Matti Lintulahti: Unohtakaa digitaalinen liiketoiminta, Supercellien aikakausi alkaa

Huikean hieno kirjoitus. Kiitos Matti! Tästä lähtee päivä hyvin käyntiin. Uudet ajatukset. Paljon pohdittavaa. Haluan supersolujen maailmaan jo nyt!

Teksti on herättävä ja mielenkiintoinen, mutta ainakin omasta mielestäni ristiriitainen. Otsikko kehottaa unohtamaan digitaalisen liiketoiminnan. Itse tekstiosiossa voi kuitenkin huomata, että kaiken takana on kuitenkin digitaalisuuden muuttama maailma ja siihen on edelleen panostettava. Sitä ei siis pidä unohtaa, eikö niin? Onko tarkoitus ottaa joryn digitaalisen liiketoiminnan aihealueesta kokoustamisen tilalle yrityksen toimintatavan ja kulttuurin muutoksia? Miksei näitä voida yhdistää? Ja miksi digitaalisuus ei voi olla juuri se konkreettinen asia, jolla nuo edellä mainitut isommat asiat viedään lävitse?

Olen tekstin kanssa suurimmaksi osaksi samaa mieltä, mutta otsikko johtaa harhaan. Digitaalisuus on se, joka mahdollistaa "supercellit". Digitaalisuus muuttaa koko toimintaympäristöä ja liiketoimintamalleja, joten se on myös tapa muuttaa kulttuureja ja toimintatapoja. 20 vuotta sitten "supercellejä" ei voitu yksinkertaisesti tehdä, koska ei ollut sellaisia markkinoita joihin voitaisiin iskeä vastaavalla toiminnalla. Vanhanaikainen tuotantoyritys kun vaan tarvitsee hierarkian jolla sitä johdetaan. Uusi, digitalisoitunut yritys ei tarvitse, mutta se ei voisi olla uudenlainen ilman digitaalisuuden tuomia etuja. Se ei voisi olla näkyvä ilman digitaalisen liiketoiminnan hyötyjä.

On täysin selvää, että aikakausi on kohti itseohjautuvia ja itseorganisoituvia tiimejä supercellin tapaan. Mutta tästähän on puhuttu on vuosia, Al Gore on tehnyt sitä varmaan 90 luvulta asti. Se miksi näitä syntyy nyt enemmän, johtuu juuri digitaalisuudesta. Siksi en ymmärrä täysin tekstin sanomaa.

Matti, oikeaoppinen kirjoitus, mutta luulempa että ehdotan jotain sen lisäksi.
Digitalisoituminenhan tai digitaaliset verkot, datapankit, viraalinen toimintatapa, kännykät, tietokoneet, eli siis nimenomaan se teknologia ja ne laitteet mitkä sallivat digitalisoitumisen, eivät todellakaan ole se mihin kannattaa keskittyä jos siis ajatellaan yrityksen toimintatapaa. Totuus mielestäni on se, että asia on edelleen asiakkaan hallinnassa. Niinkuin se on ollut aina. Tällä Suomessa se voi olla hieman toisenlainen tilanne kun ei oikeastaan tarvinnut siitä välittää. Niin, siinä se. Kun vertaan suomalaista käyttäytymistä ja asiakaspalvelua moneen muuhun kehityneeseen asiakaspalvelu maahan, ja niitä on aivan liian monta listatatakseni ne, niin voidaan puhua jopa kehitysmaasta. Ja huom. siis vielä tänään, tässä ja nyt. Suomi on saareke, jossa asiakkaan tarpeet ja todelliset toiveet ovat mielistelevien alkupuheiden jälkeen tallattu ja niistä on tehty pannukakku, eli otat minkä saat, ja jos haluat nyt sen Audin tai muun trendilaitteen, niin odotat(tilaapa Mersu, se voi kestää 3-5kk) ja teet juuri niinkuin sanon koska vaihtoehtoa ei ole. Peruskohteliaan käytöksen alla on aina jokseenkin totaalinen välinpitämättömyys. Yritys/myyjä, haluaa vain sen kaupan ja rahan. Kun se on saatu, asiakas voi häipyä tai olla häipymättä. EVVK. Tämä on fakta, ja vallitseva tilanne.

Kosketan tätä samaa tilannetta päivittäin. Katsokaapa huviksenne(jos haluatte lisää asiasta) vaikka käytettyjen autojen hintoja. Kun katsoo esim hintoja vaikka Helsingin alueella, ja sitten vertailee niitä pohjoisempien kaupunkien, kuntien välillä, niin samasta autosta voidaan pyytää jopa KAKSINKERTAISTA HINTAA! Ymmärrän, ymmärrän, moni jo ajattelee ja selvittää; pyytäähän voi mitä vaan, eli mitäs nyt siinä on vikana? Ei siinä niinkuin periaatteessa olekaan, vaan kysymys onkin miksi? No siksi että se maalaisisäntä tai emäntä ei ole oikeastaan tietoinen todellisesta hintatasosta, ja eivät ole mitenkään kovin innostuneita siitä että lähtisivät Helsinkiin asti ostamaan sitä Toyotaa tai muuta merkkiä, vaan ostaisivat sen mieluimmin siltä paikalliselta. Ja se kaveri ei todellakaan ole kiinnostunut kertomaan tosiasioita asiakkailleen tai toimimaan heidän todellisten etujensa mukaisesti, vaan haluaa rahastaa. Asiaan liittyen, keskustelin juuri ystäväni kanssa joka hiljattain osti neljännen Audinsa, ja kertoi että hänellä on kiva ja mukava myyjä, mutta sitten yht'äkkiä tuli mietteliääksi, ja hiljaa totesi että, kumma kyllä, se myyjä ei ole KOSKAAN soittanut hänelle! Miksi? Koska hänellä on itsensä mukaan muutekin tarpeeksi ostajia, ja häntä ei kiinnosta muu kuin kauppa ja siitä tulevat rahat. Siksi! Ja tunnustakaa vain, aivan yleistä.

Tässä nyt tuli autot esiin tuotteena, mutta ei se päädy siihen. Puhuit Nokiasta. Ettäkö mihin se homma kaatui. Se kaatui oman itsensä napaan katsomiseen. Ei sillä ollut mitään tekemistä vallitsevien teknologia kehitysten kanssa, Facebook, Twitter or otherwise. Nämä insinöörit vain menivät asiakkaiden edelle ja päättivät että tätä annetaan heille, pitivät he siitä tai ei. Tässä on tulevaisuus ja asiakkaiden on parempi ymmärtää se tai olla ymmärtämättä. Siis ei muuta kuin rahat tänne. Siis nimenomaan insinööri ja teknologia painotteiset sielut jotka muka tiesivät mihin ollaan menossa. Mutta toisin kävi. Asiakkaat äänestivät jaloillaan, niinkuin he aina tekevät, ja turpiin tuli. Mutta, mutta, huomioikaa nyt se tosiasia, Suomi on edelleen saareke missä tämä tosiasia voidaan osaksi ja ainakin vielä toistaiseksi välttää. Soitat mutta kukaan ei vastaa, jätät viestejä mutta soittoa ei kuulu, lähetät sähköposteja mutta niihin ei vastata. Ja firmat sekä myyjät vain porskuttavat. Kuinka se on mahdollista? Väittäisin että kun vastaamme tähän, ja aloitamme toimintamme senmukaisesti, niin tulevaisuutemme on paremmissa käsissä.

Ok, Rovio, ja vaikka sitten Supercell, niin väitän, että jos nämä yritykset viedään eteenpäin suomalaisen saareke perinteisen asiakashallinnan mukaan, niin sama tulee toteutumaan kuin mitä kävi Nokiallekkin. Tähdenlento. Kun ei ymmärretä tai paremminkin, ei haluta toteuttaa sitä todellista ja konkreettista tosiasiaa, toimia asiakkaan etujen mukaisesti kaikissa tilanteissa. Matti, kaikki mitä sanot, pitää paikkansa, digitalisoituminen, verkostoituminen etc. ym., jne., mutta sanon että se on aivan sama kuinka viestität tai toimit, tapahtuu se sitten nykyajan menetelmillä tai vaikka sitten aasin selässä, sillä ei ole merkitystä niinkauan kun ja jos luulet että sinä päätät asioista asiakkaan edellä. Tämä ei ole sinun, Rovion, Supersellin tai Audin ristiretki, tämä on asiakkaan ristiretki. Näin on loppujen lopuksi aina ollutkin, mutta kun me Suomessa olemme voineet välttää tätä tosiasiaa, niin on menty sieltä missä aita on matalin. Asiakkaan kustannuksella. Apple ymmärsi sen ja moni muukin, Suomessa vain tahdota vielä hyväksyä tätä. So there.

Hyvä ja mielenkiintoinen artikkeli. Olen monissa asioissa Matti kanssasi samaa mieltä mutta lähestyn asiaa ehkä hieman toisesta kulmasta. On tavallaan totta että digitalisoituminen muuttaa toimintatapojamme kovaa vauhtia mutta enemmän kuin syynä se toimii mahdollistajana. Olen kanssasi samaa mieltä että itse digitaalisuus kannattaa kuitenkin unohtaa itseisarvona. Tärkeää on kiinnittää huomio siihen mitä se on mahdollistanut ja löytää niiden asioiden takaa meille ominaisia käyttäytymismalleja. Näihin asioihin huomion kiinnittäminen ja niiden taitaminen synnyttää voittajia. Monella tavalla edessä on paluu vanhaan uusin mahdollistajin.

Olin pari vuotta sitten Boardmanin aamiaistilaisuudessa jossa otsikkona oli "miksi markkinointi ei ole hallitusten kiinnotuksen kohteena". Sanoin että jokainen yritys olisi parempi yritys jos sillä ei olisi markkinointistrategiaa". Paatuneet markkinointijohtajat katsoivat minua ihmeissään. Jatkoin "markkinointi voi parhaiten kun liiketoimintastrategia on markkinointihenkinen ja sisältää oikeat elementit... jokainen erillinen markkinointistrategia ilmaisee että se on jotain muuta kuin liiketoimintaa". Ei auttanut - olin tuomittu markkinointia ymmärtämättömäksi ihmiseksi.

Sama on digitalisoinnissa. Jokainen yritys joka ymmärtää että kyseessä on liiketoimintamuutos ja digitaalisuus on luonnollinen osa sitä, on ymmärtänyt mistä on kysymys. Mutta ja iso mutta. Aluetta ymmärtämättömän yrityksen on vaikea tehdä tätä loikkaa suoraan vaan se oppii vaiheittain yritysten ja erehdysten kautta. Ensin on oltava digikehitystä erillään, josta se kasvaa isommaksi ja lopulta joku/jotkut hoksaavat että näinhän se on tehtävä. Ongelma Suomessa on että näitä hoksaajia on liian vähän oikeilla paikoilla yrityksissä. Saman ihmetyksen kuin markkinoinnissa sain muuten osalta kuulijoista kun ilmoitin Talentum Eventsin "Vähittäiskaupan teknologiat" tapahtumassa että unohtakaa koko "monikanavaisuus -ajattelu".

Olen itse tässä "kehitysvaihetilanteessa" nykyisen tehtäväni ja yritykseni osalta, vaikka teemmekin aika isoa loikkaa kerralla. Kirjoitan muuten projektimme edistymisestä Linkedinnissä Verkkoteollisuus ryhmässä.

Uusi aika, uudet kujeet, vaiko sittenkin pussillinen vanhoja?

Itsenäisten solujen aikakausi yltää ainakin useita vuosikymmeniä taaksepäin Total Quality Managementin ja Leanin alkulähteille 1950-luvulle, siihen perusajatukseen, että kaikkien työntekijöiden ideat on otettava käyttöön eikä kenenkään pitäisi voida tai joutua laittamaan aivoja narikkaan työpaikalle tullessaan.

Uusi käänne Supercell-tarinassa on siinä, että tiimit päättävät itse mitä tuottavat. Myönnetään, se on oikeasti uutta. Toisaalta, en näe sellaista vaihtoehtoa, että yritysmaailma perustuisi laajamittaisesti niin itsenäiseen toimintaan, vaikka selvältä vaikuttaakin se, että itsenäiseen toiminnnan kehittämiseen pystyvät yritykset lyövät keskusjohtoiset yritykset.

Kuka rakentaa lentokoneet? Junat? Autot? En näe, miten sadat itsenäisesti ohjautuvat tiimit rakentaisivat monimutkaisia kokonaisuuksia, joiden pitää toimia saumattomasti yhteen ja joissa muutos yhdessä osassa vaikuttaa moniin muihin, erityisesti kun mennään softan ulkopuolelle asioihin joita ei voi korjailla helposti jälkikäteen.

Ohjelmistokehityksessäkin tähän samaan asiaan on törmätty jo joitakin vuosia sitten: agile ei skaalaudu. Vesiputousmallista ketteriksi ryhtyneet tiimit toimivat hyvin, kun tiimi ja työ on tarpeeksi pieni. Suuremmissa tuleekin sitten ongelmia. Ratkaisu on ollut yhdistää agileen Lean-elementtejä, joiden avulla päästään suurempii kokonaisuuksiin (David Andersonin Kanban, Scrumban yms.).

Supersoluilla on paikkansa tietyn kokoisessa liiketoiminnassa (tuotteen ominaisuuksilla, ei liikevaihdolla mitattuna). Uudeksi kaikenkattavaksi ratkaisuksi niistä ei taida olla.

Hyvä kirjoitus ja hyviä näkökulmia myös kommentoijilla! Itse tuppaan ajattelemaan niin, että samaa menestyskaavaa on vaikea toistaa. Maailma muuttuu ja asiakkaiden odotukset muuttuvat. Supercell takoi itsestään menestyksen. Sen vanavedessä moni yrittää samaa, koska luulee, että Supercell on löytänyt jonkun viisastenkiven, joka kannattaa kopioida. Kopiointi ei yleensä onnistu, vaan uusi menestys tulee sillä, että tekee jotakin toisin: Vie saman toimintamallin toiselle alalle (niin kuin teki Ford 1900-luvun alussa tuomalla teurastamoiden toimintamallin autoteollisuuteen) tai yhdistää muiden keksimät asiat uudella tavalla (Apple), ja samalla ymmärtää, mitä se asiakkaiden kannalta merkitsee ja mikä siinä on Se Juttu asiakkaille. Nimenomaan se juttu, mikä muuttaa asiakkaiden odotuksia.

Supercellin toimintamallilla on saatu aikaan Supercellin pelit ja bisnes. Nokian toimintamallilla saatiin aikaiseksi Nokian bisnes. Applen toimintamallilla Applen bisnes. Jokainen uusi juttu on vaatinut omanlaisensa toimintamallit ja -kulttuurin. Samanlaisella mallillahan saa aikaan lähinnä samanlaista.

Omat vekarani ovat somenatiiveja - ja huom: ilman Facebookkia ja Twitteriä. 5-10 vuotta ja se sukupolvi ryntää aikuisuuteen, kuluttajiksi ja työmarkkinoille. Sosiaalinen media on heidän silmissään jo nyt jakautunut erilaisiksi heimoiksi sen mukaan missä yhteisöissä porukat hengailevat. MMOG:t ovat tuolle sukupolvelle jo nyt arkipäivää. Yhdistetään tähän vielä 3D-printtaus ja lisätty todellisuus uusina mahdollisuuksina, niin mikä mahtaa olla Se Juttu muutaman vuoden päästä? Ja millaisella toimintamallilla ja -kulttuurilla siihen päästään? Riittääkö supercell-ajattelu vai vaaditaanko sitten jo enemmän tai jotain muuta?

En ymmärrä "unohtakaa digitaalinen liiketoiminta" ideologiaa, ollaanko alettu halkomaan hiuksia, sillä siihenhän Supercell perustuu. Jos loputtomalle joukolle apinoita annetaan kirjoituskoneet, jossain vaiheessa sieltä tulee Shakespearen teokset. Ei tämä toimintatapa riko digitaalisen liiketoiminnan perusedellytyksiä, joten mistähän tässä nyt on taas kyse? Supercell onnistuu kahden pelin kanssa niin hyvin, että nousu on kovaa. Katsotaan 2 vuoden päästä ovatko vielä maailmankartalla, vai onko Ilkka Paajanen toimitusjohtajana jossain toisessa yrityksessä yhtä huonona(hyvänä) johtajana.