Retoriikan kesäkoulu oli henkilökohtaisesti mullistava kokemus. Kuten aiemmin kirjoitin etsin jonkinlaista uutta tapaa kehittää itseäni. Kesäkoulussa oli jotakin maagista. Jotenkin se ja hyvin valittu ohjelma vetivät puoleensa.
Olen puhunut ammatikseni kohta viisitoista vuotta. Myyntityötä, hurmaamista, vaikuttamista ja uusien vaikeiden asioiden selittämistä sekä yhteisen sävelen etsimistä. Olen puhunut tolkuttomasti. Moni asiakas tietää työpajojeni olevan lähempänä performanssia. Usein Tolvanen puhuu aivan liikaa.
Jatkuvasta puhumisesta huolimatta en ole koskaan osannut ajatella tai kehittää puhetta työkaluna. Enkä varsinkaan vallankäytön tai vaikuttamisen keinona. Sarasvuo sanoi työntekijöiden jakaantuvan kolmeen. Niihin jotka tekevät työt, heihin jotka osaavat ja suunnitteleva työt ja ihmisiin jotka puhuvat edellä mainituille. En koskaan ollut ymmärtänyt että näinhän se on. Politiikan ja talouden huipulla ovat ne jotka onnistuvat vaikuttamaan meihin muihin ihmisiin.
Kun retoriikassa on kysymys vallasta ja vaikuttamisesta herää kysymys pitäisikö sitä kehittää? Varmasti jos tähtää uralla eteenpäin eduskuntaan tai talouselämän huipulle. Itselleni kolahti ajatus retoriikan kehittämisestä osaksi itseilmaisua. Voisiko joskus pitää unohtumattomia puheenvuoroja? Voisiko omasta puheesta kehittää jotain mikä koskettaa?
Retoriikka on maagista. Maailman yksinkertaisin asia ja suurin vallankäytön väline samassa luonnollisessa tilassa. Ei ihme että asiaa on tutkittua kaikkien eri valtakuntien kautta. Historian suurmiehet ovat aina osanneet asiansa maasta, puolueesta tai ajasta riippumatta. Suurimmat selkeästi puhuvat ihmisten sydämiin. John F. Kennedy, King, Obama, Jobs, Bono jne. Oli oivaltavaa huomata heidän olevan ennen kaikkea retoriikan mestareita.
Kun me kaikki rakastamme hyviä puhujia ja heidän puheitaan on kumma ettei asia ole isommin esillä kauppatieteissä, koulussa tai yleisessä keskustelussa. Selkeästi retoriikan mestareista näkee että kyky vaikuttaa kulkee asian substanssin edellä vaikka se kuinka raivostuttaisi. Tunne näyttäisi oleva tietoa tärkeämpää. Miksi me niin usein kiellämme tunteiden merkityksen?
Kiitokset kesäkoululle. Saitte oppilaan, joka tulee taatusti takaisin.
KIRJOITA KOMMENTTI
piirimyyja
2013-06-14 07:40:56
Puhuminen sanoilla. Tuo on niitä harvoja asioita joka erottaa meidän muista luomakunnan asukeista.
Olen ihmetellyt miksei puhumiseen ja kommunikoimiseen käytetä enemmän aikaa kouluissa, puhuminen on kuitenkin meidän toiseksi tärkein työkalu, tärkein on tietysti kuuntelu. Väittävät että hyvät puhujat ovat niin maagisia persoonia että kun he tulevat huoneeseen, sinne laskeutuu erilainen ilmapiiri. Sen haluaisin kokea, ja vielä enemmän haluaisin aiheuttaa sellaisen. Tällaisia ihmisiä valitaan USA:n johtoon.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-06-14 17:21:35
Hyvä kommentti! ja hyvin pistetty tuo evoluutio. Muutkin lajit viestivät mutta tuskin yhtä voimalliset kuin kaksijalkaiset? Ihmeellistä että tämä taito tuntuu olevan pienien piirien kiinostusten kohteena. peruskouluun!
Lisää kommentti
Hannu Savela
2013-06-14 08:21:33
Nimenomaan, substanssiosaamisella ilman kommunikointitaitoja ei ole arvoa. Pidetäänkö puhumista meillä "helppoheikkimäisenä"? Kouluissa opetetaan äidinkieltä ja pidetään esitelmiä vuosikymmen, mutta harvoin opetellaan vaikuttavaa puhumista. Meillä oli lukion puhetaidon kurssilla kaksi oppilasta. Oletammeko, että puheeksi riittää, kun laittaa riittäväsi sanoja peräkkäin.
Tästä retoriikan opetuksen ja arvostuksen puutteesta voidaan johtaa jopa syy Suomalaisten huonoon myynti- ja markkinointiosaamiseen. Jos emme osaa vaikuttaa, emme osaa myydä ja markkinoida omaa osaamista ja hyötyjä. Monet menestyvät brändit muistetaan myös hyvistä puhujista, kuten mainitsit.
Kollegani tapaa sanoa, "ei toinen muista mitä sanot, vaan miltä sinusta tuntuu, kun sanot". Helppo yhtyä. Onko meidän kulttuurin ominaispiirre, että tunteet tapetaan. "Mies se tulee räkänokastakin, muttei turhan naurajasta" on ainakin minun sukupolvelle tuttu ajatus. Toivottavasti nyt kasvava sukupolvi oppii vapaamman ja tunteet tunnustavan kommunikaation.
Kiitos Ville, nostit tärkeän asian tapetille.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-06-14 17:22:59
Kiitos Hannu hyvästä kompista. Tuo mikä tekee miehen on kyllä hauska juttu. Sotajäärien tausta heijastuvat vieläkin? Ei puhuta eikä halita...Toivo on tulevassa sukupolvessa. Pojasta polvi paranee? Näin ainakin toivotaan.
Lisää kommentti
Harri K
2013-06-14 21:25:36
Hannu, toit asian ytimen esiin. Te jotka luette tämän, lukekaa Hannun teksti vielä kerran, se on sen verran hyvä ja täyttä totta. Mutta lisäänpä siihen jotain, jos teen esityksen jostain(enemmän joskus ennen kuin nyt) teen siihen liittyvän puheen, ja mietin sen tarkoin. Mietin mitä, ja miten minun on viestittävä niin että pystyin vaikuttamaan edessä olevaan kuuntelijaan. En mene sinne a) ja pidä puhetta luottaen osaamiseeni ja tietooni aiheesta, b) pidä sellaista puhetta joka on vain periaatteessa tekstitetty joko omasta tai jonkun muun puolesta. Jos mietitte, niin uskon että olette samaa mieltä; 99% puheista mitä kuulette paikallisessa julkisessa mediassa perustuu juuri näihin kahteen malliin. Tai sanotaan näin, en ainakaan ole kuullut koskaan muuta. Eli mitä siis tapahtui? He viestittivät asiansa. Mutta eivät vaikuttaneet. Siinä on vissi ero, ja taas kerran, ero ammattilaisen ja amatöörin välillä. Esimerkkejä on mainittu, mutta ei kannata - siis kaikesta huolimatta - unohtaa itse varsinaista vaikuttajaa; Adolf Hitler. Valitettavasti ja sitten ei, tästä kaverista on otettu mallia ja paljon. Kun puhumme USA:sta, niin on syytä kertoa/muistuttaa että saksalaisten vaikutus maan kehityksessä on mittava. (ok, AH oli itävaltalainen, mutta sallitaan se) JFK; "Ich bin ein Berliner" jne. Kun luomme vahvan teeman, ja joku joka osaa puheen taidon, ja suoraan sanoen, hyvä myyjä on se joka osaa yhdistää nämä kaksi asiaa, niin lopputulokset ovat mahtavia. Täällä vain ei tahdota uskoa tätä asiaa, tai sitten ollaan vain niin häveliäitä ettei uskalleta. Ei edes Sarasvuo. Ja kun ajattelee, niin Sarasvuon ei tarvitsisi paljoa lisätä, niin hän voisi omalla sektorillaan saada valtavaa muutosta aikaan. Kuten myös monet muutkin. Tietysti moni voi kokea että nyt on kysymys myös manipuloinnista. Ja valitettavasti, se on osa tämän asian todellisuutta. Joten loppu on tekijän ja kuulijan käsissä.
Lisää kommentti
Timo Virkkula (@TeeVirkkula)
2013-06-14 12:21:19
Ytimessä ollaan!
Ja tuota sarasvuolaista jakoa mukaillen, näitä kaikkia ryhmiä tarvitaan. Kuiluja niiden välillä vain olisi hyvä kaventaa.
Olen nimittäin törmännyt ongelmaan myös kääntäen. Me retoriikan taitajat joudumme asiantuntioiksi tilantesiin, joissa meillä ei ole substanssin häivääkään. Tai, jos häivä onkin, vieressä istuu jännityksestä tärisevä tuppisuu, joka osaisi autta itse ongelman ratkasemisessa PALJON paremmin.
Vihon viimeistä karismaa, jolla taitavasta retorikota tulee megaesiintyjä, ei voi korvasta kaataa, eikä koulussa opettaa. Mutta tärisevästä jännittäjästä saa kohtalaisen asiantuntiaesiintyjän järjellisellä vaivannäöllä. Ja jos me joutuisimme esiintymisen kanssa tekemisiin aikasin ja TURVALLISESTI, tämä oppimis- ja opettamiskokemus olisi vielä helpompi.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-06-14 17:24:02
Käsitykseni mukaan Yhdysvalloissa joka 1. luokkalaiset osaavat kertoa ketä ovat ja mistä pitävät. Suomessa kohtaa usein keski-ikäisiä jännityksen vallassa kun ryhmässä pitäisi muutama sana itsestään kertoa...
Lisää kommentti
Leo Pikkusaari
2013-06-15 11:27:24
Tuo oli hyvä!
Lisää kommentti
Harri K
2013-06-15 11:38:08
Ja pitää paikkansa, jossei nyt ihan 100% niin läheltä menee!
Lisää kommentti
Minna Pinola
2013-06-14 14:18:57
Olin vastikään Oslossa kuuntelemassa Vinca La Fleuria (westwingwriters.com), joka on kirjoittanut puheita mm. Bill Clintonille. Hän arveli muun muassa, että esim. Michelle Obaman puoluekokouspuhetta valmisteltiin noin 50 tuntia - useita ideointeja, sparrailua, harjoittelua, reaktioiden testaamista. Suomessa erityisesti yritysjohdon puheiden kirjoitus on vielä lapsenkengissään. Tärkeitäkin puheita saatetaan tehdä kiireessä ja yksinään, ilman kenraaliharjoituksia ja sparrailua. Tunteiden vaikutus ihmisten sitoutumiseen esim. muutostilanteissa unohdetaan usein. Johtaminen on viestintää.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-06-14 17:24:59
Hyvä minna! Kuten tiedät pidän itsekin näistä "wag the dog" -tyyppisistä jutuista...Ehkäpä suomessakin nähdään jatkossa paremmin "tuotettuja" poliitikkoja. #V
Lisää kommentti
Antti Mustakallio
2013-06-14 22:57:06
Kiitos, Ville, kun jaoit kokemuksesi! Tosi hyvältä tuntuu kuulla, että Retoriikan kesäkoulu oli ollut jotain erityistä. Näin me järjestäjätkin asian koimme. Saimme kuulla loistavia puhujia ja osallistujaporukka oli mahtava: oli aivan selvä, että jokainen osallistuja oli tullut imemään Kesäkoulusta kaiken mahdollisen irti. Intensiivistä.
Lisää kommentti
Leo Pikkusaari
2013-06-15 10:48:43
En ole hirveästi alan kouluja käynyt ja kursseja jne. Käsityöläinen. Mutta olen oppinut itse ja elämä opettanut yhtä sun toista.
Ensinnäkin jos puheessa ei ole tietoa ja todellisuuspohjaa, kokemusta asiasta. Eli syvyyttä. Niin puhe on paskaa!
Jos laitat sielusi ja sydämmesi puheeseen täysin mukaan eli tuot vahvasti tunne aspektin hommaan. Niin me kun kaikki olemme yhtä ,niin totta helkkarissa tunnemme sen kun toinen puhuu vakuuttavasti.
Asia uppoaa!
Jos puhe on retoorisesti jne täydellistä. Mutta oma totuus puuttuu niin
PUHE ON TÄYTTÄ SOOPAA JA JOSKUS PERÄTI PASKAA!
ET VOI HUIJATA SYDÄNTÄ!
Lisää kommentti
Harri K
2013-06-15 11:39:51
Leo, enpä osaa tuohon lisätä kuin, puhut vähän mutta toden totta, puhut asiaa!
Lisää kommentti
Lisää kommentti