Puhumme paljon ja usein isoista asioista. Menestyksestä, rauhasta, rakkaudesta, kohtalosta ja tunteista. Paljon harvemmin tulee lausuttua pienistä asioista isojen takana. Millainen olisi maailma, jos isot ja pienet asiat olisivat sulassa sovussa. Isot ja pienet asiat ovat saman tekemisen eri vaiheita.
Isot asiat ovat vaikeita. Niiden saavuttaminen vie aikaa ja aika tekee niistä usein mahdottomia. Tappio on kaikkein tavallisinta. Pienet asiat eivät usein ole ollenkaan uusia. Silti lopputulosten sijaan pitäisi ehkä keskittyä pohtimaan aina pieniä, jopa päivittäisiä asioita.
En osaa kirjoittaa. Harjoittelin aihetta kirjoittamalla ajatuksen kerrallaan päiväkirjaani verkossa. Ehkä olen jotain oppinut matkan varrella. Ainakin kirjoittaminen on helpompaa kuin aloittaessani noin 1200 hajatusta sitten. Nautin kirjoittamisesta. Se on terapiaa arjen ankeuteen.
Suuria asioita saa aikaiseksi tekemällä pieniä asioita monta kertaa peräkkäin. Olen miettinyt mitä muuta kuin puhetta, kirjoittamista, vaikuttamista ja konsultointia voisin tehdä pitkinä sarjoina pieninä annoksina kerrallaan. Ainakin mielessä liikkuu pitkäjänteinen ja kestoinen liikkuminen.
Älä aloita mitään, mitä et ole valmis tekemään tuhansia kertoja seuraavan viiden vuoden aikana. Älä unelmoi mistään, mihin et halua viimasta huolimatta kavuta päivä kerrallaan. Valitse unelmasi siten, että voit aloittaa sen elämisen jo tänään.
Olen viiden vuoden päästä viisikymmentä. Aloitin (taas) uuden suunnitelman tuleville vuosille. En pohdi lopputulosta, koska en tiedä olenko edes hengissä silloin. Kiusaan itseäni ajatuksilla mitä haluaisin olla ja tehdä seuraavat vuodet asia, suoritus ja päivä kerrallaan matkasta nauttien. Elastisen sanoin kuulun joukkoon, jolle matka on määränpää.
Ainakin yritän pää pilvissä.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti