Ehkä suurin kohtaamani harha yrittäjillä ja johtajilla on kysynnän olemassaolo. Kuvitellaan että ”jossain” on ”joku” joka varmasti tuotetta tai palvelua tarvitsee ja ”tälle on kysyntää.” Usein yrittäjän lähtökohtana on oma rakkaus lajiin. Tai onhan paljon niitäkin jotka eivät omia tuotteita edes käytä. Heitä suosittelisin kyllä pohtimaan asiaa vielä kertaalleen 🙂 ”Teemme markkinointia ja olemme yrityksen strateginen kumppani (=keskitä ostoksesi tänne) tai tarjoamme digikonsultointia, ”Nyt kannattaa satsata sosiaaliseen mediaan.” Tarjontaa on kuitenkin huomattavasti kysyntää enemmän. Sen sijaan että asiakkaiden ”pitäisi” satsata, luulen että paremmin sujuisi kun pohdittaisiin minkä asian palvelumme maailmasta poistaa tai miten asiakkaan vaivat vähenevät?
Parhaat kaupallistamiset syntyvät kun ensin ajatellaan että mitään ei valmiissa maailmassa tarvita. Tarpeettomuus lähtökohtana pakottaa tunnistamaan sekä kilpailukyvyn että kilpailuedun ja konkreettiset hyödyt mitä palvelu tuottaa. Ja vastaus ei voi olla ”pakkohan ihmisten on syödä.” Mikä on vaikkapa Terveystalon kilpailuetu? ”One stop shop?” Ei kai niin sairasta ihmistä voi ollakaan että kaikkea hoitoa pitää saada? Ja vielä markkinoiden kalleimmalla hinnalla?
Kun tunnistat ketä asiakkaasi ovat ja mitä hyötyä olemassaolostasi on, pääset keskittymään olennaisiin asioihin ja terävöittämään kilpailukykyäsi. Ja ei kun asiakkaisiin. Ja näin lomien jälkeen on taas hyvä muistuttaa että lähes kaikilla yrityksillä 20% asiakkaista tuo 80% tuloksesta. Ihmeellinen ”luonnonlaki” sekin.
Kymmenen vuotta konsulttina karistaa turhat luulot omasta tarpeellisuudesta. Lähtökohtaisesti kaikki tietävät liikkeenjohtamisesta kaiken, eikä siihen ulkopuolisia tarvita. On pakko olla joko maailman mukavin mies tai sitten oikeasti jotain annettavaa. Muuten saattaa olla edessä ammatinvaihto. Tosin näin elokuussa sekin tuntuu virkistävältä ajatukselta.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti