolueesta tai ajasta riippumatta. Suurimmat selkeästi puhuvat ihmisten sydämiin. John F. Kennedy, King, Obama, Jobs, Bono jne. Oli oivaltavaa huomata heidän olevan ennen kaikkea retoriikan mestareita.

Kun me kaikki rakastamme hyviä puhujia ja heidän puheitaan on kumma ettei asia ole isommin esillä kauppatieteissä, koulussa tai yleisessä keskustelussa. Selkeästi retoriikan mestareista näkee että kyky vaikuttaa kulkee asian substanssin edellä vaikka se kuinka raivostuttaisi. Tunne näyttäisi oleva tietoa tärkeämpää. Miksi me niin usein kiellämme tunteiden merkityksen?

Kiitokset kesäkoululle. Saitte oppilaan, joka tulee taatusti takaisin.