Mistä hyvä tuuri tulee? Mistä ja miten sitä saa?

Päivän Tolvasen toinen vierailija on todellinen renessanssi-ihminen, luova, poikkitieteellinen ja aina kiinnostava Veeti Kallio. Uutta verta, uusia ajatuksia. Tervetuloa mukaan!

Toimituksen huomiona vielä, että olen aina kaivannut poikkitietellisyyttä, avoimuutta ja rohkeaa lainaamista kulttuurin, taiteen, liiketoiminnan ja elämän välille. Monella tavalla artistit, muusikot ja taiteilijat luovat uusia malleja niin elämään kuin liiketoimintaankin. Sharing is caring!

Kuunteletko? Keskitytkö kannustavasti kommentoimaan, vai haluatko sanoa oman kokemuksesi asiasta, osoittaaksesi olevasi fiksu?!?  Hyvän tuurin ylläpitäminen vaatii säännöllistä harjoittelua. Ei riitä, että olet joskus treenannut karatea, lätkää tms. Voimat vähenevät iän myötä.

Onnea ei ole ilman jatkuvaa harjoittelua ts. tekoja. Aivan samoin, kuin hyvään lihaskuntoon tarvitsee mennä salille ja ikään kuin varata sille aikaa, myös välineiden on oltava kunnossa. Hyvän tuurin kartuttamiseen tarvitaan sitä ns. Ylimääräistä aikaa. (Onko sellaista? Sellainen aika on järjestettävä). Säännöllisyys ja monipuolisuus ovat avainsanoja, aivan kuin koti- ja hyötyliikunnassakin! Perille asti on mentävä. Täytyy jatkaa, ylläpitää ja uudistaa hyviä päätöksiä jatkuvasti, ei antaa periksi, kun ”ei kaikki muutkaan!” tai ”kun kaikki muutkin!”

Onni muotoutuu käsitysten laajentamisesta, mutta oma onni ei löydy muualta kuin omasta itsestään!!! Esimerkiksi kun joku ruoka-aine ei sovi, tai joku muu on timmissä kunnossa, vaikka syö mitä vaan. Onni on myös yksilöllistä; ei ole mitään määrätynlaista lykkyä! Onni tuo rohkeutta ja rohkeus onnea, mutta mitä on rohkeus? Rohkeus on tehdä ja nähdä asioita uudella tavalla! Jossain saatetaan neuvoa: ”Ei kannata stressata tai murehtia!” Miksi ei?” Eihän yleispäteviä neuvoja olekaan, joten kannattaa aina kannustaa mielummin kuin arvostella negatiivisesti, (Se toinenkin on yksilö!!!)

Kun asiat menevät huonosti on tapana todeta: ”Tää on just mun tuuria.” Niin tulee aloittaneeksi taas uuden päinvastaisen tavan, eli joka kerta,kun vähänkin lykästää, niin ajattelee sisälläsi hymyillen: ”TÄÄ on just mun tuuria!” Tavoitteita on hyvä olla myös ”vertikaalisia” ”horisontaalisten” lisäksi, ts. Samalla hetkellä tapahtuva päätös ja sen toteutus! Kaikkien tavoitteiden ei tarvitse olla jossain tulevaisuudessa!  Hyvää kannattaa odottaa! (paino lauseen ensimmäisellä sanalla).

Tyytyminen vähään on eri asia, kuin olla kiitollinen vähästä!  Vain joskus, harvoin tapahtuvan hyvän onnen ylläpito on aivan kuin söisi silloin tällöin tai pesisi hampaat vain joskus!  Stressi silloin tällöin voi olla myös hyvä! Esim. Avantouinti  ”Olen onnellinen (ja se riittää), jos itse olen vain sitä mieltä.” Tätä kannattaa välttää toteuttamasta, ettei alkaisi ”näyttelemään” onnekasta ts. Pitäisi yllä hyväksi havaitsemaansa ”hyvän elämän” verhoa, jolloin itse kuitenkin tietää sen taakse kätkeytyvän ei-rehellisyyden ja näin kuluttaa omia voimavaroja väärällä tavalla. Laiskuus ei tuo onnea! En puhu nyt esim. Työlaiskuudesta, vaan piittaamattomuudesta ja negatiivisesta itsekkyydestä! Esim. En jaksa puhdistaa auton ikkunoita kunnolla lumesta ja jäästä, ennen kuin lähden liikenteeseen, en jaksa puhdistaa jättämiäni jälkiä, kun täällä on siivoojat sitä varten jne!

Todellinen onni saavutetaan huolellisella ja määrätietoisella, aktiivisella toiminnalla, jonka taustalla ja lähtökohtana on harkinta ja nöyrä (ei nöyristelevä) viisaus! Raskaita asioita ei kannata vähätellä ja kaikkein pienimmätkin asiat ovat merkityksellisiä! Omat luonteenpiirteet ja heikkoudet kannattaa haastaa ja hyödyntää niiden voima hyvään!  Lopuksi vielä isoäitini ohje meille lastenlapsille: ”Älä koskaan kasva liian ylpeäksi pyytämään apua!!!”

Veeti Kallio @veetikallio