Sanomalehdissä on viime aikoina julkaistu useampia täysin käsittämättömiä artikkeleita. Samaan aikaan sanomalehtiväki tuntuu tyynnyttelevän itseään ettei digitalisaatio sitten mitään muuttanutkaan. Kuinka moni parikymppinen tilaa Hesarin?

Koska olen kirjoittanut paljon muutoksesta, sen johtamisesta, kasvusta ja strategiasta otan tähänkin aiheeseen hieman tylsän mutta johtamisesta lähtevän näkökulman. Jokaisen kirjoittajan takana on organisaatio, johto & hallitus joka on vastuussa niin omistajille kuin työntekijöillekin yrityksen tulevaisuudesta.

Kaleva http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaleva_(sanomalehti) on Pohjois- Suomalainen instituutio ja kappale kansanperintöä. Hieno talo. Käsittääkseni Kaleva on perheomistuksessa jossa perheet yhdessä omistavat ja vastaavat talon tulevaisuudesta.

Kalevan omistajat ovat valinneet hallitukseensa http://www.kalevakonserni.fi/index.php?23 muutamia oulun alueen yritysten edustajia (keski-ikä?), professorin & legendaarisen sanomalehtimiehen Taisto Riskin. Kaikki tietävät lehtitalojen olevan valtavassa murroksessa, kuka hallituksessa vastaa digitaalisesta ymmärryksestä? Ilmeisesti toimitusjohtaja. Kirjoitin aiemmin vallan hakeutumisesta sinne missä sitä käytetään. Näyttää siltä että valta Kalevassa on siirretty toimitusjohtajalle.

Toimitusjohtajaksi on valittu tuttu mies, pätevä Haapalaisen Jukka. Jukalla on hyvät näytöt Oikotie -liiketoiminnasta ja onpa mies istunut Terve Mediankin hallituksessa. Jukka selvästi käyttää paljon valtaa mutta mitenhän yksi mies pärjää toimituksen kanssa ilman aktiivista omistajien ja hallituksen AKTIIVISTA apua?

Hallitus ja toimitusjohtaja ovat varmaan yhdessä valinneet päätoimittajaksi Markku Mantilan. Älykäs mies. Ja varmasti pätevä. En tiedä tosin onko kokemusta murroksen johtamisesta tai digitaalisuudesta. Jostain syystä johtaminen pettää ja pääkirjoituksesta tulee sammakoita. Itse pohdin onko kysymyksessä yksittäinen vahinko vai laajempi ongelma? Kieltääkö Kalevan väki tulevaisuuden joka on jo tätä päivää? Missä todellisuudessa he elävät?

Suosittelen vahvasti Kalevan omistajia tekemään Hartwallit. Voimakas myyntisuositus. Homma ei selvästikkään ole hanskassa ja pelkona on koko omaisuuden romahtaminen, irtisanomiset ja pakkofuusiot (vrt. Myllykoski).

Arvostan mm. Hartwallin sukua rohkeudesta irtautua ajoissa ja etsiä rahoilleen uusia yrityskohteita. On valitettavaa jos kansallisen instituution omistaja ei toimi ajoissa. Niin kauan kuin talous kantaa on valinnat omissa käsissä. Pelastakaa Kaleva vielä meidänkin ikävuosille!

Jos tälläinen kirjoittelu tuntuu rohkealta, ikävältä tai röyhkeältä tervetuloa digiaikaan. Jokainen meistä on oma elämänsä päätoimittaja ja julkaisee halutessaan oman näkemyksensä asioista. Ehkäpä Kalevan pääkirjoitus -toimitus vaatiikin peilin pysyäkseen ajassa.