Toimitus: Nimekkäät vierailijat jatkuvat. Vuorossa AmChamin toimitusjohtaja Kristiina Helenius. Aiheena aina ajankohtainen ja Villenkin rakastama verkostoituminen. Hyvä tarina herättää keskutelua! Sharing is caring.

Olipa kiinnostavaa jutella parikymppisten naisten kanssa verkostoitumisesta. Sillä verkostoitumisesta me puhuimme, vaikka sovimmekin illan alkuvaiheessa, että emme anna tuon väsyneen ja löysän sanan häiritä, kun mietimme inhimillisen yhteydenpidon mahdollisuuksia. Pahimmillaanhan verkostoituminen mielletään itsensä tyrkyttämiseksi. Järjestelmälliseksi tyrkyttämiseksi.

Naiset halusivat muun muassa tietää, miten tyrkyistä pääsee eroon, miten päästään kehiin ja miten tekee hyvän vaikutelman verkottumistilanteessa. Miten miehet ja naiset eroavat, kun he tuovat osaamistaan esiin. Miksi naiset hoitavat kodin sosiaaliset suhteet tuosta vain, mutta yhteiskunnallinen suhdetoiminta maistuu tervalta. Ja niin edelleen. Seriöösejä kysymyksiä, joiden tavoitteena oli saada näkemystä ja kehittää taitoja. Tehdä verkostoista liittolaisia.

Näitä verkostotaitoihin liittyviä puhekeikkoja on ollut viime aikoina enenevässä määrin. Moni arvonsa tunteva yritys haluaa osansa jonkinlaisesta sosiaalisesta puskaradiosta. Melkein yhtä moni ei kuitenkaan oikein tiedä, kuinka asiassa pitäisi edetä.

Kiinnostusta on niin paljon, että kollegani, joka vetää AmChamissä naistenverkostoa ja ulkomaalaisten johtajien foorumia, kokoaa aiheesta koulutussessiota. Itse menen seuraavaksi Lions-liiton vuosipäiville sparraamaan, miten vanha ja kunnianarvoisa verkosto voisi luoda nahkansa ja muuttua jälleen relevantiksi.

Päivän Tolvasen lukijoille kiinnostavin terveinen taitaa olla juuri se, että pusikko on nyt tulessa. Piristyvä talous purkautuu verkostojen renessanssina. Ja kun hyväveliverkostot on julkisesti tuomittu valoa vältteleviksi sisäpiireiksi, liike-elämän nouseva polvi etsii kohtaamispaikkoja, joissa on innostava ammatillisen kasvun mahdollisuus ja joissa voi löytää ja tulla löydetyksi.

Nuoret ammattilaiset ovat taitavia ja valikoivia. Tuntuu, että kansainväliset bisnesverkostot ovat nyt se jokin. Niiden pitää olla tasokkaita ja heterogeenisiä. Niiden pitää olla paikkoja, joissa nimi tunnetaan, mutta joissa aina tapaa myös uusia ihmisiä.

Sosiaalisen median jälkeen tuli siis retromedia – eikä sisältömarkkinoijan maailma enää ole entisensä. Nyt pitää tietää, mikä verkosto näyttää meiltä. Millä verkostolla voisi olla potkua kanavoida meidän viestejämme.

Ainakin minulle kohtaamiset ovat kaivattu keidas näinä meluisina aikoina. Useimmiten ihan normaali puheääni riittää. Mutta vaikka tämä media on ihanan räätälöity, on turha luulla, että se on pieni ja hidas. Puskapalo hipoo jo kantapäitä.

kristiina.helenius@amcham.fi