Digiaika

Kun aamulla herää auringonnousuun ja aloittaa aamutoimet tekemällä jäähän reiän, kantamalla vettä ja puita, tekemällä tulen on elämä toisenlaista tai ainakin tuntuu siltä - Suosittelen.

Toisaalta kun takan palaessa menee nettiin ja lukee päivän Tolvasen ja digiajasta sekä sen haasteista herää ajattelemaan kaikenlaista. Entä jos nämä yhdistäisi? Mitenhän se toimisi? Vanha-aika ja tämähetki - nyt yhdessä, ajatus koukuttaa.

"Sokerina pohjalla voisin väittää ettei yhdelläkään suomalaisella yrityksellä ole aitoa strategiaa digitaaliseen liiketoimintaan"

Toisaalta kuinka moini meistä on ajatellut miten haluaa elää ja toteuttaa itseään ja omia intohimojaan, luonnossa, työssä, netissä.

Niin... Kannattaisi ehkä ajatella. Nyt on oikea hetki. Kiitos Ville inspiroivan kontrastin tarjoamisesta.

Onneksi Ville sentään ymmärtää ehkä vähän enemmän tästä muutoksesta, kuin moni muu meistä ennen 90-lukua syntyneistä. Itse ymmärrän sen, että maailma muuttuu ja jotakin pitää tehdä. Ei olisi kiva olla se kaveri joka uppoavan laivan perässä viimeisenä huutaa: "minähän sanoin!".

Tällä viikolla on taas mietitty kuvastojen uudistamista, ehdotettu uutta yritystä verkkoliiketoiminnalle ja ryyppäjäisien järjestämistä bisness-asiakkaille sekä ihmetelty myyntiedellytysten kartoittamiskyselyssä ilmennyttä suurta tarvetta some-näkyvyyteen. Yritäppä siinä sitten kertoa digiajan muutoksesta.

Toivottavasti tuo kaveri, joka ottaa asiat vakavasti, löytyy mahdollisimman pian. Muuten nämä digiajan kasvatit omine yrityksineen kiitävät ohi sekä vasemmalta että oikelta.

Yhdyn tähän piipittämiseen! Nythän on niin, että jos meitä vaikeroivia piipittäjiä löytyy tarpeeksi ja jos osaamme yhdistää voimammme, niin saamme muutosta aikaan. Se vaatii paitsi rohkeutta, niin myös röyhkeyttä, peräänantamattomuutta ja uskoa. Päätä pitää jaksaa hakata seinään. Pitää jaksaa toistaa samaa mantraa päivästä toiseen. Mitä taas tuohon Stockmanniin tulee, niin onhan se ihmeellistä ja säälittävää. Lähdetäänkö sinne töihin? :) Hyvä piipitys, kiitos Ville!

Mr. Burns sends greetings to Ville: "Excellent".

No nyt on hyva aamunavaus! Tasta saat kirjasi johdanto-osan. Niin totta ja samalla herkullista juuri tuon tekemattoman tyon edessa. Meidan sukupolven kutsumus. Samalla taytyy myontaa ettei taalla Lontoo-Lund-Tokio akselilla osata oikeasti sen paremmin digitalisoitua, viela. Kuitenkin johto puhuu tasta paivittain joten suunta on selva. Toihin siis. Ja tsemppia.

Päätä todellakin pitää jaksaa hakata seinään, vaikka seinä joskus onkin seisonut paikallaan pitkään ja vakaasti ja sillä perusteella uskoo seisovansa paikallaan jatkossakin ihan millaisissa tuulissa tahansa. Eipähän tartte sitte joskus surra, ettei tullut yritettyä -kuhmuista huolimatta.

Eri asia on sitten onnistuuko saamaan muutosta aikaan. Näissä asioissa elämme varmaan taas kerran sitä murrosvaihetta, jossa toiset oivaltavat ja toiset eivät. Ja usein niiden hiukan kevyemmille perustuksille rakennettujen seinien on helpompi siirtyä, kuin kovin kauan paikallaan olleiden. Surullista on se, että muutoksen tuulissa helposti liian kauan paikallaan pysyvät rakenteet heräävät vasta kun on myöhäistä. Tuolloin jo ne pienet uudella tavalla paremmin rakennetut seinät ovatkin menneet oikealta ja vasemmalta ohi ja jättäneet vanhat rakenteet varjoonsa.

Tässä lienee sellainenkin ongelma että merkittävien yritysten johdossa on sen ikäpolven kavereita jotka eivät ole syntyneet ipadi kainalossa ja on nähty muutamat huonot ajat, jolloin kun et lähde ryysimään jokaisen uuden idean perässä, niin et tee suuria virheliikkeitä. Sitäpaitsi on pelottavaa siirtää bisneksensä maailmaan jossa voit nostaa hypen 2 sekunnissa, mutta voit menettää sen sekunnissa, digimaailma on kuten mustanaamio paha pahoille ja kova koville. Ei edelläkävijöitä juuri koskaan ole taputeltu, tai sitten taputtelut on olleet liiankin kovakouraisia. Kun suurin osa ei ymmärrä mitä puhut, olet oikealla asialla ja joudut ehkä hieman peruuttamaan jotta saat sanomasi kerrottua näille hitaammille kanssamatkustajille

Digitalisaatio. Mahdollisuus tai uhka, riippuen miltä kannalta katsoo. Rovio on hyvä esimerkki digitalisaation luomista mahdollisuuksista ja niiden hyvästä kapitalisoinnista. Olisiko Rovion temppu nousta nykyiseen asempaan ollut mahdollista 10 vuotta sitten? Ei, koska ei ollut olemassa sopivaa teknologiaa, markkinoita, myyntikanavia, kulutustottumuksia, ja somen luomaa WOM:a. Pitää ymmärtää, että digitalisaatio on osaltaan kulttuurivallankumous, teknologiavallankumous ja kuluttajavallankumous. Jotta ymmärtää muutoksen kokonaisvaltaisuuden, täytyy osata katsoa tarpeeksi laajasti. Muutoksessa aina tarvitaan Villen kaltaisia 'jääräpäitä' näyttämään tietä.

Hyvä kirjoitus Ville ja digitsunami kyllä terminä kuvaa muutoksen laajuutta.

(Huomiona muille lukijoille, että LinkedIn:ssä on pystyssä "Verkkokaupan rautaisannos 2013" -ryhmä, jossa keskitymme nimenomaan monikanavaiseen kauppaan. Liity ryhmään: http://linkd.in/XLW1m8 tai lue lisää konseptista: http://www.rautaisannos.fi/. Ja jotta ei pakotettaisi kaikkia tsekkaamaan tuota LinkedIn:iä, niin tässä kommenttini sieltä kopioituna)

Rautaisannoksen ensimmäisessä osassa puhutaan samoista asioista, mutta ei kyllä näin viihdyttävästi.

Jos haluaisin raflaavasti asiaa kuvata, niin sanoisin että "Multichannel commerce is not about creating competitive advantage. It's about survival."

Jotta saisimme debattia aikaan, koitan vähän laittaa toisen suuntaista kommenttia.

On totta, että osassa organisaatioita on vielä pää pensaassa tai kuvitellaan muutoksen olevan pientä aaltoilua liiketoiminnan meressä. Samaan aikaan tapaan kuitenkin viikoittain myös erittäin valveutuneita tiimejä ja organisaatioita, joilla on jo näkemys etenemisen suunnasta.

Miksi sitten vaikuttaa, että koko Suomi elää verkkobisneksen kivikautta? Miksi näkemyksellisetkin organisaatiot kehittyvät hitaasti?

Muutama syy:

* Nykyinen "online-maailmaa voimakkaasti hyödyntämätön" bisnes saattaa kasvaa kohtuullisin numeroin. Rahoituskriisi laski liikevaihtoa monella alalla ja kun nyt ollaan palaamassa takaisin 2008 lukuihin, saattaa vaikuttaa että bisnes kasvaa ja voi hyvin. Kuvittelemme, että nykyinen bisnes ja bisnesmalli on kasvutrendissä vaikka kyseessä voikin olla vain kuopasta nousu.

* Organisaatioista on otettu viime vuosina löysät pois. Myynti kasvaa ja kaikilla on kiire. Investoinnut prosesseihin ja tietojärjestelmiin saattavat siis keskittyä nykyisten mallien ja prosessien tehostamiseen, ei uusien toimintapajen luomiseen. On niin kiire juosta, että ei ehditä hypätä pyörän selkään.

* Organisaatioissa vasta osa on ajattelultaan diginatiiveja ja heistä vielä pienempi osa a) kykenee kuvaamaan muutoksen myös liiketoimintajohdon termein ja b) ovat sellaisessa asemassa että heitä kuunnellaan. Vaikka siis konsultit jauhavat ja muutos on monella alalla ilmiselvää, osassa yrityksissä muutosta ajaa vasta pienempi porukka - ei koko johto. Visio ei ole selvä ja siksi myös panostukset eivät ole riittäviä.

* Vaikka Visio olisi selvä, aito monikanavaisuus edellyttää peruskyvykkyyksien (esim. "Kuinka hallitsemme tuotetietoa", "Miten ohjaamme monikanavaista kuluttajalogistiikkaa" ja "kuinka kehitämme globaalia varaosabisnestämme jatkossa") rakentamista. Vain tällöin toiminta on muutakin kuin vain uusien siilojen ja näennäisen monikanavaisuuden rakentamista. Tämä (liiketoimintakonsepti -> prosessit & osaaminen -> IT-ratkaisut) vie valitettavasti aikaa myös hyviltä organisaatioilta.

* Ja tietenkin lopuksi normaalit kaikkiin muutoksiin liittyvät hidastavat syyt: nykyisen liiketoiminnan organisaatiorakenteet, nykyiset prosessit ja osaaminen, palkitsemismallit, muutosvastarinta. Tämän tyyppiset asiat hidastavat vaikka muutoksen takana olisivat kaikki.

Henkilökohtaisesti en siis olisi huolissani näkemyksen puutteesta. Hyvät organisaatiot ovat kautta aikain kyenneet muuttumaan. Halu kehittyä ja kasvaa on rakennettu organisaatiokulttuuriin sisälle.

Mutta olen huolissani kehityksen hitaudesta. Oli kyse sitten teollisuudesta tai kaupasta, jokaisen yrityksen tulee löytää oma paikkansa tulevaisuuden arvoketjussa, ymmärtää mitä se vaatii heiltä ja sitten lähteä muuttumaan ketterästi jokaisella tasolla.

Elopin puheista Nokiassa voi olla montaa mieltä, mutta jotenkin toivoisin, että jokaisessa yrityksessä kirjotettaisiin palava lautta -kirje, jotta muutokseen saataisiin vauhtia.

Hyvää ajatustenjuoksua kirjoituksessa, mutta aina nämä tiettyjen yritysten mollaamisen hieman aiheuttavat vastareaktiota ja haastankin tässä nyt Villeä kertomaan verkkokaupan osalta enemmän referensseistään ja siitä mihin menestyshankkeisiin hän on osallistunut Suomessa tain kansainvälisesti (sisäpiirin tietoa tuntuu olevan siitä miten maailmalla menestytään). Arvostellaanko tässä nyt yrityksiä niiden näyteikkunan perusteella, oletko koskaan astunut sisälle, kuinka pitkälle ulko-ovesta? Yritin tavata Rooman referenssejä ja en tunnistanut yhtään menestyjää sieltä. Miten menestystä edes mitataan, mihin vertaat näitä verkkokauppoja? Toki tällaisten kirjoitusten tarkoitus on haastaa ja sen ymmärrän oikein hyvin. Hyvä konsultti kuitenkin vastaa myös itse esittämiinsä haasteisiin ja kysymyksiin.

Viime aikoina olen useammin ilahtunut puolivirallisten organisaatioiden tai viranomaisten toiminnasta digimurroksen hyödyntämisessä kuin yksityisen puolen toimijoiden tekemisistä. Ei niin, että digiedistys olisi huumaavaa, vaan oikean ajattelutavan löytämisestä. Näyttää siltä, että rahoituksen vähenemisen uhka ei riitä, pitää oikeasti vähentää ennenkuin mitään tapahtuu.

Yhdellekin julkisesti rahoitetulle asiakkaalleni löysimme digitaalisen vision teemaksi siirtymisen 2010-luvullle. He olivat aikanaan 1990-luvulla edelläkävijöitä internetin silloisten mahdollisuuksien hyödyntämiusessä, mutta sitten menikin viitisentoista vuotta. Nyt oikeasti ja innostuneesti mietitään esimerkiksi asiakaspalvelun automatisoinnin mahdollisuuksia, ydintoiminnan vaikuttavuuden lisäämistä digimarkkinoinnin avulla ja yhdessä toimimisen syntyjä syviä.

Suuret organisaatiot ovat tehneet teknologiavalinnat sinä aikana, kun ei vielä ymmärretty että mitä se verkkokauppa pitäisi olla. Nyt ei sitten saada rahaa, jotta voitaisiin korjata silloin tehtyjä virheitä.

Maailma ei ole aina niin musta-valkoinen. Kun on katsonut lähempää täälläkin mainittujen yritysten konehuonetta, voi melkein jopa todeta että monella on asiat yllättävän hyvin jos miettii minkälaisilla järjestelmillä he joutuvat vastaamaan muutokseen. Ei kukaan osannut kertoa heille kymmenen vuotta sitten että mihin tulisi varautua. Eikä meistä kukaan osaa tarkalleen sanoa että missä asennossa maailma makaa seuraavan kymmenen vuoden kuluttua.

Palvelut tulisikin rakentaa huomattavasti nykyistä ketterämmin, jotta suurtenkin muutosten tekeminen onnistuisi jatkossa helpommin.

"Vuonna 2012 Stockmann-konsernin tilikauden liikevaihto kasvoi 5,5 prosenttia ja oli 2 116,4 miljoonaa euroa. Molemmat liiketoimintayksiköt ja kaikki markkina-alueet paransivat liikevaihtoaan. Suhteellinen myyntikate oli 49,5 prosenttia."
- Eli vaikka Stockmann laahaa jäljessä verkkomaailmassa, tekee se silti ihan kohtalaista tulosta. Näyttää siellä kivijalassakin väki käyvän edelleen.

"Tilikauden 2013 investointien arvioidaan olevan noin 60 miljoonaa euroa. Useimmat investoinnit liittyvät
tavaratalojen uudistamiseen ja myymäläverkoston laajentamiseen. Lisäksi investoidaan
tietojärjestelmähankkeisiin, jotka liittyvät toiminnanohjaus- ja talousjärjestelmien uudistamiseen
sekä verkkokauppojen kehittämiseen."
- Tämä tarkoittanee että rahaa löytyy siis myös sähköisten palveluiden kehittämiseen. Hyvä niin.

Lähde: http://www.stockmanngroup.fi/tilinpaatokset-ja-osavuosikatsaukset

Jatketaan pöytystä. Se synnyttää elämää, joka on vastaansanomatonta. Caseja, joista voi kertoa sitten positiivisia esimerkkejä.
Miten saamme nämä voimakkaat sanat ja tämän vahvan yhteishengen jalkautettua teoiksi. Miten organisaatioiden sisällä uskallettaisiin murtaa jäätä ja alkaa tölviä? Konsultilla tai ilman. Kun elämä alkaa muuttua teoiksi ja syntyy pieniä ja isompia pilotteja, jotka edustavat uuden ajan aloitteita, ne edustavat elämää, joka leviää sisäisesti ja ulkopuolelle. Todellista transformaatiota, joka ulottuu toimialojen ja ekosysteemien herättelyyn. Miten löydämme oikeat pilotit, jotka ovat tarpeeksi vahvoja levittämään elämää? Mitä apua ne tarvitsevat rohkaistumisessa ja miten uuden linnake pitää varustaa, jotta se kestää vanhan bisnesmallin ja struktuurin jyräyksen "lapsuutensa ajan ennen tuloaan sukukypsäksi itse?" Tätä pohdin nyt työkseni ja harrasteenakin. Niin mielenkiintoista tämä on.
Annetaan pöllytä. Pölytys on meneillään ja kohta sanat taas jossain tulevat lihaksi - yhdessä. Kätilöidään, kasvatetaan ja vapautetaan lisääntymään. Jotain tällaista on transformaatio, joka muuttaa maailman. Pelkkä pölyttäminenkin on kivaa, mutta lapsen kantaminen ja kasvatus se vasta onkin palkitsevaa. Eteenpäin ja kiitos. Jakaminen on todella vahvaa ja vastaanottaminen erityisesti avainjuttu.

"Markkinointiala muuttuu yhtä paljon kuin musiikkiteollisuus. Ihmettelen heidän haluaan roikkua vanhasssa. En tiedä onko arroganssi, ammattitaito vai itseriittoisuus, joka estää silmien avautumisen."
Näitäkin tärkeämpi muutoksen estäjä lienee pelko. Epävarmuuden pelko, muutoksen pelko, ja pelko siitä että jos selvitetään, mitä markkinointi saa aikaan, lähtee oma palli alta.
Ihminen on säilynyt lajina hengissä osittain sen takia, ettei olla kokeiltu mitään tyhmänrohkeaa. Kaikki uusi on pelottavaa, koska se saattaa johtaa kuolemaan. (Jos Seth Godinin Linchpin on vielä lukematta, suosittelen lämpimästi.) Ennen muinoin olikin niin, että uteliaat ihmiset kuolivat pois, ja jäljelle jäi enimmäkseen varovaisia yksilöitä.
Mieleen tulee kuitenkin internet-hahmo Fake Grimlockin ajatelma: "DISRUPTION: ALL HOUSES WILL BURN. INNOVATION: LIGHT YOURS FIRST." Samaa sanoo myös Godin: "The safe thing is no longer safe."