Talouskriisi ruokkii digitsunamia

Pohdin aikani kuluksi millaisia mahdollisuuksia kasvava ”digitalous” tuo tullessaan? Digitaloudella tarkoitan verkostomaista toimintatapaa jossa sosiaalisen verkoston päälle rakennetaan uusia tapoja toimia. Kysymys ei ole pelkästään teknologian avulla luoduista tuotteista tai palveluista vaan ”vanhoista” liiketoiminnoista jotka muuttavat verkkoon. pysyvästi. Superhyvä esimerkki on Airbnb joka tarjoaa väsyneelle kosmopoliitille todella fiksun tavan tutustua uusiin kulttuureihin http://www.airbnb.com/

Käyttämällä Skypeä, wordpressiä, dropboxia, googlea jne. koko digiverkosto on hyppysissäsi. Homma on tehokasta ja lähes ilmaista. Työtä voi tehdä mistä vaan ja milloin vaan. Lopputulokset ovat aina asiakkaiden käytettävissä. Ihan kuin metri asfaltin yläpuolelle olisi luotu pehmeämpi verkosto jossa leijuu lisäarvoa. Tietoa, viestejä ja palveluita eri käyttäjille. Verkkoteollisuuden yrittäjäjäsenten yhteenlaskettu liikevaihto lienee jo 100 meur luokkaa. Ei siis mitään mainostoimistoleikkejä.

Toimiva informaatioyhteiskunta luo sekä kokonaan uusia yrityksiä  että muuttaa vanhoja pysyvästi. Olen enemmän kiinnostunut jälkimmäisestä. Digipuraisusta.

Muutamia ajatuksia mahdollisuuksista eri toimialoilla.

1. Pankit. Noin vuonna 2000 joku aloitti täysin sähköisen pankkipalvelun Englannissa. Aika oli väärä. Mietitään mitä ihmiset joilla on varallisuutta todella pankilta haluavat vuonna 2015? Varanhoidon, seksikkäät platinakortit & sähköisen palvelun, henkilökohtaisilla videopuheluilla höystettynä? Kuka tekisi juppipankin ja varastaisi sitä mitä kaikki janoavat – varakkaita hybridiasiakkaita? Voisiko Helsingistä hoitaa Venäläisten, Ukrainalaisten ja vaikkapa Armenialaisten varallisuutta? Kyllä voi. Tehdään Helsingistä pankkikaupunki uusille talouksille.

2. Operaattorit. Kuka avaa kotitalouteen perustuvan digitilin? Tilin saldo juoksee maksu-tv:n, laajakaista, 4 luurin ja käytön mukaan. Koko paketti vahvasti rahoitusyhtiön kautta toimitettuna 149 kuukaudessa. Kuka hemmetti vielä luulee että käsittämättömät paketit, mikromaksut ja sekavanoloinen laamamainonta ovat paras tapa rakentaa digitaloutta?

3. Vakuutukset. Mitä vakuutusten myymiseen ja tuottamiseen oikeasti tarvitaan? Voisko olla vakuutusmeklarit tai ”FIM” ja ostaa palvelut kansainvälisiltä markkinoilta? Kuka kivitaloja ja rantahuviloita tarvitsee? Vakuutusyhtöillä menee liian hyvin. Finanssitavaratalot ovat ähkykulttuuria. Ketterät ja toimivat palvelut voittavat verkossa. Ei kaikkea kaikille vaan hyviä juttuja valituille segmenteille.

4. Terveystili. Jokohan kohta olisi aika kansalliselle terveytillile. Olisihan se hienoa että Kela, terveystiedot & hoitoinformaatio olisi KULUTTAJAN hallinnoimalla terveystilillä. Aloitetaan vaikka syntyvistä vauvoista. Kohta se on meillä kaikilla.

5. Teollisuus. Valmistavat yritykset janoavat suhdetta asiakkaaseen huoltopalveluiden yms. avulla. Miten olisi verkkoyhteys? Etäluenta, huoltotiedot, päivitykset. Tiedän että moni tekee jo. Hyvä niin.  Jos tuotteesi on ”connected” saat luonnollisen suhteen esittää asiakkaalle uusia palvelumuotoja. Tavaroiden hukkaaminen maailmalle ei pelkästään ole kannattavaa. Monessa talossa asiakkaat tietävät toimittajasta enemmän kuin toimittaja itse.

Elämme harhaa että digitaalisuus on nyt tullut tähän jotenkin rinnalle ja nyt sopeudutaan. Näin ei ole. Digitaalisuus ottaa yli lähes kaikesta mistä se voi. Taisimme noin kolme vuotta sitten todeta että ”kaikki mikä voi, digitalisoituu.” Digitaalisuus on yksinkertaisesti vain parempi, helpompi, halvempi, ekologisempi ja toimivampi tapa toimia. Vaikka se kuinka harmittaisi. Missä ovat rohkeat jotka kapitalisoivat muutoksen? Ketkä ovat johtajat jotka valtaavat markkinat verkossa?