Valmentaja

Menneen kauden analysointi opettaa paljon. Se kertoo paitsi omat tulokset, myös sen mitä ja miten ympäristö on työtä arvostanut. Tuloksia voi kerätä tehtävinä, kiitoksina, euroina tai asiakkuuksina.

Olen pitkään pohtinut mitä minä edustan työelämässä maailmalla ja asiakkailleni. Olenko opettaja, arkkitehti, yritysmuotoilija, konsultti vai valmentaja. Olen etsinyt ammatillista identiteettiäni muuttuvassa maailmassa. Moni sanoisi, että miksi ei kaikkea edellä mainittua. Jostain syystä olen halunnut löytää itselleni sopivan identiteetin.

Useiden yritysten, yleisöjen ja ihmisten tapaamisesta on paljon hyötyä. Näen miten ihmiset suhtautuvat asioihin, mikä puhuttaa ja millaisiin asioihin yhteisöt kaipaavat apua. Viesti on selkeä ja yksiselitteinen.

Yritykset kaipaavat sparrausta ja apua kasvuun, suunnitelmien kirkastamiseen, strategiaan ja digitalisaatioon. Työ on auttamista eli valmentamista. Se ei ole perinteistä konsultin puolesta tekemistä vaan valmentamista. Asiakkaat sanovat tarvitsevansa näkemystä, apua, työkaluja ja sparrausta.

Minun on aina ollut vaikea suhtautua valmentamiseen. Olen kirjoittanut tästä usein aikaisemminkin. Pidän valmentajan tehtävää erittäin vastuullisena. Toisaalta ajattelen, että voin ehkä auttaa ja neuvoa, mutta ei se mitään valmentamista ole.

Silti merkit ovat selvät. Digitalisoituva ja muuttuva maailma tarvitsee valmentajansa. Opettajan ja apulaisen, joka on yhden askeleen tai pari edellä ja tietää mistä puhuu. Pystyn olemaan avuksi useille eri yrityksille ja yhteisöille.

Valmentajan viitta on minulla konsultin tavoin ristiriitainen valinta. En tunnista itseäni Sarasvuon kaltaiseksi yritysvalmentajaksi, en tunnista itsestäni treenaajaa, enkä sovi perinteisen urheiluvalmentajan muottiin. Coach Tolvanen taitaakin olla oma lukunsa. Artismiin taipuva apumies ja uusien ideoiden ja ajattelun apostoli. Ehkä pastori sopisi käsitteeksi valmentajaa paremmin.

Tällainen pohdinta on osa ajatusten purkamista kohti kesälomaa. Tänä vuonna olen tehnyt laskeutumista jo purkamalla ajatuksia useasta eri aiheesta. Tuntuu koko ajan paremmalta. Mennyt kausi valmistuu ja mieli on kirkas kohti kesälaitumia.

Valmentaja valmentaa puhumalla, kirjoittamalla, auttamalla, sparraamalla ja tuomalla uutta ajattelua ja työkaluja. Siitä minun leipäni koostuu useassa eri roolissa pääsihteerinä, strategina, puhujana ja sparraajana. On rikkautta saada valita seuraansa ja tehtäviä, joihin oikeasti tuntee olevansa paras vaihtoehto. Ylpistymiseen ei valmentajalla ole varaa, koska tietää kyllä olevansa juuri yhtä hyvä kun viimeisin peli ja sen tulokset osoittavat.