Kumppanin valinta

Tällä viikolla pohdimme ja keskustelimme kumppanuuksista. Eräs ystäväni viittasi pörssiyhtiön toimintaan sanoen: ”On se ihme, kun niillä on kuitenkin käytössään parhaista parhaimmat ekspertit, konsultit ja asiantuntijat.” Sain spontaanin vastareaktion: ”Eihän se niin mene?” Eihän suurimmat yleensä onnistu hankkimaan parhaita kumppaneita, toimittajia tai tekijöitä. Pohditaanpa asiaa ääneen.

Kenen mielestä suurimmat It-toimittajat ovat alan parhaita? Inhoan määrittelyä alan johtava ratkaisutoimittaja. Suurin? Kaunein? Kilpailukykyisin? Lupaus jätetään avaamatta koska se on yrityksen haavelähtöinen toivetila. Vastustan myöskin omaa positioimista paikalle ”suurin.” Kannattaako olla norsu ja antaa niin paljon tilaa kaiken maailman jaguaareille? Harvemmin. Haastaminen on paljon markkinan johtamista helpompaa. Terveiset alan entisille suuruuksille.

Kumpi saa helpommin alan parhaita tekijöitä Tieto vai Reaktor? Onko SEKissä suomen mainnonnan parhaat ajattelijat? Onko suurimpien lakiasiaintoimistojen tekijät tehokkaimpia? Vieläkö Milton on yhtä iskukykyinen kuin kolme vuotta sitten? Koko, laatu ja osaaminen tuppaavat menemään eri suuntaan. Näin sen näen. Pieni on kaunista ja kasvattaminen synnyttää ongelmia.

Eräs toinen miljardiyrityksen johtaja oli ryhtymässä mainostoimiston kilpailutukseen. Halusi selvästi ulkoistaa markkinoinnin ongelmat jollekin suunnittelutoimistolle. Sanoin mainostoimistojen kärsivän markkinoinnin murroksesta vähintään yhtä paljon jos ei enemmänkin kuin asiakkaat ja tehokkaan ostamisen olevan lähes painajaismaista. Selvästi valuivat ajatukset kuuroille korville asiakkaan rynnätessä helpottamaan tuskaansa bränditalon laskutusluukulle. Tulee olemaan tuskien taival.

Isot ostavat lähes aina isoilta. Pienen on lähes mahdotonta vakuuttaa suurta toimituskyvystään. Toisaalta pienistä kasvaa juuri niitä suuria isojen asiakkaiden turvottaessa yritykset toimialojen kärkeen. Aika harva asiantuntijafirma pystyy vastustamaan kasvun houkutuksia. Kolikon toisella puolella kärsii asiakas. Laatu, hinnoittelu ja ”pakkomyynti” ovat itseään kasvattavan toimittajan varjopuolia. Tahtoo tulla jäykkää, kallista ja keskinkertaista. Kenen intressissä sellainen on?

Jouduin tietenkin pohtimaan omaa suhdettani asiakkaisiini. Ystävyyshän se sieltä pilkistää. Ei siten, että vanhat kaverit mitään ostaisivat, vaan yhteinen polku. Tekeminen herättää tunteita ja intohimoja. Yhteistä riemua, onnistumista, tuskaa, väsymystä ja loputtomia haasteita. Levätään haudassa, nyt mennään tähtiin tai maailmalle. Olen vaativa itselleni ja asiakkailleni saavutusten suhteen. Oma intohimoni tehdä ainutkertaista kertautuu nopeasti äänekkäille huulilleni. Harmittomuus ei ole minua varten.

Aloin pohtimaan pitäisikö kumppanin valinnassa seurata sittenkin henkilöä yli organisaatioiden? Suomessa vihaamme ja rakastamme hyvävelikerhoja. Siis sitä että ostetaan tutulta, tunnetulta ihmiseltä josta myös välitetään ihan aidosti. Sehän on ainoastaan ja vain inhimillistä. Valitaan se ihminen rinnalle, johon eniten luotetaan, jonka kanssa halutaan menestyä ja jonka heikkoudetkin ovat jatkuvasti tuulilasissa. Täytyykin itse pohtia ketkä ovat ne näkijät ja tekijät joiden iholle on päästävä. Onnistuneet kumppanivalinnat tuovat taatusti parhaat kokemukset omaankin elämään.  Saadan ehkä rakennettua jotakin mitä voi välittää jälkipolville.