Vuosituhannen vaihteessa yritysmaailmassa juhlivat Amerikkalaiset korporaatiot ja investointipankit. Teknokuplan jälkeen ryhdyttiin kiivaasti kasvattamaan, fuusioimaan ja ostamaan yrityksiä lainarahalla. Monelle toimialalle syntyi uusia velkavetoisia jättiläisiä ja investointipankit palkkasivat tuhansia uusia ihmisiä. Ei enää. Korporaatioiden aikakausi päättyi Lehman Brothersin konkurssiin syksyllä 2008. Milloinkahan suomalaiset yritysjohtajat ymmärtävät korporaatioiden aikakauden päättyneen hyvän aikaa sitten?

Korporaatioiden aikakaudelle oli tyypillistä integroidut, kasvottomat jättiyritykset. Oli hienoa olla Morgan Stanley, Nokia, ABB, Microsoft, Nordea, Pepsi Cola tai joku muu toimialan jättiläinen. Yrityksen kiiltävä käyntikortti tuli kauan ennen ihmistä. Yrityksen voima ennen yksilön voimaa. Näissä, ja monissa muissa ”one-company” strategian yhtiöissä oli tuomittavaa olla yksilöllinen, kasvollinen tai persoonallinen. Syntyi yrityskulttuureja, joita ajettiin teknokratian voimin. Syntyi yrittäjyyttä, joka lähti ahneuden suunnittelupöydistä eikä ihmisestä.

Ihminen ei yleensä virheistään opi. Talouskuplakin häviää taakse ja ahneus valtaa aikakauden. Ahneuden aika on myös kasvun aikaa. Kasvulla rakennetaan uutta ja parempaa maailmaa. Ilman kasvua säästämme itsemme hengiltä. Ilman kasvua jäämme historiaan uusien kasvojen vallatessa markkinoita. Parhaiten kasvua rakentavat yritykset, jotka haistavat ajan hengen ennen muita.

Yrityskulttuurit ovat uusi musta. Aikaamme johtavat kasvolliset yrittäjäsankarit, Richard Bransonin, Jeff Bezoksen & Mark Zuckerbergin johdolla. Maailman arvokkaimman yrityksen johtajat Applella esiintyvät julkisuudessa poolopaidoissa hippeilen. Uudet kasvuyritykset kilpailevat parhaista tekijöistä esittelemällä avoimesti tekijöitä, toimintaansa ja tekemisiään. Supercell, Rovio, Reaktor & Futurice ovat kaikki yrityksiä, joista tiedät enemmän kuin yhdestäkään perinteisestä yrityksestä. Luulen jokaisen edellä mainitun menevän myös ennemmin tai myöhemmin hyvin kaupaksi.

Mitä hyötyä kiinnostavasta, avoimesta ja innostavasta yrityskulttuurista on? Se on kultaakin arvokkaampaa, sillä se tekee yrityksestä huomiomagneetin. Parhaat omistajat, hallituksen jäsenet, alihankkijat, kumppanit ja työntekijät. Kaikki haluavat olla voittavassa joukkueessa, eikä huomenna kaatuvassa korporaatiossa töissä.

Suomi on vielä korporaatioiden luvattu maa. Omistajat hyssyttelevät johtajien kasvusuunnitelmia, johtajat kärvistelevät talouskriisin peloissa, työntekijät pyrkivät tutkan alle irtisanomisten ja lomautuksien välttämiseksi. Fazerin, VR:n tai Keskon johtajat viisveisaavat julkisuuden luomista mainetahroista. Kuvitellaan että asiat katoavat vaikenemalla.

Avoimien yrityskulttuurien aikana kasvottomat korporaatiot raadellaan julkisuudessa surutta. Pienikin virhe antaa luvan lyödä kapitalistia. Vehviläisen maine ei toivu Finnairista vielä vuosiin. Tarvitaan suurempaa ihmisyyttä, halua ja innostusta luoda johtajuutta, jota on helppo seurata. Tarvitaan rohkeutta ja avoimuutta kertoa tarinaansa ja ponnistaa eteenpäin. Tarvitaan hyvää pelisilmää ymmärtämään, että yritys voi menestyä vain jos sen jokainen työntekijä haluaa voittaa. Käskytysten aika on ohi. Elämme ihmisten välisen vallankäytön aikaa.