Etänä vai sittenkin läsnä?

Siirryin viime vuoden aikana työelämässä uuteen vaiheeseen. Käyttöliittymäni yrityksiin on pääasiallisesti hallitustyöskentely, sekä satunnaiset puheenvuorot ja konsultaatio. Samalla vaihdoin kotini välimeren tuntumaan ja ryhdyin tekemään töitä niin sanotusti ”etänä.”

Ensimmäisenä on todettava, että sana etänä johtaa harhaan. Ajatellaan, että ihminen on jossain etäällä, kaukana ja irti jostakin. Oman kokemukseni mukaan asia ei voisi olla enemmän päinvastoin. Etäällä työskentelevä ihminen säästää työmatkat, ylenpalttiset lounaat ja loputtomat käytäväkeskustelut. Niitä voi sitten harjoittaa myös järjestämällä lähiviikkoja ja olemalla kaikkien kanssa samassa tilassa. Sekin on arvokasta yhteisen kokemuksen jakamiseksi.

Mitä olen oppinut vajaan puolen vuoden aikana?

1. Olen latautuneempi, valmistautuneempi ja valmiimpi kaikkiin kohtamiisiin, koska minulla on riittävästi aikaa pohtia, valmistautua ja varautua kohtaamisiin.
2. Tuottavuus räjähtää kun työmatkat, kahvihetket, lounaat ja lörpottely jää vähemmällle. (Kuinkahan paljon konttorikanilla menee näihin aikaa?)
3. Työ vie vähemmän aikaa johtuen edellisistä asioista.
4. En koe olevani etäällä, dokumentaation, kommunikaatiokanavien, keskustelujen ja kohtaamisten yhdistelmällä tunnen käyttäväni enemmän laadukasta aikaa ”asiakkaiden” kanssa kuin vuosiin tai koskaan aiemmin.
5. Nukun, voin, syön ja liikun paremmin. Stressitila laskee kiireen poistuessa. Liikenne, myöhästymiset, ristikkäiset palaverit jne. Arki on yllättävänkin stressaavaa.

Olenko siis jotenkin etänä työelämästä? Päinvastoin voisin sanoa olevani vihdoinkin LÄSNÄ. Se, että aiemmin olin paikalla ei kyllä todellakaan tarkoittanut läsnäoloa. Tuhansien viestien, kymmenien kohtaamisten ja kanavien sekamelska teki työelämästä oikeastaan ainoaa elämää.

On selvää, että etäisyys Suomeen ja arkeen myös muuttaa näkökulmaa yritysten toimintaan, tekemiseen ja tuloksiin. Koen sen kaiken koituvan asiakkaiteni hyödyksi. Näkulmat laajenevat, perspektiivi paranee ja analyyseistä tulee parempia.

Jotain ongelmia tästä on varmasti löydettävä? Ainakaan työn tulosten puolesta etäilystä on vaikea löytää moitittavaa. Onhan se kiva istua kahvilla yhdessä ja viettää aikaa mukavissa palavereissa, mutta kohtaamisetkin livenä tuntuvat paremmilta kuin niissä on vähän aikaa välissä.

Toivottavasti kokemus jatkuu yhtä hyvänä. Tätä vois melkein suositella kaikille ainakin asiantuntijatyötä yrittäville. En koe olevani etänä, vaan pitkästä aikaa vielä enemmän kuin lähellä – olen läsnä.

V