Onko Stockmann Suomen huonoin verkkokauppa?

Suomalaisetkin heräävät pikku hiljaa verkkokaupan räjähtämiseen. Kasvulukuja mittaamalla termi räjähtäminen on aivan oikea. Räjähdystä on vaikea huomata koska se tapahtuu hipihiljaa, pienten kauppiaiden ehdolla ja erittäin kansainvälisesti. Kehitystä ohjaavat erikoistoimijat, jotka valitsemalla kohderyhmänsä, liikeidean ja valikoiman pystyvät tarjoamaan laadukkaan asiakaskokemuksen ja erittäin hyvän asiakaspalvelun. Rahan puute, niukkuus pakottaa tuottamaan lisäarvoa. Muuten rahaa ei tule.

Stockmann aloitti kapoisen kauppansa keväällä. ”Tukkimiehen” liikeidea lienee hyvä valikoima, laadukkaat tuotteet ja loistava palvelu. Hyvää konseptiosaamista maustetaan onnistuneilla promootioilla. Berliiniä, kantistarjousten kautta Hulluille Päiville. Verkossa tilanne on toinen. Kapoinen verkkokauppa tarjoaa kehnon valikoiman, ei palvelua ja pääasiassa osittain tuntemattomia Stockan omia brändejä. Ainoa liikenne ovat jatkuvat hintakampanjat joilla epätoivoisesti ajetaa ostajia apajille.

Iskikö ylimielisyys? Konseptijohtajana ja erikoiskaupan taiturina Stockmann on tottunut tekemään itse ja menestymään. Tällä kertaa vanhat eväät eivät auta. Verkkomarkkinassa tekee ostoksia niin New Yorkissa kuin Lontoostakin, aivan yhtä helposti kuin Stockmannilla.

No mitä Stockmannin pitäisi tehdä? Mielestäni paras verkkostrategia olisi valikoiman laajentaminen vielä laadukkaampiin ja ekslusiivisiin tilaustuotteisiin. Suomessa on aina kehnot valikoimat aterimissa, kodin tekstiileissä ja muissa paremmissa kulutustuotteissa joita ei joka päivä osteta. Investointihintaiset brändituotteet sopisivat niin vaativille asiakkaille kuin Venäläisillekkin. Uusia merkkejä voisi tuoda Exclusive -shoppiin hyllytilaa kuluttamatta. Samalla brändiä saataisiin hinattua ylöspäin eikä alaspäin kuten nyt. Itse asiassa Stockmannin verkkokauppahan haisee, maistuu ja tuntuu Sokokselta. Onko Stockmannilla aidosti varaa tälläiseen?

Hyvä brändi toimii oppiensa mukaisesti kaikissa kanavissa ja tilanteissa. Menestyjänkään on turha kuvitella ”lämmittelevänsä” asiakkaiden kustannuksella ja myöhemmin parantamalla. Hobbyhallin luulisi opettaneen yrityksen johtoa. Yhtään kanavaa ei jätetä harrastajien vastuulle. Eikä asiakkaiden rahoilla harrasteta.