Apua

Mistä ihmeestä kumpuaa ajatus, että ihmisen on tiedettävä miten elämästä selvitään?

Miksi epätietoisuus on peiteltävä? Vai onko? Vai ollaanko vaan iloisesti tietämättä vaikka apua olisi ihan lähellä ja usein vielä  yhden napin takana. Vaikkapa asiakaspalvelu.

Taidan päättää kohta, etten tiedä mistään yhtään mitään. Kysyn liikunnasta, laihtumisesta, uskosta, tiedosta, taidoista, sijoittamisesta ja osaamisesta. Niin hienoa on jatkuva kiertäminen ja ihmisten tapaaminen. Niin paljon oppii kun pääsee vaikka heinäsirkkanakin mukaan muiden maailmaan.

Kuka synnyttää ajatuksen, että aikuisen on tiedettävä miten elämä olisi parasta elää. Emmekö voisi ajatella olevamme oman elämämme formulakuskeja, joille löytyy apua ja osaamista jokaisen elämämme osa-alueen kehittämiseen. Emmekö voisi kaikki ajatella olevamme niin rikkaita ja rakkaita,  että apua ja tietoa on aina tarjolla.

Kaikista asioista kannattaa aina kysyä jotakin. Ihan pienistäkin. Ja kannattaa kysyä erityisesti jos luulee tietävänsä. On nimittäin hienoa saada sekä rakentavaa, että rutistavaa palautetta. Parasta on huomata olevansa täysin asioiden ulkopuolella. Pihalla onnellinen hymy hymyilevillä kasvoilla.

Sharingiscaring tarkoittaa asioita ja ihmistä välittämistä. Hyvän tiedon jakamista eteenpäin. Ja voi jakaa vähän huonompaakin, ei se maailmaa eikä verkkoa satuta. Tärkeintä on ettet sensuroi hyvää tietoa toisen puolesta. Et koskaan voi tietää mikä tiedon murunen auttaisi tai kiinnostaisi totta.

Vaikeneminen vie mahdollisuuksilta siivet.

Vaikenemalla tiedät varmasti mitä ei tapahdu, mutta et koskaan näe mitä olisi tapahtunut jos olisit avoimesti, viestinyt, jakanut ja vaikuttanut. Älä hetkeäkään usko ankeuttajaa, joka sanoo ettei sinun kannata yrittää. Yritä aina ja pyydä ensimmäisenä apua. Saat sitä varmasti ja jätät isoja virheitä tekemättä.

Apu on käyttämistä ja sen antajaa eikä kysyjää varten. Anna ihmiselle mahdollisuus olla avuksi ja ole välillä itsekin. Saat varmasti enemmän kuin tulit itse antaneeksi.