Eilinen Ruoholahden valoissa jutun synnyttämä keskustelu korporaatioiden joustamattomuudesta inspiroi. Aloin pohtimaan asiaa johtamisen, johtamisjärjestelmien ja liiketoiminnan kehittämisen näkökulmasta. Miksi (työ)aikaa valuu työmatkoihin, miksi rakennamme uusia toimistokolosseja, mihin kaikkia palavereita tarvitaan? Paljonko aidosti tuotamme? Miksi kilpailukykymme heikkenee?

Ajattelin ottaa asiaan itselleni tyypillisesti hieman kovemman näkökulman. Tuottavuuden. Jos yrityksen tehtävä on tuottaa arvoa omistajilleen, niin eikös sitä tuottavuutta tulisi mitata, kehittää ja parantaa koko ajan? Miksi omistajille riittää aina entinen tulos? Se mihin on totuttu tai se mitä joskus saatiin?

Tuloslaskelman tuijottaminen ja liikevaihdon jahtaaminen eivät vie yrityksen tuottavuutta yhtään mihinkään. Työelämän kehittämistä post-it lapuillakin tarvitaan, mutta kuka olisi superjohtaja, joka uskaltautuisi miettimään tuottavuuden mittaamista kokonaan uusista lähtökohdista. Mitä jos yritys kehittäisi älykkään johtamisjärjestelmän, jolla se pystyisi suunnittelemaan, mittaamaan, kehittämään ja aidosti parantamaan tuottavuutta? Työkaluja on ollut saatavilla kohta kaksi vuosikymmentä. Itsekin olin lanseeraamassa Suomeen Balanced Scorecard-ajattelua, silloin voihkimme ”mitä ei voi mitata, sitä ei voi johtaa.” Uskomattoman kevyesti nämä älykkäät johtamisjärjestelmät ohitetaan suomalaisessa yritystaloudessa.

Karsitaanko kaikki ylimääräinen? Luodaan johtamisjärjestelmä joka mittaa aidosti henkilö-, projekti-, tuote-, ja asiakaskannattavuuksia. Luodaan jokaiselle ryhmälle ja työntekijälle omat tavoitteet tuottavuuden näkökulmasta, lisätään molemmansuuntaisia joustoja palkoissa ja annetaan työntekijöille vapaus suorittaa silloin, siellä, miten ja kuinka he itse näkevät parhaaksi. ”Laskutat 22teur +alv. Kuukaudessa ja nähdään sitten kuukausipalaverissa.” Näinhän verkostotalous toimii, itse elän siinä lähes joka päivä. Olin ehtinyt unohtaa, että korporaatiokulttuuri ei olekaan paljon kehittynyt. Tuntuu välillä että viimeisen viiden vuoden aikana on tuhottu yksi sukupolvi suomalaisia vientiammattilaisia. Jatkuvat yt:t ja seisovat palkat varmistavat ja osoittavat ettei työssä kannata yrittää. Poteroita kaivetaan jälleen tänäkin syksynä.

Työelämän joustot lisäisivät aikaa, vapauksia, vastuuta ja tuottavuutta. Mihin ”työntekijöitä pitää valvoa” ajattelu perustuu? Orjuuteen? Eikö jokainen osaa kusettaa työnantajaansa halutessaan? Eikö siitä voisi ääneen puhua? Mitä asialle olisi tehtävissä? Tarvitaan superjohtaja jolla on 1) kunnianhimoa tuottaa enemmän, 2) rohkeutta haastaa perinteinen tuloslaskelma-ajattelu, 3) sinnikyyttä ohjata ja oppia uutta 4) välittämistä ja halua tehdä parempi työyhteisö. Olen varma että tälläisiä yrityksiä ja johtajia on olemassa. Tehdään heistä tähtiä. Nyt äkkiä Optio tms. asialle.

Vaikka olenkin ”Gordon Gekkon” lapsia, olen havahtunut pohtimaan erilaista maailmaa. Voi sittenkin olla ettei työllä kannata tappaa itseään, sitä ei tarvitse tehdä yötäpäivää eikä tuottavuus parane runttaamalla. Toipuminen vie aikaa. Alan uskoa maailmaan joka on vihreä, ekologinen, älykäs, rikas & tuottava. Ahkera maailma jossa on vähemmän pahoinvointia. Jälleen kerran parempi maailma lähtee tuottavuuden parantamisesta, ihmisten johtamisesta ja rohkeudesta. Ihmettelenkin  aina välillä miksei Vihreillä ole koskaan ideana tuottaa enemmän pääomaa paremman maailman rakentamiseen. Jos rahaa olisi kuin Norjassa, olisi meillä varaa rakentaa kaikkille turvallisempi ja mukavampi maailma. Tarvitaan muutamia sukupolvensa superjohtajia, jotka uskaltava kuunnella maailman ääniä. Täytyy sittenkin syventyä siihen Futuricen ja Reaktorin tekemiseen nimenomaan tuottavuuden näkökulmasta. Antamalla paljon saa luvan myös vaatia. Arvaisin molempien yritysten olevan varsin tuottavia. Ainakin toivon niin, muutenhan kaikki hyvä valuu hukkaan?

ps. jos haluat huumoria firman piikkiin niin lueppa Vihreiden talouslinjaukset. Morjens! http://www.vihreat.fi/politiikka/talous-ja-yrittajyys