Taidan olla ADHD

Koronakriisi paljastaa meistä kaikista jotakin uutta. Ainakin näin uskon. Itselleni se osui  samanaikaisesti ikäkriisin ja työuran taitekohdassa. Olen tutkinut itseäni ja reaktioitani eri asioihin. Taidan olla ADHD.

Olin energinen ja vilkas lapsi. Varmasti normaalin ja epätavallisen rajamaastossa. Olen käynyt aiheesta hyviä keskusteluja koko työuransa erityisopettajana toimineen äitini kanssa. Silloin puhuttiin termistä MBD. Olin aktiivinen, vilkas ja keskittyminen oli hankalaa. 

Kun katson aiheen diagnooseja, oireet ja luonne osuvat kohdalle pelottavan hyvin. Olen pärjännyt kääntämällä haasteet osin mahdollisuuksiksi. Aiheesta lukemisen avulla olen nyt ymmärtänyt aiheesta ja oireista enemmän. Itse olen työstänyt ”outoja” piirteitä, kuten tarve olla jatkuvasti liikkeellä, aktiivinen ja monen mielestä yliaktiivinen.

Olen aiheesta tietämättäni kääntänyt haasteita mahdollisuuksiksi. Erityisesti siinä, että valitsen vain itselleni tärkeitä asioita ja perehdyn niihin syvällisesti. Olen määrätietoisesti opetellut heikkouksia, kuten ihmisten kuuleminen ja joitain muita keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä vaativia asioita. Älä ymmärrä väärin, olen mielestäni pärjännyt hyvin elämässä, laudaturin ylioppilas, soittanut musiikkilukiossa instrumenttejä ja harrastanut mestaruustasolla ammuntaa. Kaikki pitkäjänteisyyttä, keskittymistä ja tarkkaavaisuutta vaativia asioita.

Silti minulla on paljon ”oireita” kuten aktiivisuus, tarve liikkua ja tehdä asioita jatkuvasti. Pysähtyminen ja pandemian aiheuttama eristäytyminen tuntuu minulle rangaistukselta ja synnyttää ahdistusta sekä masennusoireita. Nämä ja nukkumishaasteet ovat erittäin tyypillisiä ADHD-potilaille aikuisiällä.

En tiedä tarvitsenko asiaan diagnoosia. Vertaistuesta voisi olla apua ja asian tunnistaminen voisi synnyttää lisää osaamista asian kanssa pärjäämiseen. Aiheesta voi ottaa myös positiiviset pois, kuten lukemani määritelmä

”He ovat usein luovia ja kekseliäitä, herkkiä ja huolehtivia, viehättäviä ja rakastettavia sekä todella rehellisiä.”

Ehkä joku tunnistaa tälläisen luonnehdinnan, toisen mielestä saatan olla ADHD-potilas sanan varsinaisessa merkityksessä.

Oppia ikä kaikki. Pärjään vähintäänkin kohtuullisesti kun saan itse valita aiheet, ajankohdat ja tekemisen laadun. Haasteistani huolimatta koen pärjääväni ryhmätyössä ja ihmisten kanssa hyvin, vaikka nopeuteni ja rauhattomuuteni onkin varmasti raskasta seurattavaa. Aikuisiän ADHD ilmeneekin usein päänsisäisenä myllerryksenä, jota on vaikea havaita. Itselläni tässä iässä, hetkessä ja ajassa on paljon työstettävää, kuten varmasti meillä kaikilla.

ADHD tai ei, oireista, ongelmista, vahvuuksista ja pärjäämisestä on mukava lukea. En saa tehtyä tekemättömäksi, mutta huomiseen ja tähän päivään kaikki avaimet ovat käsissäni. Aion työstää elämääni oireet ja haasteet tunnistaen, mutta uskollisena omalle tavalleni jäsentää maailmaa, tekemistä ja liiketoimintaa. Oikeastaan aiheen pohtiminen tuo lohdutustakin.

On kiva tietää, miksi tuntuu, että on niin paljon kaikenlaista ja samaan aikaan tuntuu, ettei koskaan tapahdu missään yhtään mitään.

V