Viesti

Aina välillä kysytään firmassa ja verkossakin, että miksi se Ville kertoo niitä ajatuksiaan siellä verkossa. Pidempään seuranneet lienee eläneet mukana koko draaman, mutta kerrataanpa vielä kerran.

Vuonna 2011 mietin tulevaa uraani. Olin yrittäjä ja strategi, mutta ymmärsin, että liikkeenjohdon konsultteja on kolmetoista tusinassa, enkä ehkä ikinä pääsisi tekemään hankkeita joita haikailin. Olin yrittänyt edellisellä vuosikymmenellä saada asiakkaitani innostumaan verkosta ja rakentamaan sinne yhteisöjä ja ekosysteemejä. Hakkasin päätäni turhaan seinään. Maailma ei ollut ajatuksilleni valmis.

Mietin miten voisin yhdistää kaksi intohimoani. Verkon ja strategian. Ajattelin että tällä fokuksella voisin olla jopa Suomen arvostetuimpia asiantuntijoita. Mietin, miten saan ajatukseni ja ääneni esiin. Pohdin eri vaihtoehtoja, mutta päätin sitten, että paras tapa oppia ja löytää oma yleisönsä on elää kuten opettaa. Ryhdyin siis vaikuttamaan verkossa ja arjessa aktiivisesti. Alusta asti ja yhä edelleen kysymys on ollut omien aatosten ja tekemisten jakamisesta. Alusta alkaen olen ajatellut, että jakaminen on ihmisistä, ajatuksista ja yrityksistä välittämistä.

Ajattelin samalla, että voisin yrittää opetella kirjoittamaan. Olin vuosia puhunut ja puhunut, mutta en osannut oikein kirjallisesti kiteyttää ajatuksiani. Ajattelin, että sivutuotteena voisin kehittyä kirjoittajana ja oppia itsekin jäsentelemään ideoita. En ollenkaan arvannut kuinka yhteisöllistä ja terapeuttista omien ajatusten jakaminen voisi olla.

Opettaja tulee, kun oppilas on valmis.

Minulla oli vaikeuksia löytää kanssani samoista teemoista kiinnostuneita ihmisiä. Siksi ajattelin, että voisin simuloida vaikuttamista verkossa ja käyttäytyä kuin mikä tahansa brändi. Jakaa tekemistä ja osaamista arjesta ja juhlasta. Ryhdyin jakamaan tekemisiäni ja ajatuksiani niistä kiinnostuneiden kanssa. Samalla ajattelin, ja vähän päätinkin, että yrittäisin olla Suomen paras digitalisaation asiantuntija. Halusin tietää asiasta ”kaiken” ja testata oppeja itse koekaniinina. Ajattelin, että vasta kokeilemalla voisin oppia ja aidosti ymmärtää mistä missäkin on kysymys. Ajattelen vieläkin, ettei täyttä osaamista voi olla ilman omaa kokemusta. Alkon myyjän ei tarvi olla alkoholisti, mutta kyllä strategin on oltava mestari myös verkossa.

Blogaamisen aloittaminen on ollut urani paras päätös

Löysin yleisöni, syntyi Digitalist ja lopulta yhden aikakauden lopuksi kirja henkilöbrändeistä. Olen saanut tehdä, oppia ja tunnustusta tekemisestä. Leivästä ei ole ollut pulaa, enkä olisi ikinä uskonut mihin kaikkialle kirkolliskokouksesta kummallisiin tapahtumiin tie vie.

Oman tien voi kokea vain sitä pelotta ja väkevästi kulkemalla.

Niille jotka ihmettelevät pörssiyhtiön blogailevaa toimaria suosittelen katsomaan asian taakse. Millä muulla tavalla tavoitat kätevästi tuhansia vaikuttajia, löydät itsellesi työkaverit ja palkan maksajat, opit ja kehityt johtajana ja ihmisenä? Aina välillä tuntuu että kysymys on aivan absurdi. Sitten muistan, että verkossahan ollaan muita ja hyviä asioita varten kuten muuallakin. Elämys syntyy yhteydestä ja hyvän jakamisesta muiden kanssa.

Mitä isommin näet, sitä enemmän annat.

V

Ps. Miksi sitten näyttävät kuvat ja ahkera jakaminen. No autan tietysti seuraajia löytämään viestini. Kaikkien oppien mukaan erottuvat kuvat, nasevat otsikot (joita en harrasta) ja aktiivinen jakaminen auttavat seuraajia tunnistamaan viestit harmaassa arjessa.