Tänään on Digitalistin yhtiökokous ja sitä kautta viimeinen virallinen päiväni yhtiön palveluksessa hallituksen jäsenenä. Ymmärrettävästi retken päättyessä olo on haikea ja mieli kertaa mahtavia muistoja matkan varrelta.
Digitalist alkoi kerhona verkossa, kasvoi yhteisöksi, nousi isoksi tapahtumien ja kohtaamisten järjestäjäksi ja lopulta osaksi kansainvälistä pörssiyhtiötä. Omalta osalta matka on ollut ikimuistoinen, sijoitus huono ja saatu oppi kultaakin kalliimpaa.
Mies voi lähteä Digitalistista, mutta Digitalisaatio tuskin jättää miestä. Pohdin seuraavaa siirtoa ja myös ATK:n edistämisen roolia elämässäni. Nyt tuntuu, että on parempi vaikuttaa omistajiin ja hallituksiin, kuin pelkästään konsultoida yrityksiä aiheen tiimoilta.
Kun omistajat ja hallitukset oivaltavat, syntyy myös tarvittavaa muutosta ja radikaalia arvon muodostamista.
Ajatukseni kulkevat uuden verkoston, omistajapalveluiden ja erilaisten muiden vaihtoehtojen välillä. Etsin sopivaa tekemistä omien sijoitusten, hallitustyön ja muutaman muun hankkeen rinnalle. Rakentaja etsii aina seuraavaa kohdetta. On myös tärkeää pidätellä itseään, ettei rima olisi turhan alhaalla tai kehäajattelu johtaisi hajattelua.
Digitalistin ympyrä sulkeutuu. Olen toiminut johdon konsulttina vuodesta 2003 ja keskityin pelkästään digitalisaation näkökulmaan 2012- Nyt haluan katsoa yritysarvon kasvattamista, kasvua ja kehittämistä omistaja-arvon, omistajuuden ja muutoksen johtamisen näkökulmasta. Monella tavalla yritän yhdistää uutta ja vanhaa ainakin itselleni uudella tavalla.
Digitalistin retki kesti osaltani aika tarkkaan kahdeksan vuotta. En osaa olla katkera tai jossitella tapahtumien kulkua. Itselleni se on antanut valtavasti ja muistan kaikkia mukana olleita lämmöllä. Missiomme ”digitalisoidaan Suomi pikseli kerrallaan” ei tullut valmiiksi, mutta työ jatkuu muissa maisemissa.
Jos sinulla on idea, mitä minun pitäisi tehdä, otan vastaan ajatuksesi enemmän kuin mielelläni.
V
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti