Toimitus: On ollut ilo seurata ja olla mukana Werannasin menestystarinassa. Hyvää työtä Riikka! Ja kiitos että otit Villen mukaan. Poikkeuksellisen rohkea kasvutarina.

Päätin perustaa hyvän mielen verkkokaupan. Eettisesti valmistettuja sisustustuotteita, myös oman liikemerkin kautta. Yrittää hankkia siihen mukaan täydentämään konseptia muutaman liikemerkin, joita edustaisin Ruotsissa ja Suomessa yksinoikeudella.  Olihan CV:ni verkkoliiketoiminnan, vähittäiskaupan ja sisustuksen parissa kiistaton: Ainakin 20 postausta Facebookiin tilin aukaisemisen jälkeen, satunnaista bloggausta pari vuotta (varmuuden vuoksi otin siitäkin taukoa päätökseni jälkeen), SPAR-marketin kassalla työskentely lukioaikana ja tietenkin – sisustuslehtien lukeminen.

Projektijohdon ammattilaisena tein tiukat suunnitelmat exceliin – actionit, budjetit, vastuut ym.ym. hyvällä aikataululla – 7 kuukauden päästä avataan. Softa ja sen toiminta, sopimukset, tuotteet, ilme, kuvat, hankinnat, hinnoittelu, materiaalit…aika impressive excel, vaikka itse sanonkin.

Vähän siinä tuli jotain kupruja matkaan, kun mies sairastui vakavasti, ja pienimmällä lapsella todettiin akuutti tyrä, mutta kauppa saatiin kuitenkin auki 9. Tammikuuta 2012 viikon verran aikataulusta myöhässä. Jännitti sairaasti painaa sitä ‘julkinen’ nappia.  Mitä sitten tapahtui?

Ei yhtään mitään.  Ingenting. Nothing. Nichts. Nada.

Tajusin, kylläkin samana päivänä, kun julkistettiin, että ai niin, enpä ole tainnut muistaa kertoa kenellekään, että tällainen kauppa aukastaan.  Kyllä sekin oli johonkin aikataulutettu tarkasti, mutta unohtui jossain sairaalan käytävillä ravatessa pienen kipeän ihmisen kanssa. Eikä ollut kyllä aiheesta yhtään mitään ymmärrystäkään, että miten se kertominen pitäisi tapahtua.

Paniikki. Voinko minä, pikku putiikinpitäjä from nowhere, laittaa lehdistötiedotetta? Voin. Pitäisikö avata joku Facebook –sivu? Pitäisi. Kannattaisikohan linkittää blogi jotenkin kauppaan? Kannattaisi. Täytyykö verkossa tehdä markkinointia? Täytyy.

Ensimmäiset päivät meni sumussa – kaikki muu oli mietitty tosi tarkkaan, paitsi se, miten saisin asiakkaat kutsuttua käymään! Ja sen jälkeen tekemään vielä ostoksia.

Ei voinut pistää kylttiä oven ulkopuolelle, ei.

Huimasi. Mieheni on ahkera businessblogien seuraaja, ja sanoi, että sellanen Ville Tolvanen kirjotti ihan kivasti verkkokaupasta vähän aikaa sitten https://villetolvanen.com/2012/01/28/ymmarra-verkkoa-opi-kauppa-verkossa/ ja https://villetolvanen.com/2011/11/09/mita-meidan-pitaisi-tehda-internetissa/ . Soita sille. Löydettyäni herran puhelinnumeron vihdoin numerotiedustelusta (nyt se taitaa jo löytyä sieltä verkkosivulta) soitin ja käytiin kaffella. En tainnut edes saada tarjota.

Ville kyseli ja kuunteli ja onnistui tuomaan pilkkeen takaisin sammuneisiin silmiin. Kyllä se liikevaihto sieltä tulee, 20-80 keur ekana vuonna, jos teet jotain oikein (ärsyttävän oikeassa). Hmmm – tuo ja tuo tuote, ei ne varmaan mene kaupaksi Suomessa (no ei ole menneet).  Voi olla, että puolet liikevaihdosta tulee joulusta, panosta siihen ekana vuonna (no panostin, mutta en tarpeeksi, ja silti tuli).

Linkkaa LinkedIn, Facebook, Blogi, Pinterest ja kauppa toisiinsa.  10 sesonkia vuodessa. Teet suunnitelman joka osa-alueelle ja seuraat sitä suunnitelmaa. Mä autan sua. Ei, tää on hyväntekeväisyyttä, en suostu ottamaan rahaa, kun ei sulla kuitenkaan oo. Jonkun lyhdyn voit antaa Lepolaan, jos vaimo kelpuuttaa.

Hyväntekijäni, joka kirjoitti tapaamisestamme pari viikkoa myöhemmin https://villetolvanen.com/2012/01/29/umpihangessa/ . Kauppa lähti käyntiin helmikuulla, tyssähti täysin huhti-toukokuussa, piristyi kesään ja lähti oikeasti rullaamaan elokuussa. Osa joulun tuotteista myytiin loppuun ennen marraskuun puoliväliä.  Tänä vuonna on helppo sanoa vino hymy huulilla, että liikevaihto on kasvanut 1500% viime vuodesta – lähes nollaan kun vertaa tulee hienoja kasvulukuja…

Vaikeinta? Kaiken hallitseminen, täytyy osata pitää kaikki langat tiukasti käsissä kokoajan. Kukaan ei kysele perään. Teen töitä verkostossa, jossa jokainen on huippu omalla alallaan, työntekijöitä Werannasissa on vain 1,5. Halusin kokeilla uuden mailman työskentelytapaa, joka on tuttu isoista kansainvälisistä projekteista – kaikki funktiot on ulkoistettu, paitsi  ydin: yhteydenpito asiakkaisiin ja luova höröily. Saan jossain vaiheessa toivottavasti kirjottaa tästä aiheesta, koska luulenpa, että tällaisessa kuviossa kaikki hyötyy. Ja maantieteellisellä asuinpaikalla ei ole mitään merkitystä, kun käytetään verkon suomia työkaluja (jotka kovaa vauhtia kyllä funktio funktiolta muuttuvat maksulliseksi).

Helpointa ja kivointa? Asiakkaiden kanssa juttelu. Ihan parasta, kun he soittavat. Uusien sesonkien suunnittelu ja kuvaukset (tätäkin kirjoittelen Amsterdamista ihanan Paulina Arcklinin www.paulinaarcklin.nl soffalta). Ja sisäänostaminen, kuka nyt shoppailusta ei tykkäisi!

Mahdotonta? Myynnin ja markkinoiden responsen, eli mitkä toimenpiteet ovat toimineet ja minkä verran, arvioiminen. Still no clue. 

Riikka

ps. www.werannas.com