Tuhoaako hyvinvoinnin hinta Suomen tulevaisuuden?

Illusion-kupla on varmaan kaikille jo puhjennut ja todellisuus pitäisi ymmärtää. Poliittinen eliitti ei vain ole reagoinut siihen, tämä on vastuuttomuutta. Pitäisi ymmärtää, että tuloslaskelman etumerkki pitäisi olla positiivinen. Passiivisuus on sitä, että lapsihallituksemme ei ole 7 - 8 vuoden aikana tajunnut mihin suuntaan ollaan menossa ja miten pitkään tämä jatkuu.

Nyt tarvittaisi talvisodan henkeä, talkoohenkeä, kansan yhteänäisyyttä - kansanjohtajaa. Seppo Hovi ja Lasse Lehtinen keskustelivat tästä aiheesta TV:ssä pari päivää sitten. Selvittivät miten kansa saatiin yhdistettyä taisteluun ylivoimaista vihollista vastaan. Nyt tuntuu, että vihollinen onkin oma talous- ja poliittinen eliitti. He kahmivat hallussaan olevat rahat. - Ne rahat, jotka tarvittaisiin Suomen uudistamiseen.

Työ- ja virkasuhteissa oleva keskiluokka pärjää jotenkin, mutta tässäkin joukossa tapahtuu vääristymää. Tuottavaa työtä tekevä ja veroja maksava joukko kutistuu nopeasti ja veronsaajapuolelle oleva virkakunta kasvaa samassa tahdissa kuin työttömyys. Passivoituminen kiihtyy jatkuvasti. - Maksajat vähenee ja kuluttajat lisääntyy!

Oy Suomi Ab nimitys ei ole aivan osuva. Suomi ei ole yhtiö, jonka osakepääomaa voitaisiin nostaa lisärahoituksen saamiseksi. Suomi on avoin yhtiö, perheyhtiö, jossa on 5,2 miljoonaa osakasta, jotka kaikki ovat vastuussa veloista. Suomi Ay:n johtajat luulevat, että rahat kuuluvat johtajille ja velat keskiluokalle ja köyhälistölle.

Mä olen Ville sun kanssa parista perustavanlaatuisesta asiasta eri mieltä. Kirjoitat näin: "Kuluttamista ja kasvua on hankala tukea lisäämällä rahaa nuotioon ajassa, joka on kerskakulutuksen vastainen." Sen jälkeen listaat perustavanlaatuisia ongelmia yhteiskunnassamme huomaamatta yhtä oleellisimmista: järjestelmämme perustuu talouskasvulle "ajassa, joka on kerskakulutuksen vastainen". On mielenkiintoista, että juuri sinä, nykyrakenteiden kyseenalaistaja numero uno, haikailet menneiden kulutusvuosien perään. :) Samoin kyseenalaistamatta jää velkahysteria, vaikka se on ollut lähinnä poliittinen lyömäkapula oikeistopuolueiden leikkausten oikeuttajana.

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että julkisen sektorin koko on liian suuri, mutta en ole sitä mieltä, että sitä pitäisi pienentää esimerkiksi etuuksia leikkaamalla, vaan pikemminkin etuuksia kasvattaen. Tarkoitan siis sitä, että kun esimerkiksi perusturva laajennettaisiin koko kansan laajuiseksi (yrittäjät mukaanlukien) esimerkiksi perustulon kautta, byrokratiaa ja virkamieskoneistoa voitaisiin supistaa huomattavasti. Samalla yksi suurimmista peloista yrittämisen suhteen katoaisi, ja uskon että näkisimme mikro- ja pienyritysten määrän huiman kasvun.

Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että ihminen saa aikaiseksi vain pakon alla, siispä sosiaaliturvasta pitäisi tehdä osallistavaa, työttömyyskorvauksia rajoittaa ja "kannustaa" ihmisiä töihin. Tämä tulee toteutuessaan johtamaan eliniän odotuksen laskuun ja terveydenhuoltokustannusten rankkaan nousuun, koska stressihormoni kortisoli tappaa.

Ihmisen aivojen käytössä oleva potentiaali on valitettavan rajallinen. Siinä vaiheessa, kun ihminen joutuu selviytymään päivästä toiseen, hänen aivoistaan jää käyttämättä paljon kapasiteettia, koska kaikki energia keskitetään vain olennaiseen – eli juurikin selviytymiseen. Ei ole järkevää tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia (jota kutsut vastuun ottamiseksi omasta elämästä), koska ei ole varmuutta siitä, että ensi kuussa on kotia tahi syötävää. Jos sen sijaan voimme poistaa nämä perustavan laatuiset epävarmuudet ihmisten aivoja rasittamasta, köyhimmilläkin yhteiskuntamme jäsenillä riittää resursseja tehdä jotain sellaista, mistä on kanssaihmisille hyötyä.

Vierastan myös ajatusta siitä, että vain sellaisista asioista on hyötyä, joita voi rahalla mitata (kuten nykyjärjestelmämme auttamatta linjaa). Tästä syystä olisi ensiarvoisen tärkeää päästä pelkän BKT:n tuijottamisesta laajempialaisiin mittareihin kuten esimerkiksi Social Progress Index tai Genuine Progress Indicator (joka muuten 2008 totesi, ettei Suomessa ole tapahtunut reaalista hyvinvoinnin kehitystä sitten 1980-luvun alun).

Siispä omat teesini nykytilan kehittämiseksi: päätetään, mitkä julkisen sektorin palvelut haluamme säilyttää (terveydenhuolto (jopa laajemmin kuin nyt, miksi annamme voittojen vuotaa ulkomaille?), perustulo, jonkinlainen harkinnanvarainen sosiaalituki (huomattavasti suppeampi kuin nyt), poliisi/palokunta, jne.) ja tehdään raakaa linjausta sen suhteen, minkä kokoisella organisaatiolla tätä voidaan pyörittää. Sen jälkeen lasketaan, mitä uuden julkisen sektorin pyörittäminen maksaa ja linjataan verot sen mukaan.

Tältä maalta puuttuu vahvaa johtajuutta sekä visio; miksi olemme olemassa? Mitä kohti olemme menossa? Mitä kohti teemme joka päivä töitä? Hyvinvointiyhteiskunta ei ole selkeä visio, se on epämääräinen termi, joka poliittisena lyömäaseena sopii sekä oikealle että vasemmalle laidalle.

Mikä on Suomen taloudellinen, geopoliittinen, kulttuurillinen jne. visio? Yhteisten tavoitteiden määritteleminen ei ole helppoa, koska se tarkoittaa, että täytyy omista, itsekkäistä tavoitteista joustaa yhteisen hyvän vuoksi. Yhteinen visio ei tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu yhdestä muotista jonkun sanelemana, vaan, että kaikkea ohjaa yhteinen ideologia tulevaisuudesta.

Poliittisessa retoriikassa talkoo-sana on suosittu, kun jotain pitäisi tapahtua. Olemmehan olleet aina talkoohenkinen kansa. Nykysuomalainen, itsenäisyyttä korostava toimija, tarvitsee perusteen sille, miksi hänen pitäisi olla mukana talkootyössä. Jos poliittiset päättäjät haluavat saada kansakunnan mukaan talkoisiin, heidän täytyy antaa syy siihen osallistumiseen.

Mikä on siis ratkaisu Suomen taloudelliseen tulevaisuuteen? Ensimmäinen on ymmärtää se, että työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yrityksiin, joille uusien työntekijöiden palkkaaminen on aina haastavinta. Mielestäni valtio voisi helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamista yritykseen.

Kansalaispalkka on mielenkiintoinen ratkaisu, joka varmasti olisi euromääräisesti tehokkaampaa veroeurojen kohdentamista kuin nykyinen systeemimme. Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto on, että jokainen suomalainen saa syntyessään valtiolta tilin, jossa on x määrä katetta. Tällä katteella henkilö voi ostaa valtiolta palveluita tarvitsemalla tavalla. Tämä tuntematon summa ohjaa yksilöä ajattelemaan kulutustaan ja tekemään todellista tarvaharkintaa, koska kokonaissumma ei ole tiedossa.

Julkisen sektorin kuluja voitaisiin pienentää muuttamalla turvaverkostomme auttamistapojen takana olevaa toimintatapaa ja asennetta.

Kuluja syntyy pitkälti siitä, että julkisen sektorin toimijat tekevät päällekkäista työtä omissa siiloissaan, osaamatta ottaa selvää siitä, mitä tapahtuu virastorakennuksen seuraavassa kerroksessa saman asiakkaan kanssa. En väitä, etteikö siellä toimijoilla ole halua tai jopa osaamista verkostoitua muiden kanssa, mutta julkisen sektorin kulttuuriin vain kuuluu mm. salassapitovelvollisuuteen nojaten siilomainen toimintakulttuuri. Jokainen haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja kokee olevansa juuri se taho tai henkilö, jonka osaamisella tämä perhe / ihminen saadaan autettua. Se on harvoin totta tai edes mahdollista.

Lisäksi, julkinen sektori on rakentanut tukiverkostonsa pikkupaloista, joissa on, sekä asenteesta että byrokratiasta johtuen, jaettu erilaiset tukimuodot eri toimijoiden kesken. Viittaan nyt vaikkapa perheeseen, jossa on kaksi huoltajaa ja kolme lasta. Toinen huoltajista jää tilapäisesti työttämäksi, toinen huoltaja on vauvan kanssa kotona. Isoveljellä on lieviä oppimisvaikeusiaja ja keskimmäinen lapsi on päiväkodissa. Ei nyt niin mahdottoman outo ja ongelmainen perhe, mutta erilaisia julkisia palveluita ja tukimuotoja käyttävä perhe kuitenkin. He kaikki asioivat eri virastoissa, eri toimialoilla, eri virkailijoiden kanssa, saman rakennuksen eri kerroksissa. Olisiko tässä pienellä asenteen ja toimintamallin muuttamisella löydettävissä tehokkaampi, asiakaslähtöisempi ja halvempi tapa toimia? Myös julkiselle sektorille tarvitaan ymmärrystä, että tämän kaiken voi tehdä toisinkin. Vaikka avoimesti verkostumalla. Ihan samaa sanomaa siis kuin Ville on vienyt yksityiselle puolelle. Väitän myös, että muuttamalla toimintamalleja asiakaslähtöisemmäksi, myös työhyvinvointi virastossa lisääntyisi.

Toinen julkisia varoja nielevä tekijä tuossa pirstaloituneessa ja virkailijakeskeisessä auttamismallissa on sen passivoittavuus. Kun kuka tahansa meistä tarvitsee hetkellisesti tukea jossakin elämänvaiheessa, pitäisi sitä saada. Auttamiskoneistomme, se verovaroin tuettu siis, tuppaa kuitenkin ampumaan kärpästä tykillä. Johtuen siitä, että yksittäinen virkailija haluaa tehdä työnsä niin hyvin, tukea kaipaava asiakas istutetaan tuoliin odottamaan. Hänelle sanotaan lohduttavasti, että odota siinä, me autamme sinua. Tukikoneiston rattaat pyörähtävät, tarjoten kaikille samalla prosessilla samaa tukea. Asiakas odottaa. Hyvää tarkoittava virkamies käyttää kaikki hänelle annetut resurssit, jotta mahdollisimman paljon hyvää tapahtuisi. Niin tekee se työkaverikin siellä viraston edellisessä kerroksessa. Ja niin edelleen, ja samaan aikaan asiakas edelleen odottaa, toki nähden paljon vaivaa sen eteen, että kaikki mahdolliset paperit kaikille mahdollisille tahoille on täytetty oikein. Voisiko tämän ajan ja energian käyttää luovasti johonkin sellaiseen, minkä avulla asiakas voisi, vaikka tuetusti, itse löytää ratkaisuja oman tilanteensa edistämiseen?

Hyvinvointivaltio, avun saaminen silloin kun sitä oikeasti tarvitaan ja yhteisöllisyys pitää ja on mahdollista säilyttää, mutta kyllä se pitäisi pystyä tekemään paljon pienemmällä rahalla. Sekin on mahdollista, kun vaan vaihdetaan asenne, toimintamallit ja julkisiin virkoihin valmistavan koulutuksen filosofia sieltä taustalta.

"Nyt tuntuu, että vihollinen onkin oma talous- ja poliittinen eliitti. He kahmivat hallussaan olevat rahat. – Ne rahat, jotka tarvittaisiin Suomen uudistamiseen." Todella hyvin sanottu Asko. Suurelta massalta ei voi edellyttää osallistumista "talkoisiin", joissa eliitti/johtajat kahmivat itselleen lisäetuja ja odottavat luopumista sekä talkoohenkeä työmuurahaisilta. Nykyisellään malli ei tietenkään voi jatkua, mutta keneltäkään on turha odottaa osallistumista jos ei talkoita johdeta esimerkillä. Turhautuminen tähän "johtamiseen" on johtanut nykyisellään vallalla olevaan yrittämättömyyteen ja toimettomuuteen. Ihmiset ovat yrittäneet valita hyvin ja oikein äänestäessään, mutta heitä on sumutettu/huijattu/petetty pahemman kerran. Luottamustehtävä on annettu tahoille, jotka ovat sitä käyttäneet väärin ja johtaneet joukkonsa umpikujaan jossa nyt olemme.
Suoraselkäisyys ja oikeudenmukaisuus on aina ollut ilmaista, joten maailmantalouttakaan ei valitettavasti voi näiden puutteesta johtajamme/poliitikkomme syyttää!!

Janne, tuo kansalaistili on hyvä ajatus. Mutta mitä niille tilinylittäjille voisi tehdä? Rajattoman katteen tili on huono kannustin kulujen tarveharkintaan.

Hyvä avaus! Nyt pitäisi luopua höpöttämästä väliaikaisesta taloustaantumasta ja uskoa, että kyseessä on yhteiskunnallinen murros, uusi informaatioteknologian vetämä teollistumisen aalto.

Julkinen sektori on ongelma. Osuus BKT:sta on keskitasoa mutta huomioiden välilliset suhteet olemme maailman kärkikastia. Esimerkiksi valtio-omisteista Veikkaus Oy nimistä laitosta ei lasketa julkisen sektorin yritykseksi, mutta on kuitenkin käytännössä n. 2mrd potilla tässä mukana.

Julkisen sektorin karsimiseen liittyy yksi erittäin iso ongelma: kotimaisen kysynnän lasku. Nettosäästö valtio- ja kuntatalouksien näkökulmasta on lähellä nollaa, jos potkitaan pihalle vaikka 2,500e/kk tienaava kunnan työntekijä kortistoon. Kun Suomessa kokonaisveroaste on n. 75 %, niin todellista säästöä syntyy siis vain reilu 600e/kk ja tästä pitäisi maksaa työttömyyspäiväraha, ellei henkilö työllisty yksityiselle sektorille.

Suomi on verotuksella ja julkisen sektorin paisuttamisella maalannut itsensä nurkkaan. Olemme lähellä tilannetta, että jossa on päätettävä ajetaanko yhteiskunta lopullisesti sosialismiin vai hyväksytäänkö pitkä matalamman elintason jakso ennen uudistumista?

Se on varma asia, että jos rakenteellisia ongelmia aiotaan Suomessa alkaa toden teolla ratkoa, niin useimpien meistä elintaso tulee laskemaan hetkellisesti. Se mitä sitten tapahtuisi, ei ole ihan selvä ja tätä riskiä rivipoliitikko ei uskalla eduskunnan äänestysnappeja painaessaan ottaa. Lisävelan ottaminen on paljon helpompaa.

Tämän keskustelun pulma on se ettei oikein ole mistä napata kiinni. Mikä on liian isoa? Meidän hyvä koulutusjärjestelmämme tai meidän vielä hyvä terveydenhuoltojärjestelmämme? En ole varma että yritystoiminta olisi helpompaa jos meillä olisi Ugandan infrastruktuuri ja palkkataso. Jos HYKS leikkaussalia käyttäviltä asiakkailta kysyttäisiin mielipidettä hyvinvointisuomesta niin luulempa että kommentit olisivat kovin positiiviset. Se on vähän niinkuin muodissa pohdiskella ylisuurta julkista sektoriamme kun kenelläkään ei ole mitään benchmarkkia mitä sen pitäisi olla. Suomessa ei ole kuin pieni eliitti joka pärjäisi toden tullen ilman sitä. Hyvän sään aikaan voi kaikki olla sitä mieltä ettei sitä tarvita mutta sitten kun käsi murtuu tai vanhus ei pärjää kotonaan niin apua otetaan kyllä mielellään vastaan.

Julkista sektoria tulee kehittää ja sen haasteet ovat suurelta osin samat kun palveluiden johtamisessa ja kehittämisessä ja se ei valitettavasti ole meidän insinöörimäisajattelua sikiävän johtamismallien kovaa ydintä. Se lienee isompi pulma kun se että julkinen sektori tuottaa isomman osan palveluja vrt esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

Ongelmat tiedetään, ratkaisuja etsitään - vai etsitäänkö? Politiikassa pelissä on oma jatkopesti ja puolueen kanatus%. Kenellä on rohkeutta oikeasti lähteä hakemaan ratkaisuja, joissa todennäköisesti oma jakkara kaatuu ensimmäisenä. Virkamiehet ja julkinen sektori samassa tilanteessa - kuka saneeraa oman työnsä ilman siirtymäaikoja? Vastuunkannosta, toimintojen tehostamisesta ja järkeistämisestä on kysymys. Elämme suuren murroksen keskellä ja tuntemamme "hyvinvointiyhteiskunta" taistelee olemassaolostaan - ne, joilla on eniten hävittävää puolustavat olemassaolevaa eniten.... ml ammattiyhdistykset ja puolueet... Tekninen kehitys ja sen tuomat hyödyt mahdollistavat monen totutun asian tekemisen fiksummin.

Meidän on oltava muutos, jonka haluamme saada aikaan.

Hieno piipahtaa täällä ja todeta että tässä maassa on ajattelevia ihmisiä. Villen alustuksesen osalta olen ihan samaa mieltä... järjestelmän umpisolmuun voisi kuitenkin olla yllättäviäkin ratkaisuja? Klikatkaa Linkedinnissä jos ei jo olla tuttuja. Kannattaa ehkä tsekata myös Ambrosian suuntaan. Stay tuned!