Yksimielisyys vaarantaa tulevaisuutemme

Ihminen tekee, kuten parhaaksi näkee. Elämäämme leimaa selviytyminen, usko, toivo, rakkaus, rohkeus, päätöksenteko, pelko ja heikko itsetunto. Olemme lähes aina uskomustemme vankeja. Miten rakentaa uutta, parempaa maailmaa vanhojen uskomusten pohjalta?

Kasvuyrityksissä usko omaan tekemiseen on vahvinta. Mennään läpi vaikka harmaan kiven. Yrittäjiksi ajautuu ihmisiä, joiden rohkeus voittaa pelot, ihmisiä, jotka ottavat mitä haluavat. Heille tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa selittää, että heidän kokemuspiirinsä ulkopuolella voisi olla jotain parempaa osaamista. Ulkopuoliset eivät yksinkertaisesti voi tietää heitä paremmin. Kokemus ei opeta, se vain vanhentaa. Ei vaikka ikää on hieman päälle kaksikymmentä ja kokemusta yrittämisestä muutamia kuukausia. Yritän selittää kasvuyrittäjille, että he kaikki kilpailevat parhaista omistajista, rahoittajista, hallituksen jäsenistä ja työntekijöistä. Pyörivät silmät päässä on aina hauska näky. Miten opettaa lapselle mikä on nälänhätä, kun ainoa kokemusperä on jatkuva syöminen? Miten selittää kasvun abstraktiota kun nykyinenkin tuntuu niin hyvältä? Voiko taivaspaikkaa markkinoida?

Pörssiyhtiöt ovat valtioita valtiossa. Siellä asiat ovat mainiosti, kunnes yt:t alkavat, johto vaihtuu tai markkinat menettävät uskonsa yrityksen kykyyn tuottaa arvoa. ”Jokaisella yrityksellä on päivämäärä.” Päivä jolloin se listataan, myydään, pilkotaan tai yhdistetään. Kysymys on vain ajasta. Yrityksiä saneerataan jatkuvasti. Silti samaiset yhtiöt tuntuvat osaavan asiansa. Ympäristön antamista eriävistä signaaleista huolimatta yritysten osaajat ovat ajan tasalla. Toiminnot ovat kunnossa, strategia oikea ja valitut toimintamallit hanskassa. Säästämällä mestaruuteen? Nostettaisiin kissa pöydälle. Miten on mahdollista että johtaminen, strategia, osaaminen ja toiminta on kunnossa vaikka yrityksen suhteellinen tuotto laskee koko ajan? Miten voidaan ajatella, että menee hyvin riittää, eikä varauduta tulevaan tekemällä kaikessa parhaansa. Tulos on kunnossa, mutta missä se on huomenna? Mitkä ovat tämän päivän eväät huomisen taistoihin?

Tajusin eilen että kehittämiselle ja parempien yritysten rakentamiselle täytyy olla olemassa selitys. Uskottava motiivi. Selitykseksi ei riitä, eikä kelpaa innostus kirjoittaa tai rakentaa parempia yhtiöitä. Joitakin yhtiöitä ei saa arvioida, vaikka ne ovat julkisia yhtiöitä ja keräilevät laatikkoihinsa asiakaspalautetta. Jokainen niistä sanoo tutkivansa asiakkaiden tarpeita, mutta se kelpaa vain heidän määrittelemässään muodossa. Ulkopuolinen asiaa kommentoiva on ”kalastelija” tai oman uransa edistäjä, vähän huonomoraalinen onnenonkija. Siltä se varmaan tuntuukin, kun omassa organisaatiossa kukaan ei uskalla sanoa asioiden olevan päin persettä. Harva haukkuu ruokkivaa kättä. Ei kannattakaan. Mutta ilman erilaisia mielipiteitä ei ole tulevaisuutta. Ilman eriäviä kantoja emme voi kehittää. Emme voi lähteä siitä, että aina ollaan eri mieltä, mutta päätöksenteko, hyvä johtaminen vaatii erilaisia näkemyksiä. Ilman näkemyksiä emme voi johtaa, tehdä päätöksiä ja pelata joukuueena samaan maaliin. Skenarioiden tehtävä on tunnistaa mahdollisuudet ja antaa tietoa päätöksenteolle. Päätösten jälkeen luistellaan samaan suuntaan.

Ilman eriäviä näkemyksiä emme pysty luomaan konsensusta. Konsensuksella haemme turvaa eriäville näkemyksille. Konsensus on suomalaisten turvasatama. Olemme samaa mieltä lähes kaikesta. Moraalista, yhteiskunnsta, eurosta, armeijasta, Venäjästä ja Amerikasta. Pelottaa tämä samanmielisyys. Varsinkin hyvinvoinnista, jonka ihanteet on rakennettu velaksi. Annetaan siis eriävien mielipiteiden elää ja taputetaan niille. Vain yksimielisyys on vaarallista.

Eilen minua haastettiin ansiokkaasti tunnustamaan kaupallisen viestinnän läsnäolo. ”Tunnustan, etsin samankaltaisia, intohimoisia pörssi- ja kasvuyritysiä yhteistyöhön.” Tunnustan saavani kirjoittamisenkin avulla työtä ja välillä aivan superhienoja toimeksiantoja. Tunnustan työtä olevan liikaa. Kiellän vääristeleväni totuutta tai pyrkiväni manipuloimaan harvoja lukijoita. Vastustan ajatusta epärehellisestä vaikuttamisesta. Tunnistan olevani oman totuuteni armoilla. Epäilen olevani useimmiten väärässä, mutta en anna sen estää yrittämistä. Kun epäonnistun, yritän taas uudelleen. Yritän jokainen päivä. Jotakin.

KIRJOITA KOMMENTTI

Panu Luukka

2012-09-18 08:19:45

Hymistely ja olematon palautekulttuuri on suomalaisten yritysten helmasynti. Samoin konsultit, jotka kertovat sen mitä asiakkaat haluavat kuulla, ei sen mitä näiden pitäisi kuulla. Ei tänne ole ystäviä tultu tekemään, vaan kilpailukykyisiä yritykisä. ;)

Lisää kommentti

Ville Tolvanen

2012-09-18 08:46:16

Ugh & Amen!

Lisää kommentti

Riikka Hytönen

2012-09-18 10:08:23

Ville, entisenä konsulttina tuntuu aika absurdilta, että liiketoimintakonsultin edes ajateltaisiin kirjottavan otsassaan leima 'en muuten todellakaan halua tehdä tämän yrityksen kanssa töitä, josta nyt kirjoitan'. Eikös järkevän konsultoinnin lähtökohta ole nimenomaan innostus ja kiinnostus, ja eikö se konsultointi nojaa niihin omakohtaisiin näkemyksiin, kokemuksiin ja ajatuksiin, joita siellä blogissa(kin) jaat? Tunnusta vaan, ja kiellä ja vastusta, epäile ja epäonnistu (kauhee kasa negasanoja sun loppukaneetissa ;)). Mutta jatka samaan tahtiin.

Lisää kommentti

Ville Tolvanen

2012-09-18 10:35:57

Kiitos Riikka! Jatketaan kiinnostuneiden kanssa ja etsitään uusia kiinnostuneita. Jaetaan kokemuksia ja luomisen tuskaa. Siitähän ne kokemuksellisen elämän ainekset syntyvät. Ainakin töissä.

Lisää kommentti

Jari Kämä Heinonen

2012-09-18 11:11:18

Tuttua tarinaa arjesta. Ei ne "ulkopuoliset" voi tietää...Meidän bisnes on kuitenkin niin erilaista...Helppohan se on sanoa, mutta tuuppa tekemään...Mutta entäs ne tuotteet (asiakkuuksista viis) ym. putkinäköistä bullshittii. Yritän sanoa, että pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Vastaus kuuluu tyyliin: äänesi kuulen, auttaa en voi!!!

Lisää kommentti

Susanna Paloheimo

2012-09-18 16:23:18

1) Rohkeimmat lähtivät Ameriikkaan siirtolaisiksi. Menetimme paljon yrittäjäluonteita. Rakensimme maan, jossa toisaalta puhallettiin yhteen hiileen, toisaalta elettiin herranpelossa. Asettelimme vastakkain - veli veljä vastaan, ay-liike työnantajia vastaan. Liian pitkään. Kekkoslandiassa kukaan ei ollut eri mieltä. Oli mukavan hiljaista.

2) "Susanna, sä olet ehkä ainoa ihminen maailmassa, joka uskaltaa sanoa minulle ei." Jaa-a. Mairittelevaa. Ja toisaalta todella surullista, kun ottaa huomioon miten suuren yrityksen johtajasta oli kysymys. "Susanna, sä oot just tommonen... puh!!" Ai että miten makia hetki... Sain hänet sanattomaksi. Ja taas syntyi monta uutta ajatusta. Molemmille.

3) Vain keskustelemalla voi syntyä yhteinen todellisuus. Ja keskustelu loppuu lyhyeen, jos kaikki ovat samaa mieltä. Hyvä keskustelu on toista osapuolta kunnioittavaa. Rakkikoiruus jääkööt vaikka journalisteille, joiden yksi tärkeä rooli yhteiskunnassa on onneksi edelleen toimia vallan vahtikoirina.

4) "Saisinko haastaa sinua hiukan?" Toimiva lause, jolla olen päässyt pudottelemaan itteensvartensyntynei (raumalaisen ystävän lanseerama termi) tyyppejä omasta erinomaisuudestaan. Kunnioittavasti, mutta suoraan. Kerran minut on viskattu suoraan pihalle isosta projektista. Kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja olen nähnyt toisen osapuolen ilmeen huojentuvan alkuraivon jälkeen. Kiitollisuus siitä, että joku kyseenalaistaa ja synnyttää siten arvokasta uutta.

5) Erinomaisuuteen ja monopoliasemaan tuudittautuminen on tuhoisaa. Kun yritys alkaa uskoa siihen, että muut ovat säälittäviä nakkikioskeja, se on tuhon tiellä. Esimerkkejä löytyy loputtoman paljon.

6) Ison laivan kääntäminen on hidas tie. Yrittäjähenkisiä uudistajia tarvitaan juuri niissä isoissa laivoissa enemmän kuin kasvuyrityksissä. Sillä ne isot työllistävät ja maksavat veroja enemmän kuin kaikkien huulilla olevat start upit. Toistaiseksi ainakin. Jokainen ison yrityksen politikointia jaksava uudistaja ansaitsisi minun puolestani papukaijamerkin ja pullon samppanjaa viikoittain. Heidän vaikutuksensa on monin verroin suurempi kuin vaikkapa minun. Ja minusta siihen hommaan ei olisi. Siksi olenkin valinnut yrittäjän ja konsultin tien.

7) Koska minulla ei ole isoja markkinointibudjetteja käytössäni, otan verkosta irti niin paljon kuin jaksan ja ehdin. Ihailen sua Ville siitä, että elät niin kuin opetat. Jos kirjoituksillasi irtoaa lisää töitä, niin hyvä niin. Ymmärtääkseni aika monet poliitikot ja yritysjohtajatkin bloggaavat vaikuttaakseen tärkeimpiin sidosryhmiinsä. Tekevät vaikuttavaa viestintää (sori tämä mainoslause...)

8) Ollaan reilusti eri mieltä. Uutta syntyy. Suomi voittaa. Mutta ei riidellä. Olemme kuitenkin kaikki samalla asialla. Rakennetaan yhteispeli, jossa jokaisen erityispiirteitä käytetään mahdollisimman hyvin tämän maan hyväksi. Sillä ei muutos synny vanhaan ja pönötykseen tukeutumalla. Mutta ei sitä voi runttaamallakaan edistää.

Lopuksi. Terveisiä maailmanparantajan kotikeittiöstä. Perjantaina mä aion istua aivan liekeissä kuuntelemassa guruani Richard Bransonia. Yrittäjien kuningasta. Jotain levykaupan jeppeä, joka päätti lentää avaruuteen omalla rahalla. Kaikki. Ihan kaikki on mahdollista.

Lisää kommentti

Ari Huttunen

2012-09-18 19:45:29

Loistavaa analyysiä Susanna, upea avaus Ville. Kyllä tästä mennään, eteenpäin...

Lisää kommentti

Jesse Soininen

2012-09-18 22:44:50

Tiedätte kuinka harvassa nämä dialogit on. Erinomainen postaus Ville! Ja maino kommenttii Susanna! (kiitos Ari vinkistä)

Lisää kommentti

Ville Tolvanen

2012-09-19 04:28:50

Kiitos Kaikille! Tosta Susannan viestistä tuli ihan superhyvä olo. Ikäänkuin joku muukin pohtii ja miettii... vieläpä samalla tavalla. Hienostettu jalostettu, lavennuttu ja syvennetty pohdintaa! super-susanna! Spaloheimo, pelasta maailma! V

Lisää kommentti

Susanna Paloheimo

2012-09-19 09:01:36

Taitomyllyn 3+1K:n sääntö: Kehu, kiitä, kannusta. Ja kritisoi tarvittaessa. Plus tällä temperamentilla: opettele hillitsemään hinkuasi tokaista ekaksi mieleen tullut ajatus sellaisenaan :) Kyllä se maailma tässä pelastuu. Askel kerrallaan. Kiitos teille kannustuksesta. Näillä taas jaksaa!

Lisää kommentti

Ville Tolvanen

2012-09-19 14:32:57

minäkin olen usein pulassa intohimoisen innokkuuteni kanssa. viimeksi tänään. yritetään kasvaa ja kasvattaa hermoja. V

Lisää kommentti

Lauri Gröhn

2012-09-20 14:35:49

Olen vuosikymmen sitten ehdottanut, että jokaiseen ministeröön pitäisi palkata hovinarri, joka uskaltaisi sanoa asiat julki. Sama sopisi yrityksiinkin sensijaan että palkataan konsultteja seurustelu-upseereiksi.