Sisällön voimat

http://sethgodin.typepad.com/seths_blog/2010/01/unrealized-projects.html

En ole tainnut yhtäkään bändiä löytää siten, että se vielä olisi ollut oikeasti elinvoimainen. Enin osa on ehtinyt tekemään parhaimpansa jo ennen syntymääni. Ja sama pätee leffoihin ja kirjoihinkin. Hyvä sisältöö todellakin kantaa ja löytää uudet kuluttajat vielä vuosien, -kymmenten tai -satojenkin päästä.

Rolling Stones (tai The Who) on toiminut aivan samoin kuten Seth tuossa kertoo Tim Burtonista. Luo uutta, kokeile, epäonnistu, uusiudu, floppaa ja tee sitten välillä se täyskymppi. Mikään ikoniaseman saavuttanut bändi ei ole kyennyt siihen ilman radikaalejakin uudistumisia ja ajoittaisia failureita. Milloin on yritetty mennä yleisöä miellyttäen, oma identiteetti ja sen mukainen sisältö unohtaen (Their Satanic Majesties Request, Black and Blue, Undercover), on menty metsään. Ja sieltä on sitten ponnistettu.

Toisaalta - ne flopitkin saattavat jatkaa elämäänsä jos niistä ei lannistuta vaan yritetään uudelleen. Ja uudelleen. Kuten Bowie: http://www.businesszone.co.uk/blogs/peter-cook/music-business-small-business-ideas-peppered-music/where-are-we-now-12-business-le-0

Hyvä juttu Ville. Olet ihan oikeassa että volyymi on tärkeää. Kuka tahansa voi sanoa että heillä on hienoja blog posteja - omassa päässä!! Musta tuntuu että porukka ottaa itsensä liian vakavasti ja kuvittelee että jotain oikeasti KIINNOSTAA se mitä ne sanoo. Mä ainakin luen kaikenlaisia juttuja ja arvostan niitä jotka jaksaa kirjoittaa ja joilla on silloin tällöin jotain sanottavaa.

Vaikkaisin että tämä itsekriittisyys myös estää monia aloittamasta Twitterin käyttöä. Siellä jos missä twiitit katoaa massaan. Pitäisi vaan antaa mennä.

Itse en ola vielä päässyt ihan tällaisen tajunnan virran tasolle bloggaamisessa mutta toisaalta tuskin haluankaan. Ei ole mun tyyli. Mutta pikkaisen voisin oppia sulta kirjoittamisen rentoutta :).

Olet niin oikeassa, taas. Sisällön laatua on vaikea ennustaa ennen kuin se on testattu yleisöllä. Tietenkin paljon riippuu siitä, kenet on määrittänyt kohdeyleisökseen ja sen perusteella voi tehdä villejä arvauksia siitä, millaisesta sisällöstä nämä ovat kiinnostuneita ja mistä kokevat itselleen olevan hyötyä. Jonkinlaisia ennusteita voi tietenkin tehdä myös sen perusteella, mikä on aikaisemmin kiinnostanut (jaot, kuinka paljon aihe saa aikaiseksi keskustelua jne) ja minkälaisin hakusanoin sisältöihin päädytään. Varmaa on myös, että joka kerta ei voi onnistua yhtä hyvin.

Määrällä ei silti mielestäni voi täysin korvata laatua. Ethän sinä tosin niin väittänytkään. Vähintään pitää itse innostua ajatuksistaan, jotta saa tuotettua sisältöä, jolla on edellytykset edes kiinnostaa ketään. Ja toisaalta monta päivitystä päivässä saattaa oikeasti käydä ärsyttäväksi ja kääntyä ylläpitäjäänsä/ylläpitäjiään vastaan. Sellaisiakin blogeja on olemassa (ei onneksi yritys-sellaisia ole kohdalle osunut), joissa sama kirjoittaja suoltaa tekstejä enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silloin jää helposti se helmikin poimimatta sieltä joukosta.

Laadun ja määrän kauhun tasapaino on oikeasti mielenkiintoista. Siihen ei varmastikaan ole olemassa mitään valmista optimoitua vastausta, joka toimii kaikilla. Olen miettinyt sitä aika paljon vuosien varrella, kun olen kirjoitellut sekä blogeja, jotka pyörii oman navan ympärillä ja sillä hetkellä itseäni kiinnostavissa asioissa (esim. aakkosblogi.blogspot.com) ja blogeja, joissa pyrin keskittymään tiettyyn aihepiiriin (kuten opinnäytetyöni aihepiiriin liittyvä blogi). Molemmissa olen päätynyt lopulta siihen, että kirjoitan vasta, kun on jotain sanottavaa, koska väkisin kirjoitetusta tulee helposti myös väkisin luettu. Jos edes sitäkään. Kirjoittaessani kaipaan kuitenkin sitä, että syntyy keskustelua.

Mielenkiintoinen aihe. Tätä täytyy jäädä miettimään vielä.