Elämä on teos

Hyvän mielen kirjoitus, kiitos. "Enemmän hyvinvointia myös yrityselämään". Olisiko siinä kysymys kulttuurinmuutoksesta, jonka toteutuminen edellyttää uskallusta pysähtyä ja kyseenalaistaa. Koota pelit ja pensselit totuttua laajemmasta valikoimasta, vähän naapurinkin puolelta, uudelleen. Kenties vapaaehtoistyön maailmastakin voisi oppia jotain? Esim. Freiren näkemys innostamisesta soveltuu yleisemminkin. Itselläni on myös tuore kokemus omaehtoisesta, mutta silti kirpaisevasta luopumisesta. Hämmästyksekseni vanhalta vapautunut tyhjiö alkoi heti täyttyä uusilla versoilla - tähän hetkeen ja kokemukseen sopivammilla. Onni tavoittanee meidät, kun uskallamme antaa elämälle tilaa järjestää itsensä?

terve ville - viime kerrasta onkin aikaa, mutta ajatuksiasi olen sivusta seurannut. sulla on ollut kiinnostavia avauksia, jotka ovat olleet itse pureskeltuja. tämä kirjoitus on hyvä esimerkki siitä ja antaa aineksia pohdintaan, jota kukin vuorollaan tekee. tsemppiä kevääseen sir. keep on painting.
kaima

Ville, kivaa kun jaksat blogata ahkerasti - tekstejäsi lukiessa tuntuu kuin joskus Sörkässä aloittamamme dialogi jatkuisi - olen ihan mukana ajatuksissasi ja pohdinnoissasi! Nuorten auttaminen on tosi palkitsevaa. Ja se elämämme Teos - sen ei tosiaan tarvitse olla yksisuuntainen ja irrallinen luomus - se voi olla suuri, digitaalinenkin, interaktiivinen kudos, joka syntyy kun monen ihmisen elämän Teokset syntyvät rinnakkain.
Ei juosta. Kävellään. Voi voimakkaasti!

Hei Ville, kirjoitat "Elämästä ei selviä hengissä, enkä usko elämän jälkeen tulevan mitään muutakaan. Mihin haluan elämäni kuluttaa? Selkeä vastaus on vähintäänkin haastava. Ainakin minulle." Kiitos tästä, nostat todella kovia kysymyksiä! Mielestäni vastauksia meiltä nyt tässä ja tänään, kun olemme terveitä, aktiivisia ja kolme-neljäkymmpisiä yrittäija ei oikein löytyy. Elämähän tuntuu vielä jatkuvaan loputtomasti. Ehdimme. Mutta, kuulema ihmiset vanhoina, muutama päivä ennen kuolema osaavat hyvinkin vastata näihin kysymyksiin. Eräs sairaanhoitaja (tekemisissä jokapäiväisesti vanhuksien kanssa) kertoi, että ihmiset nostavat ne aiheet itse esille. Ja yleiset johtavat ajatukset heiltä ovat ... 1. Valitettavasti minun elämä meni näin kun muut sen halusivat, ei niin kun itse olisin halunnut 2. Valitettavasti, en toteuttanut omia unelmia 3. Valitettavasti vietin liian vähän aikaa minulle rakkaiden ihmisten ja ystävien kanssa ja liika ponnistin töitä. Mitäpäs tykkäät näistä ajatuksista? Ollaanko me ihmiset sitten viisaita vaan ihan ennen loppua? Omasta puolesta voisin sanoa, että saan happea kun matkustan työkseen uusin paikkoihin ja tapaan uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Lopetin just Pietarissa aamiaisen ( vuoden parhaat sirniki ja tee) ja odotan liikekumppanini kanssa erästä venäläistä kaveria tulemaan palaveeramaan kanssamme. Hänen käyntikortissa lukee tittelinä venäjän kielellä ”nuori ja ahkera ihminen” Kiva päivä tulossa. Parhain terveisin, (sry kirjoitusvirheitä virolaisen tapaan) Eero

Kiitos Eero, hyvää tekstiä. Arvostan panostasi! parempaa elämää! V

Aika hieno postaus.

Tässä ruuhkavuosien keskellä aihe on itsellekin jollain lailla ajankohtainen. Paljon on tullut valmiiksi ja paljon paperilla todistettua, mutta yhteisön normi
pitää otteessaan.

Se lienee oman aikamme vitsaus.

Pitääisi osata pysähtyä säännöllisin väliajoin, katsoa ympärilleen ja vetää henkeä.

Mielenkiintoinen kirjoitus, jonka kuvaus osuu varmasti moneen nelikymppiseen. Samoja ajatuksia läpikäyneenä ajattelen niin, että tulevaisuudessa itse haluan menestyä nimenomaan tekemällä mielekästä työtä sopivien haasteiden parissa. Uskon jopa siihen, että seuraamalla oikeita haasteita ja huolehtimalla omasta jaksamisesta ja motivaatiosta tulokset ovat nykyistäkin parempia.

Olen jopa niinkin lapsellinen, että uskon motivaation ja jaksamisen olevan keskiössä, kun keskustellaan Suomen menestymisestä jatkossa huoltosuhdeongelmansa kanssa. Pakottamalla saamme vain suuren osan ihmisiä hakemaan sairauseläkettä tms.

Ville, olet löytämässä punaisen langan pään...
Juha

Lainaus jostain kolumnista: "Ihminen saa kontaktin tunteisiinsa ja pystyy pukemaan
ne sanoiksi, jolloin hän tulee tietoisemmaksi siitä, millaisia asioita hän haluaa elämässään toteuttaa."

Kirjoittaja on löytänyt asiat, joita "hän haluaa elämässään toteuttaa". Upeaa!

Kyllä ne pohdinnat ennemmin tai myöhemmin toteutuvat käytännössä. Mitä enemmän pohtii, kirjoittaa itselleen ja vaikkapa vielä vuorovaikutuksessa toisten kanssa, sitä parempaa saa aikaiseksi. Hyvää tulevaisuutta!