Tämän kirjoituksen tarkoituksena EI ole arvioida, haukkua tai kritisoida kenenkään elämän valintoja. Se on omaa pohdiskeluani ja ehkä jonkinlaista kritiikkiä vallitsevalle talousajattelulle, kulutuskulttuurille, joka liian usein perustuu vielä velkapohjaiselle vedätykselle. Tunnistan ja tunnustan henkilökohtaisen kuluttamisen suuren merkityksen kansallisen talouden elvyttämisessä. Itsekin olen pitänyt velkaantumisen vallattomana ja säästöasteen mitättömänä. Säästetään sitten seuraavassa elämässä

Takaisin taloudenpidon haasteisiin. Ensimmäisenä on sanottava että ymmärrän ja hyväksyn toki jokaisen vanhemman halun ja tarpeen tarjota lapselleen paras mahdollinen elinympäristö. Koulu, koulutus, kaverit ja harrastukset. Mahdollisimman onnellinen lapsuus. Monen pääkaupunkiseudulla vaikuttavan koti laskeutuu Espooseen tai sen takamaille Kirkkonummelle. Pihaan on saatava yksi tai usein kaksikin länsimaalaista kumipyöra-ajoneuvoa. Saksalaiset brändiautot tuntuvat olevan kovaa huutoa Espoon perukoilla. Aivan ymmärrettävistä syistä.

Ympäristön, kuluttamisen, kulutuksen ja taloudenpidon näkökulmasta tällainen elämäntapa on kaikista kuluttavin. Mökit maksavat maltaita, kalleimmat autot seisovat usein pihoilla tai talleissa, ajoneuvoilla ei koskaan päästä ajamaan niille suunniteltuja matkoja tai nopeuksia ja aikaa kuluu usein paljonkin perheenjäseniä siirreltäessä kotien, koulujen, työpaikkojen ja harrastusten välillä. Valitsemalla vaurauden Espoossa valitsee samalla kalleimmat pääomakustannukset asumisessa ja autoilussa sekä merkittäviä aikoja siirtymisessä ei paikkojen väliä. Siis kalleimmat toimintokustannukset ja pienimmät joustot liikenteessä, taloudessa ja ympäristössä. Miten siis markkinamiehet onnistuvat meille tällaisen asian niin hyvin markkinoimaan? Miksi pääosa talousvaikuttajista vaikuttaa nimenomaan Espoon metsissä. No ehkä vaativa työ vaatii merkittävät kustannuksetkin Alan ymmärtämään Vehviläisiä ja muita kaukoviisaita, jotka asettautuvat elämään työpaikoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Pienempi asuminen ja paremmat yhteydet ilman kumipyöriä tarkoittavat laatuaikaa läheisten kanssa ilman ympäristö- tai pääomakuluja. Ja jos on aina töissä niin sitten on ihan sama missä asuu? Ei ehkä kuitenkaan.

Itse olen tutkinut joustojen lisäämistä työelämässä. Olen lopettanut työmatka-autoilun lähes kokonaan, siirtynyt työskentelemään pääosin asiakkaiden tiloissa tai julkisissa kohtaamispaikoissa, lopettanut asioinnin kehäteiden hirviömarketeissa ja valinnut muutamassa muussakin asiassa toisin. Elämäntapa alkaa tarttua. On kivaa asua ja asioida lähipiirissä, hypätä aamulla suoraan sängystä työpaikalle ja tutkia elämää julkisissa liikennevälineissä. Vielä kun saisin tehdä kaikki hommat etänä, niin asuisin taatusti aivan jossakin toisaalla. Pidetään tuota Rome Advisors nimeä jonkinlaisena enteenä. Katsotaan sitten ”kaatuuko haaveet” laulun sanoin vai tehdäänkö niistä totta. Ainakin tulee hyvä tunne siitä, että kun vähän pintaa raaputtaa ja analysoi, niin huomaa elämän avainten olevan omissa käsissäni ja suurimmatkin haaveet tehtävissä. On vain mietittävä mitä aidosti haluaa ja tehtävä siitä hyvä suunnitelma. Jyvät erottuvat akanoista suunnitelmien toteuttamisessa. ”Sitä saa, mitä tilaa.” Mitä sinä aidosti haluat? Mikset tekisi aivan parastasi?

ps. Hyvä ajatusharjoitus on miettiä mitä tekisit historian suurimmalla lottovoitolla? Oikeasti? Mieti miten arkesi muuttuisi? Mitä tekisit kaikella ajalla? Laske lopulta paljonko haluamasi unelma aidosti maksaa, huomaat ettet miljoonia ehkä tarvitsekkaan. (Jos asia kiinnostaa, suosittelen lukemaan Tim Ferrisin ”4-hour workweek.”