Siilojen Suomi

Hyvää syntyy lähes ainoastaan kehittämällä yli rajojen.

Uusi syntyy usein yhdistelemällä entistä, vanhaa, lainattua ja uutta ennennäkemättömällä tavalla. Suuruus syntyy kyvystä hahmottaa olevaa erilaisin silmin. Alvar Aalto vaikutti Yhdysvalloissa ja suunnitteli kirkon Italiassa. Nykymuotoilun ikoni Harri Koskinen matkustaa dokumentin mukaan 150 päivää vuodessa. Hän sanoo turhuuden välttämisen olevan ajattelunsa keskiössä. Saku Tuominen sanoi Kotiliedessä kirjansa omintakeisuuden syntyvän vanhojen ajatusten yhdistämisestä yksinkertaiseen muotoon. Yhdyn ajatukseen. Ideoita synnytetään vertaamalla ja yhdistelemällä yli rajojen.

Tietoverkot ja –verkostot mahdollistavat vertailun yli toimialojen, maarajojen, aikakausien ja parhaimmillaan miljoonien ihmisten välillä. Välillämme kulkee toistaiseksi ehtymätön uusi luonnonvara internet, joka yhdistelee asioita aivan uudella tavalla. Mistä löytyvät ne taiteen, tieteen, kulttuurin tai liiketoiminnan edelläkävijät, jotka yhdistelevät verkostojen voimaa aivan uudenalaiseksi ajatteluksi? Mistä löytyvät ne toisinajattelijat, jotka eivät lannistu kehittämään siilojen täyttämässä Suomessa? Olemme elinaikanani tehneet niin käsittämättömän elintasoloikan, että uskon tämänkin olevan omissa käsissämme ja täysin toteuttavissa.

Pohdin eilen miten niin omassa mielessään pragmaattinen ja suoraviivainen maa kuin Suomi on onnistunut luomaan niin siiloutuneen yhteiskunnan? Istuin edellisellä hallituskaudella viestintäministeriön valtuuskunnassa. Sähköisen Suomen kehittäminen tuntui mielipuoliselta kun www.suomi.fi kehittämiseenkin tarvittiin seitsemän eri ministeriön osallistumista ja panostusta. Aika vähän on syntynyt kuten sivustolta voi käydä lukemassa.

Suomalainen yritysten kehitysverkosto on mittava, mutta sitäkin siiloutuneempi. Kuka helvetti ymmärtää mitä Tekes, Sitra, EK, TE, Kaupungit, Aluekeskukset ja järjestöt saavat yhdessä aikaiseksi? Matkailun markkinointi on EU;sta alaspäin niin solmussa ettei asiaan tee mieli edes ajatuksissani koskea. Suomalaisen teollisuusyrityksen tekeminen ja organisaatio on niin siiloutunut, ettei ajatus avoimuudesta, avokeittiökulttuurista tai yhdessä altistumisesta ja kehittämisestä tunnu edes teoriassa järkevältä idealta. Olemme rakentaneet Suomen, joka on turhien ja tuottamattomien väliseinien valtakunta. Siiloutuminen vaivaa ja tuntuu rakentuvan aivan kaikkialle yhteiskunnassamme.

Verkossa tieto kulkee vapaasti. Sosiaalisessa mediassa osallistut parhaimmillasi keskusteluun täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Ideoita voi vapaasti jakaa ja yhdistellä yli rajojen. Verkko antaa tilaa viestinnän ohella älykkäille prosesseille, automaatiolle, uudenlaisille kauppapaikoille, yritysten välisille verkostoille ja uusille innovaatioille. Kuinka monen suomalaisen kuulet hihkuvan mahdollisuudesta muuttaa toimialansa pelisääntöjä? Kuinka monen keksit myyvän nyt ympäri maailman kun se kustannustehokkaasti ja järkevästi on mahdollista lähes käden käänteessä? Suomalainen vastaus on aivan liian usein ei. Ei kehitetä, kun toi edellisen vuosikymmenen malli toimi niin hyvin.

Suomalainen kahtiajakautuminen ei tapahdu rikkaan ja köyhän välillä. Se tapahtuu aktiivisten ja passiivisten yritysten, ihmisten ja yhteisöjen välillä. Supercellit ajattelevat oman toimialansa asiat uudella tavalla, normisuomalaiset nököttävät itseään tai ajatuksiaan liikuttamatta. Elämme uuden maailman etsikkoaikaa, jota siilotuminen ei ollenkaan edistä. Olisikohan hyvä ajatus etsiä, tunnistaa ja hyödyntää kaikkea mahdollista, joka poistaa siilot viestinnän, ideoiden, ihmisten ja yritysten väliltä? Olkoon uuden ajan rauhaa ja rakkautta vahvaa jakamista ja välittämistä. Sharing is caring.

Ps. Aivan kuin vahvistuksena tälle ajatukselle radiossa todettiin juuri että suomalaiset kyläilevätkin vähemmän kuin koskaan aikaisemmin…