Elokuu on hallitusvuoden tärkein kuukausi. Ei siksi, että silloin päätetään paljon. Siksi, että silloin päätetään, mistä loppuvuonna päätetään.
Moni hallitus palaa lomilta samaan rytmiin kuin keväällä. Esityslista syntyy edellisestä pöytäkirjasta. Ensimmäinen syyskokous kuluu kesän lukujen läpikäyntiin. Sitten on lokakuu, budjetin pitäisi olla valmis marraskuussa, ja joulukuussa todetaan ettei ensi vuoden palkitsemisesta ehditty puhua.
Se ei ole johtamista. Se on kalenterin seuraamista.
Puheenjohtajan tehtävä heinä-elokuussa on kirjoittaa syksyn käsikirjoitus ennen kuin syksy alkaa. Näin minä sen teen.
- Taustakeskustelut ensin, aina.
Soitan kolmeen suuntaan: toimitusjohtajalle, hallituksen jäsenille, omistajille. Kolme kysymystä: missä me oikeasti ollaan, mitä sinä tarvitset, mihin suuntaan tästä mennään. Erikseen, kahden kesken, ilman esityslistaa.
En kysy näitä kokouksessa. Kokous on päätöksenteon hetki, ei tiedonkeruun. Jos ensimmäisessä syyskokouksessa selviää, että omistaja ja toimitusjohtaja näkevät suunnan eri tavalla, puheenjohtaja on myöhässä.
- Syksyn teemat sovitaan toimitusjohtajan kanssa.
Istumme alas ja päätämme, mitä loppuvuoden kokouksissa käsitellään. Jokaisella kokouksella yksi pääteema, yksi tavoite, yksi päätös. Ei neljää kohtaa ”muut asiat” -otsikon alla.
Puheenjohtaja ja toimitusjohtaja muodostavat vetoketjun. Jos se ei toimi elokuussa, se ei toimi marraskuussakaan.
- Aikataulut ja muodot lukkoon — joulukuuhun asti.
Päivämäärät kalenteriin nyt, ei kokous kerrallaan. Ja jokaisen kohdalle muoto: lähikokous vai Teams.
Oma nyrkkisääntöni: strategia, budjetti ja ihmiset kasvokkain. Seuranta ja rutiini etänä. Vähintään yksi pidempi työpaja, mieluiten yön yli. Hallitus on valmennusryhmä, ja ryhmäksi ei tulla ruudun kautta.
- Agenda vastaa yhtiön tilannetta — ei hallintosäännön minimiä.
Käännevaiheessa oleva yhtiö tarvitsee eri syksyn kuin skaalaaja. Sukupolvenvaihdosta valmisteleva eri kuin yrityskauppaa hakeva. Puheenjohtajan tehtävä on varmistaa, että johtamisen agenda on tilanteen mukainen ja että hallitus tukee juuri sitä — ei jotain yleistä hyvää hallintotapaa.
- Katse pysyy tuulilasissa.
Peräpeili on pieni syystä. Jos syksyn kokouksissa kuluu enemmän aikaa mennyttä kvartaalia selittäen kuin seuraavaa tuhatta päivää rakentaen, puheenjohtaja on antanut agendan luisua. Toteuma käsitellään, mutta se ei ole kokous.
- Ensi vuosi valmistellaan huolella ja oikeassa järjestyksessä.
Strategia → vuosisuunnitelma → budjetti → palkitseminen. Tässä järjestyksessä.
Yleisin virhe on tehdä budjetti ensin ja sovittaa strategia siihen jälkikäteen. Silloin syntyy kasvustrategia, joka on pelkkä viime vuoden luvut plus viisi prosenttia. Toiseksi yleisin on jättää palkitseminen joulukuun kiireeseen. Palkitseminen on strateginen päätös: se kertoo organisaatiolle, mikä oikeasti on tärkeää. Se päätetään samalla kun tavoitteet, ei niiden jälkeen.
Ja muistutus, jonka toistan joka syksy: budjetti ei ole maali. Se on lähtötaso.
Tämä ei ole iso investointi. Kymmenkunta puhelua, yksi tapaaminen toimitusjohtajan kanssa, kaksi tuntia kalenterin ääressä. Yhteensä ehkä työpäivä.
Se työpäivä ratkaisee, käyttääkö hallitus loppuvuoden neljä kokousta huomisen rakentamiseen vai eilisen selittämiseen.
Omistaja luo mahdollisuudet, hallitus huomisen ja johto tulokset. Elokuussa puheenjohtaja päättää, kumpaa hänen hallituksensa tekee.
Millä agendalla sinun hallituksesi aloittaa syksyn — ja kuka sen on kirjoittanut?
V
Kirjoita kommentti