Paperinukke

Kirjoitin ensimmäisen blogini viisi vuotta sitten. Epäilin kenenkään kiinnostusta jaksaa seurata yksittäisen ihmisen päiväkirjaa verkossa. Olin väärässä. Vuosien kuluessa yli neljäsataatuhatta kävijää on lukenut tuntojani aiheuttaen yli miljoona sivulatausta.

Saan ansiotta kiitosta kyvystäni kirjoittaa. Päätin luopua häpeästä blogiani aloittaessa ja kirjoittaa mahdollisimman avoimesti, mutta kirjallisesti osaava en tunne koskaan olevani. Tunnistaessani ammattilaisen tekstiä arjessa häpeän omaa piiperrystäni Haluan silti antaa sille paikan maailmassa lukijoistani riippumatta. Terapoin vähintään yhtä paljon itselleni kuin yleisölleni.

Paljon on sanottu henkilöistä brändeinä. Ärsyttävintä on uutisarvo ajatuksesta, että ihminenkin voitaisiin arvottaa brändinä. Brändääminen on erottuvaa, yhdenmukaista ja näkyvää toimintaa. Ei arvon luominen ota kantaa onko objekti tuote, palvelu vai ihminen. Työ arjessa tekee asioista kiinnostavia tai unohdettavia. Jyvät erottuvat tiedät kyllä mistä.

Tapaan ihmisiä, jotka kiittävät taitoani kiteyttää ajatuksia ja asioita. Otan tietysti kiitokset vastaan, koska palaute on jokaisen viestivän kerosiiniä. Ihminen jaksaa antaa ja osallistua, jos saa jokaiseen työhön kuuluvaa palautetta.

Tekemiseni rohkeus ja näkyvyys herättää närkästystä. Moni ihminen yllättyy kuullesssaan tarinan turhautumisesta, halusta viestiä ja muuttaa suomalaisia yrityksiä. Ymmärrän ulkopuolisen silmissä asioiden näyttävän rohkeilta ja arroganteiltakin. Siksi on hyvä muistuttaa lukijoitani kirjoitusteni kasvutarinasta.

Tie kirjoittavaksi lähti turhautumisesta yhteisöjen tavasta luoda strategiaansa, johtamista ja markkinointia. Vitutuksen määrä oli käsin kosketeltavissa, joten tyyliksi valikoitui suoraviivainen tapa käsitellä asioita ja yrityksiä niiden oikeilla nimillä. Ulkomuotoon halusin tuoda ajatuksia arvostamistani artististeista ja heidän rohkeudestaan. Alastomuuden nimissä olen kirjoittanut matkan varrella ajatukseni naisesta, isäni jättämästä varjosta ja yritystoiminnasta usealla eri näkökulmalla.

Ajatukseni avoimuudesta, alastomuudesta ja omista mielipiteistä ammentaa rohkeutta artisteista, taiteilijoista ja viihdyttäjistä. Tarvitaan rohkeutta kertoa asioista kiinnostavasti, herättää tunteita ja puhua vaikeistakin asioista. Vuorovaikutus on ihmiskunnan tärkein eliksiiri ja puhe on itse tekemistä edeltävä tärkeä teko. Kirjoitukseni on puhetta tuntemattomille ihmisille päiväkirjan muodossa ilman tietoa vastaanottajista. Ne ovat tarkoitettu asioista, ihmisisistä ja erilaisista ajatuksista kiinnostuneille.

Kävin tänään Apulannan keikalla. Apis on minulle sukupolvikokemus ja iso inspiraatio omaan tulkintaani. Pidän Toni Wirtasen lyriikasta ja punkahtavasta tavasta ilmentää tunnetta ja ajatuksia osana musiikkia.

Apiksella on ollut aivan keskeinen osa rohkeudessani pukea sanojani blogeiksi. Kuulin vuosia sitten haastattelun, jossa Toni Wirtaselta kysyttiin laulujen aiheista. Mies totesi sadan kappaleen ja aiheen jälkeen uusien ideoiden löytämisen haastavaksi. Orkesterilla oli käytetty sanoituksissaan jättiläisistä ainakin armo, usko, rakkaus, toivo ja monta muuta ihmisyyteen porautuvaan aihetta.

Halusin haastaa itseni punkkareiden jalanjäljissä kuvaamaan yritysmaailman kehittämistä ja ajatuksiani yksinkertaisen laulun tyyliin. Yhä edelleen kärsin kyvyttömyydestä kirjoittaa ja kiteyttää asiaa ytimekkäästi. Tämäkin vuodatus valuu toiselle sivulle, vaikka kuinka yrittäisin tehdä timanttia.

Toni Wirtasella on iso rooli hahmoni ja ajatusteni pukemisessa. Innostuin hakemaan inspiraatiota yksittäisistä sanoista ja niiden avaamisesta alleviivaaviksi kirjoituksiksi. Haastoin itseni pohtimaan, kuinka monta otsikkoa asiaa paremmin tuntevien ajatuksia vastaan pystyisiin heijastamaan arjestani.

Apulannan ja monen muun jäljissä syntyi ajatus yksittäisistä hajatuksista arjessa, jotka luotaisivat aikaamme kohti parempia yrityksiä ja niiden tekijöitä, omistajia ja palvelijoita. Mestarini perässä nimesin paljon ajatuksia yksittäisillä sanoilla vasten jokaisen ammattilaisen suositusta otsikoinnista verkossa. Oma tyylini ja tapani tuottaa ajattelua alkoi syntyä.

Turhautuminen vallitsevaan arkeen yrityksissä, artistien esimerkki ja halu vaikuttaa synnyttivät lopulta päiväkirjani verkossa viimeisen muodon. Otsikot ovat tämänkin kirjoituksen tapaan lyhyitä, saattavat punk-hengessä sisältää mitä tahansa tuntoja arjesta ja visualisoituvat puumerkkeinä itse kirjoittajasta kuvamaailmassa, josta ajatukset ja ajattelut ponnistavat hetkessä. Rohkeus heittäytyä omaa ulkonäköä huonosti mairitteleviin kuvauksiin on osa harjoitusta rohkaistua vaikuttajaksi.

Tarina valuu pitkäksi, kun sen kirjoittajalla on omassa mielessään halu lausua ja kirjoittaa asiaa sitä huolella valaisten. Amatöörinä en vieläkään ole oppinut karsimaan tekstiä timantiksi. Ei sille ole aidosti edes tarvetta, koska kysymys on kirjoittajan halusta peilata ja koetella omia ajatuksiaan yleisönsä kanssa.

Pienessä päässä voi epävarmuuksien keskellä näyttää hetken varmaa ja antavaa artistia. Juuri sellaista, joka asuu tätä osoitetta ylläpitävässä sielussa. Kirjoitus käy terapiasta, peilaamisesta ja vuorovaikutuksesta. Jokaisen olisi hyvä antaa oma lottokuponkinsa osaksi ajatuksia ja totuuksien arvontaa.

Vapauttamalla omat ajatukset muidenkin ahdisteltaviksi syntyy silta oman kuvan ja maailman totuuksien välille.