Jäähyväiset pöytäviireille

Suomi on täynnä tuotantolähtöistä liiketoimintaa. Pöytäviirit olivat tuotantokeskeisen talouden tunnusmerkkejä, jotka ovat onneksi lähes kokonaan kadonneet. Tai ehkä ne tekevät paluun. Toivottavasti ne häviävät vähitellen myös asenteista. Asiakaslähtöisiä toimintamalleja ei todellisuudessa ole tarvittu koska tavara on mennyt muutenkin kaupaksi. Kilpailun olemattomuus on varmistanut jokaiselle menestyssiivun kasvavista markkinoista. Suomessa on eletty pääasiassa hyvää aikaa 1993-

Pelkään näiden hyvien tuotantoaikojen olevan lopullisesti ohi. Vaikka markkinakasvu väistämättä palaakin ennemmin tai myöhemmin on helppojen valintojen sijaan ruvettava luomaan arvoa asiakkaille. Tavaraa on maailmassa liikaa ja se on usein arvotonta. Raha pyörii palveluiden ja kokemusten ympärillä. Tämä on ollut nähtävissä kohta vuosikymmennen luksustavarakaupassakin jossa ostoskokemus on noussut merkittäväksi osaksi brändejä. Milanon Armanilla on ollut kukkakauppa lippulaivan sisällä vuosikausia. Kukat tai suklaa eivät ole Armanin valmisteita mutta kruunaavat ostokokemuksen. Ostosten lomassa on hyvä piristyä Nobussa. Sama ilmiö tulee varmasti jossain muodossa verkkokauppoihinkin. Pelaa erä tai pari shoppailun lomassa.

Jos Armani myy kukkia ja suklaatakin voisi olettaa suomalaistenkin brändien haluavan tai olevan pakotettuja luomaan uusia kassavirtoja. Uusiutuminen on välttämätöntä vaikka se niin Fiskarsille, Iittalalle, Marimekolle kuin Fazerillekin tuntuu vaikealta. Metsäteollisuudenkin on löydettävä uutta lisäarvoa mm. materiaalin käsittelystä ja uusista rakennuspalikoista. Muuten laskevilla markkinoilla yritys putoaa kuin kivi. Näin kävi viimeksi syksyllä 2008.

Esikuva oikealle tavalle rakentaa liiketoimintaa löytyy elokuvistakin. Seuraa rahaa. Liiketoiminnan kultainen sääntö kuuluu: ”Se jolla on kulta, tekee säännöt.” Asiakkaiden pienimpiäkin tarpeita on syytä kuunnella ja ottaa opiksi. Rahaa ne on pikkurahatkin.