Viihdytin itseäni kesällä ajattelemalla eri aiheita mahdollisimman putkinäköisesti.

Idealla tarkoitan suhtautumista asioihin mahdollisimman pragmaattisesti, yksinkertaistaen ja synergiaetuja välttäen. Huomasin törmääväni tuotantotalouden oppeihin. Mielessäni vilkkui myös ajatuksia siitä kuinka paljon Neuvostoliitto sittenkin vaikutti myös opeillaan yritysmaailmamme syntymiseen ja ajattelumalleihin. Tai ehkäpä yritysmaailma vasta alkoi kehittymään venäjänkaupan romahtaessa.

Pragmaattinen suhtautuminen asioihin on helppoa. Valmistetaan tavaroita, hommataan jakelua, palkataan myyjiä ja markkinointi hoitaa viestin maailmalle. Tai palkataan osaamista, hankitaan hyvä markkinapaikka, hinnoitellaan oikein ja asiakkaat ryhtyvät tilailemaan palveluita. Yritystoimintaa rakennetaan kysyntään, markkinapaikoille ja tehdasmaisia organisaatioita ohjaten.

En pysty uskomaan hetkeäkään putkinäköisen insinöörimaailman tuottavan parhaita tuloksia. En vaikka kuinka haluaisin uskoa maailman ja liiketoiminnan olevan matematiikkaa, suuruuden ekonomiaa ja ikuista tehostamista. Maailma, markkinat ja ihmisten ja asiakkaiden kehittäminen on pysyvästi muuttunut ja mullistanut ajatuksia liiketoiminnasta.

Hyvällä brändillä saadaan kilpailijoita parempaa hintaa. Asiakkuuksia kehittämällä asiakashankinnan ja lisämyynnin kustannukset ovat selvästi kertakauppaa alhaisempia ja tulokset parempia. Rakentamalla ekosysteemejä oman toiminnan ympärille saavutetaan asiakkaalle arvokaita synergiaetuja. Maailma todistaa asiat puolestani. Markkinoilla jyräävät Starbucksit, Ikeat, Lidlit, Applet, Googlet ja monet muut kehittävät ja muuttavat toimintamallejaan herkeämättä. Ne ovat asiakkaan iholla viihtyviä konseptikehittäjiä.

Lista suomalaisista konseptiosaajista on aika lyhyt. Putkinäkö ja vanha kunnon arvoketjuajattelu elävät ja voivat hyvin. Arvoverkostoihin perustuvat toimintamallit odottavat vielä vuoroaan. Samalla tuntuu, että aika moni entinen konsepti kutistuu itseään tehostavaksi tai katoavaksi tuotantotalouden luurangoksi.

Kesän tulosjulkistuksissa valitellaan huonoja markkinaolosuhteita. Eikö se tarkoita sitä että aika on toinen eikä vanha tekeminen tahdo käydä kaupaksi tai kannattaa vanhoja rakenteita? Miksi odotella parempia aikoja kun tehtävänä voisi olla rakentaa iäti parempia yrityksiä?