Tekoälyn kypsyyttä mitataan väärin.

Lasketaan automaatioita, avustettuja työkulkuja ja käyttöönottoja. Konsultit piirtävät kypsyysmalleja, joissa edistyneisyys tarkoittaa prosessien määrää. Kukaan ei kysy tärkeintä: mitä sait aikaiseksi?

Minusta tekoälyn kypsyys mitataan synnytetyillä asioilla. Päätöksillä, tuloksilla, vältetyillä virheillä. Ei työkalujen määrällä vaan aikaansaannoksilla. Kone ei ole itseisarvo. Tulos on.

Oma kypsymiseni viimeisen vuoden aikana on ollut selvä. En pidä hallitustyötä ilman tekoälyavusteista tilannehuonetta enää järkevänä. En ainakaan parhaana mahdollisena tapana toimia.

Tämä ei ole visio. Ensimmäiset hallitusten kokoukset on jo pidetty tekoälyavusteisessa tilannehuoneessa, ja useampi yhtiöistäni rakentaa hallitukselle omaa, toistuvaa prosessia sen ympärille.

Tärkein oppi tähän mennessä: tekoäly ei muuta sitä, miten lasketaan. Se muuttaa sen, mihin aika käytetään ja mihin päätöksenteko perustuu.

Mitä se tarkoittaa käytännössä:

1. Valmistelu on laadukkaampaa. Ennusteet, skenaariot ja taustamateriaalit ovat valmiina ennen kokousta — ei peräpeilistä, vaan suuntaan katsoen.
2. Keskustelu on laadukkaampaa. Kokousaika käytetään ajatteluun ja valintoihin, ei raportoinnin läpikäyntiin.
3. Päätöksenteko on laadukkaampaa. Päätökset perustuvat ajantasaiseen tilannekuvaan, eivät kuukauden takaiseen kalvosettiin.
4. Päätös on aina ihmisen. Kone laskee, ihminen päättää.

Tavoite on yksinkertainen: paremmat tulokset, paremmin käytetty aika ja vältetyt virheet. Siinä kolme mittaria, joilla tekoälyn kypsyyttä kannattaa mitata. Kaikki muu on teatteria.

Tekoäly on tullut johtamiseen jäädäkseen. Tuloksia näemme lähivuosina, ja ero syntyy niiden välillä, jotka rakensivat tilannehuoneen, ja niiden, jotka jäivät laskemaan työkulkujaan. On turha taistella vastaan väistämätöntä.

Mitä sinä olet saanut tekoälyllä aikaiseksi?

V