En ymmärtänyt toukokuussa keväällä 2011 mihin päätös antamisesta ilman vastiketta johtaisi. En tehnyt päätöstä blogaamisesta muita vaan itseäni varten. Päätin kertoa ajatukseni ja turhautumiseni maailmasta ilman muiden siunausta, lupaa tai tietoa seuraamuksista.
En osannut ajatella juuri antamisen johtavan arvon saamiseen. En ollut ymmärtänyt aiemmin mitä ”jos haluut saada on pakko antaa” tarkoittaa. Ajattelin kai sen liittyvän maksamiseen. Nyt ajattelen sen kietoutuvan arvon muodostumiseen. Arvoa syntyy antamisesta, joka palkitaan joskus saamisina. Antamista eikä saamista ei lasketa sillä kysymys ei ole kaupankäynnistä vaan elämisestä ja olemisesta. Kuulumisesta ryhmään ja muiden kunnioittamisesta.
Mielipiteet ovat omiani on verkkomaailman pimein lausahdus. Kenen muun ajatukset voisivat olla kuin lähettäjän? Toiseksi typerin on jakaminen ei ole suositus. Miten jonkun asian jakaminen tai eteenpäin lähettäminen voisi määritellä viestin lähettäjää. Ei viestin arvon määrittely ole viestin lähettäjän vaan vastaanottajan tehtävä. Vain vastaanottaja määrittelee kommunikaation arvon ja merkityksen. Lähettäjän on myös siis turha pohtia arvoa tai arvottomuutta vastaanottajien puolesta.
Ryhdy antamaan ja alat saamaan välittömästi. Vastustusta, välinpitämättömyyttä, kiitoksia ja harvoin jokaisen tarvitsemia kehujakin. Alat kuitenkin saamaan palautetta, joka on antamisen paras palkinto. Palautteen puuttuminen on viesti sekin. Et ole onnistunut koskettamaan vastaanottajaa palautteen arvoisella tavalla. Jatka harjoituksia. Älä koskaan anna periksi sillä kysymyshän on sinulle arvokkaista ajatuksista.
Ei ajatuksia arvoita se mitä maailma niistä ajattelee, vaan se mitä ne sinulle merkitsevät.
En osannut kuvitella mihin asioista, ideoista ja ihmisistä välittäminen minut veisi. Kohtaamaan kylien kansalaisia, virkamiehiä, sirkuksia ja syntymäpäiviä. Taatusti tapahtumia, joita en olisi osannut kuvitella olevan olemassakaan. Antamalla olen saanut ainutkertaista rikkautta elämääni. Olen saanut enemmän hyvää ja pahaa kuin olisin koskaan osannut kuvitella.
Anna ja alat heti samaan arvoa. Seuraa ja tule seuratuksi. Jaa ja tule jaetuksi. Ole yhteisön palveluksessa ja sinuakin muistetaan. Ole olemassa sekä itseäsi ja muita varten. Älä mieti mitä muut odottavat vaan esitä asiasi pyytämättä. Laula kunnes joku pysähtyy ja suostuu laulusi kuulemaan. Tee se siksi mihin uskot, mitä edustat ja elämässäsi muilta odotat. Ole jopa se latteus mitä maailmaltasi oletat. Elä ja koe elämää. Siis anna surutta ja katso mitä elämälläsi on sinulle tarjota.
KIRJOITA KOMMENTTI
Ville Tolvanen
2016-05-18 21:55:15
"en minäkään voi tietää mille muut nauravat, mitä tarvitsevat tai arvostavat. On vain annettava se mitä annettavissa on." #V
Lisää kommentti
Lisää kommentti