Viihdytin itseäni kesällä ajattelemalla eri aiheita mahdollisimman putkinäköisesti.
Idealla tarkoitan suhtautumista asioihin mahdollisimman pragmaattisesti, yksinkertaistaen ja synergiaetuja välttäen. Huomasin törmääväni tuotantotalouden oppeihin. Mielessäni vilkkui myös ajatuksia siitä kuinka paljon Neuvostoliitto sittenkin vaikutti myös opeillaan yritysmaailmamme syntymiseen ja ajattelumalleihin. Tai ehkäpä yritysmaailma vasta alkoi kehittymään venäjänkaupan romahtaessa.
Pragmaattinen suhtautuminen asioihin on helppoa. Valmistetaan tavaroita, hommataan jakelua, palkataan myyjiä ja markkinointi hoitaa viestin maailmalle. Tai palkataan osaamista, hankitaan hyvä markkinapaikka, hinnoitellaan oikein ja asiakkaat ryhtyvät tilailemaan palveluita. Yritystoimintaa rakennetaan kysyntään, markkinapaikoille ja tehdasmaisia organisaatioita ohjaten.
En pysty uskomaan hetkeäkään putkinäköisen insinöörimaailman tuottavan parhaita tuloksia. En vaikka kuinka haluaisin uskoa maailman ja liiketoiminnan olevan matematiikkaa, suuruuden ekonomiaa ja ikuista tehostamista. Maailma, markkinat ja ihmisten ja asiakkaiden kehittäminen on pysyvästi muuttunut ja mullistanut ajatuksia liiketoiminnasta.
Hyvällä brändillä saadaan kilpailijoita parempaa hintaa. Asiakkuuksia kehittämällä asiakashankinnan ja lisämyynnin kustannukset ovat selvästi kertakauppaa alhaisempia ja tulokset parempia. Rakentamalla ekosysteemejä oman toiminnan ympärille saavutetaan asiakkaalle arvokaita synergiaetuja. Maailma todistaa asiat puolestani. Markkinoilla jyräävät Starbucksit, Ikeat, Lidlit, Applet, Googlet ja monet muut kehittävät ja muuttavat toimintamallejaan herkeämättä. Ne ovat asiakkaan iholla viihtyviä konseptikehittäjiä.
Lista suomalaisista konseptiosaajista on aika lyhyt. Putkinäkö ja vanha kunnon arvoketjuajattelu elävät ja voivat hyvin. Arvoverkostoihin perustuvat toimintamallit odottavat vielä vuoroaan. Samalla tuntuu, että aika moni entinen konsepti kutistuu itseään tehostavaksi tai katoavaksi tuotantotalouden luurangoksi.
Kesän tulosjulkistuksissa valitellaan huonoja markkinaolosuhteita. Eikö se tarkoita sitä että aika on toinen eikä vanha tekeminen tahdo käydä kaupaksi tai kannattaa vanhoja rakenteita? Miksi odotella parempia aikoja kun tehtävänä voisi olla rakentaa iäti parempia yrityksiä?
KIRJOITA KOMMENTTI
Kirsi Lehto
2015-07-26 07:57:05
Tervehdys Ville,
Kirjoituksesi on täyttä asiaa, putkiajattelulla ei pärjää enää nykymaailmassa.
Siitä olen tosin eri mieltä, että syynä olisi indinöörimaailman, tuotantotalouden tai toimitusketjunhallinnan opit ainakaan niiden nykymuodossaan. Esimerkiksi 1900-luvun lopulla on alettu puhua verkostojen johtamisesta ja yhden kappaleen tuotantofilodofiasta sen sijaan että mietittäisiin vain toimitusketjua ja suuruuden ekonomiaa. Toimitusketjun (tai itse asiassa toimitusverkostojen) johtaminen (SCM) tähtää nimen omaan siihen, että putkiajattelu heitettäisiin romukoppaan, kaikkea suunnittelua ja kehitystä tehtäisi yli funktioiden ja yrityksen organisaatiorajojen mukaan lukien markkinointi ja myynti.
Ongelma on ennemminkin siinä, että insinöörit eivät ole päivitäneet oppejaan ja ymmärrystään ajan tasalle. Kun johto elää vanhentuneilla opeilla, niin putkiajattelukin valitettavasti vielä rehottaa.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2015-07-30 05:32:31
Hyvä kommentti! olen kanssasi samaa mieltä - Suomessa elää ja voi hyvin paljon vanhanaikaista talousajattelua. Myös kokeilukuluttuuri ja rohkeat avoimet yhteistyöavaukset taitavat olla vähissä. Kiitos hyvästä kommentista!
Lisää kommentti
Lisää kommentti