Tärkein viesti

Ihan napakka yhteenveto. En oikein ymmärtänyt "kanava-ajattelu kuuluu 80-luvulle". Kyllä mun mielestä digiaikanakin on eri kanavia joihin on syytä miettiä erityyppinen sisältö, kuten lopussa mainitsitkin, tuuppaa turhaa sisältöä joka tuuttiin.

Kanava-ajattelulla tarkoitan sitä että markkinoinnin aika menee juuri tuohon kanavien eikä sisältöjen miettimiseen. Hyvä sisältö "kertoo itse" missa kanavissa viestiä kannattaa jakaa. Pahimillaan toimijat varaavat kanavat ennen sisältöjen suunnitelua. Se on täysin käsittämätöntä...

Pitää päästä siis "olemme näissä kanavissa" ajattelusta "meillä on tälläinen tarina ja nämä viestit - missähän niitä voisi levittää tänään, huomenna tai ensi vuonna?" Paljonko saamme levikkiä, seuraajia ja asiakkaita (=konversio).

Tehdä tuloksia eikä jaellä viestejä eri kanavissa. UGH.

Tarina on tärkeä. Mikä saa jo pienen lapsen kuuntelemaan silmät kirkkaana hyvää tarinaa ja odottamaan sitä jännittävää kohtaa ja loppuratkaisua. Tämän päivän yritysten tarinat jäävät ikään kuin ilman tuota satujen huippukliimaksia. On kyllä hehkutusta ja punotaan juonia, mutta unohdetaan se tarinalle tyypillinen juonenkäänne, joka on oleellinen.

Tarinan kertomista voi harjoitella. Ihminen voi oppia uusia asioita. Jos mietitään erityisen hyvää esiintyjää, on siinäkin oleellista tarinankerronta. Mikä mahtavampaa esim. mieliartistin keikalla kuin välispiikit, jotka punovat illan setistä tarinan.

Ah, selventävä kommentti Ville. Nyt ymmärsin mitä tarkoitit

Digitaalinen markkinointi ei ole pelkästään viestien rakentamista vaan tulisi olla myös vahvasti prosessien kehittämistä. Tässä menee monesti digitaalinen markkinointiviestintä pieleen. Keskitytään vanhanaikaisesti ajattelemaan, että brändi, sanojen tuunaaminen on kaikki kaikessa. Jotta saataisiin isompia muutoksia ja vaikuttavampaa tekemistä aikaiseksi, digitaalinen markkinointi tulisi lähteä asiakkaiden prosessien kehittämisestä käyttäjäkokemuksen kautta. Prosessiajattelu jätetään turhan usein IT:n tai myynnin harteille.

Kun asiakkaan prosessien ja käyttäjäkokemuksen kehittäminen otetaan vahvasti taustalle, niin viestintä alkaa tuottamaan myös asiakkaille lisäarvoa.

Oon Ville samaa mieltä kanssasi miten digiajan markkinointisuunnitelma pitää tehdä ja toteuttaa.

Yritysten pitäisi miettiä miten asiakkaat saadaan sitoutettua branditarinaan mukaan. Modernit asiakkaat haluavat osallistua ja osallistuvat yritysten brandin luomiseen halusi yritys sitä tai ei. Moni yritys elää menneessä ajassa ja yrittää käyttää vanhoja viestinnän keinoja digitaalisen ajan viestinnässä, eli kuuluttaa julki omaa tarinaa. Yritysten pitää pystyä luomaan dialogi asiakkaiden kanssa ja kuunnella mitä sanottavaa asiakkailla on. Hyväkin branditarina menee kuuroille korville, jos se toimitetaan asiakkaille väärin.

Ville on oikeilla jäljillä taas. Mielestäni voisi puhua reaaliaikaisesta markkinointiviestinnästä - ja tähän haasteeseen ei vastaa juuri kenenkään asiakasyrityksen johtamisen, organisoitumisen saatika suunnittelukumppanien kanssa tehtävä yhteistyö. Nettinatiivit yritykset (vrt. esim. Rovion twitter-pohjainen asiakaspalvelu) toimivat toisin.

- @snellman Seasoned digital marketing executive. Mobile enthusiast. A casual old-school gamer. Active and social, always looking for new frontiers and ventures.

Onhan se niin että kaikessa yritystoiminnassa pitäisi muistaa suunnittelu, organisointi, johtaminen ja seuranta. Tehdään sitten tuotekehitystä tai messukonseptia.

Mielestäni ongelma on se, että kun mediatila on ilmaista, eli verkko on käytössä ja palvelut käytettävissä, eivät yritykset sitoudu siihen. Verkkoläsnäoloa hoidetaan oman toimen ohessa, eikä siihen panosteta. Ison suomalaisen kuluttajatavarakaupan edustaja sanoi mainiosti että kaupan pohjakarttaa suunnitellaan puoli vuotta ja verkkokaupan rakennetta puoli päivää. Ehkä se kertoo sitoutumisen tasosta.

Tätä piti pohdiskella rauhassa pari päivää. Kommentit sen kun lisäsivät pohdintojani. Kiitos teille siitä, että sain ajateltavaa. Akille pisteet tosta reaaliaikaisesta markkinointiviestinnästä. Tykkäsin kovasti.

Uutishuone: kyllä! Brändijournalismi (kiitos Kati Sulinille termin tuomisesta tietoisuuteeni) kuvaa asiaa mainiosti. Ja uppoaa myös asiakkaille kuvaamaan sitä, mitä pitäisi tehdä. Uusia tekijöitä, uusi ammattikunta, hyvä uutinen kaikille.

Ongelma: rohkeuden puute. Kuka uskaltaa perinteisissä organisaatioissa alkaa edustaa työnantajaansa olemalla verkossa vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja muiden yleisöjen kanssa? Oikeassa elämässä ihmiset toki tapaavat asiakkaita koko ajan, mutta kun pitäisi käyttää luontevasti ja oma-aloitteisesti yrityksen ääntä verkossa, voi rohkeuden puute estää sen.

Perinteisesti suunnitelmia on ensin väsätty itse, sitten pyydetty kommentit kollegoilta, sitten hyväksytetty esimiehellä, sitten annettu brief toimistoille, sitten taas palattu esimiehen pakeille jnejne. Miten nämä samat ihmiset uskaltaisivat olla äänessä reaaliaikaisesti? Ettei vaan tulisi tehtyä virkavirhettä!

Eikä vain rohkeuden puute, vaan myös kyky ymmärtää, että tämä on uusi osa työtäni ja tähän pitää suhtautua yhtä suurella intohimolla kuin tv-filkkojen kuvauksiin. Eikä vain uusi yhdensuuntaisten mainosviestien lähettämiskanava. Töks.

Tultaisko siis taas takaisin ytimeen: tämäkin on johtamiskysymys. Terkut @panuluukka

mielenkiintoinen kirjoitus! pitikin hetki sulatella että sai aiheesta kunnolla kiinni! pidin erityisesti loppuvinkistä vierailla amazon.com sivulla... hyvä esimerkki! kiitos tästä kirjoituksesta.. sai paljon ajatuksia aikaan!