Miten brändit selviävät digiaikana?

Minua hämmästyttää, miten suomalaiset yritykset ovat niin huonoja luomaan brändejä. Onko se kilpailun vähäisyys vai mikä, kun täällä pärjää brändeillä, jotka innostavat...ei ketään? Jotta yritykselle voi muodostua vahva brändi tarvitsee se selkeän vision. Harvalla suomalaisella yrityksellä on visio, joka inspiroi ja innostaa sekä sisäisesti, että ulkoisesti yritystä ja sen asiakkaita. Eikö täällä uskalleta unelmoida, vai olemmeko huonoja kommunikoimaan niitä paremman maailman visioita?

Mitä muuta tarvitaan? Hyvä liiketoimintamalli, yritysstrategia, markkinointistrategia, positiointia ja kommunikointia? Voila! Kuulostaa perushutulta, mutta ei todellakaan ole sitä. Luvut ja ominaisuudet, yritysrakenteen sekä kulujen minimointi kilpailuetuna ei inspiroi ketään. Diplomi-insinööriyhteiskunnassa yritykset näyttävät johtajiltaan. Markkinointi ja brändinluonti ovat monesti aika abstrakteja asioita, mutta ne luovat yritykselle oikeaa liiketoiminnallista arvoa. Semmoista, joka kestää sisäisiä epäonnistumisia, sekä ulkopuolelta tulevia kolhuja.

Harmi, kun aika ei anna nytten porista asiasta pidempään.

Kiitos Ville tästä! Osuit niin asian ytimeen tuolla hidastamisella - läsnäoloahan bränditkin tarvitsevat; pysyvyyttä ja sitä että ollaan osa asiakkaan (tai fanin) elämää. Kuinka moni suomalainen brändi oikeasti on sitä? Missä on se merkityksellisyys tai peräti yhteinen missio?

Otan pari esimerkiä mielestäni lupaavista, vasta toimintaansa aloittelevista brändeistä, joilla on vahva missio: toinen on TeamUp Finland ja toinen eilen Diilissä lanseerattu SuperSiskot. Molemmat tekivät heti ensikohtaamisella vahvan vaikutuksen, molemmilla on selkeä itseään suurempi missio ja molemmat pystyvät rakentamaan ympärilleen erilaisia yhteisöllisiä tapahtumia, tuotteita ja päivittymään ajan myötä.

Olisiko niin, että koko yksisuuntainen, "rakennettu" brändiajattelu pitäisi kyseenalaistaa ja etsiä avian uudenlaisia ansaintalogiikoita ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, rajapintoihin?

Vappuprovo: suomalaiset ovat paskahousuja. Perustelen väittämäni, jotta en vain huutelisi puskista. Vahva brändi syntyy asiakaskokemusten kautta - ja niiden avulla. Asiakas ei saa kokemusta, ellei toimittaja tee jotain, mieluiten täysillä. Paskahousuisuus tulee siinä, että suomalainen ei lähtökohtaisesti usko asiakkaansa kuitenkaan maksavan laadusta. Usko omaan tuotteeseen on koetuksella. "Mitä se hyvejää" - tuttu sanonta Kainuusta ja Koillismaalta. Nöyryys koetaan usein nöyristelynä ja huonona asiana.

Avalonin Jyri Erma kirjoitti osuvasti: "Älä rakenna brändiä, hanki hyvä maine." Jos keskittyy tekemään täysillä sitä, missä on hyvä ja mistä asiakkaat maksavat, brändi syntyy vaikkei haluaisikaan. En väheksy lainkaan sitä suunnitelmallista markkinointi- ja strategiatyötä, mutta ne ovat turhia jos teot ovat yhtä tyhjän kanssa.

Oivallinen kirjoitus, kiitos jakamisesta Ville. Mieleeni kirjoitusta lukiessa tuli hyvä esimerkki Suomesta, ja jaanpa sen tässä. Kuusamossa kasvaneena olen seurannut läheltä Rukan kasvua pienestä kolmen hiihtohissin laskettelukeskuksesta Suomen parhaaksi hiihtokeskukseksi. Rukan salaisuus: sen oivaltaminen että hyvä palvelu on parasta markkinointia. Hissipojat ja -tytöt laitettiin palveluoppiin jo kauan sitten. Vielä tänäänkin kun Rukalla hissitytöt antavat kapulan hymyillen, Talmassa hissipoikia ei kiinnosta muu kuin tupakanpoltto, vaikka hissien ala-asemilla saatava palvelu on yksi tärkeä kanava. Digitaalisissa palveluissa Ruka on ollut hiihtokeskusten ykkönen, ja myynti seuraa hyvän palvelun perässä. Majoitusten varaaminen saatiin yhteen palvelupisteeseen jo aikaa sitten. Jne.

Onko Ruka paras esimerkki Suomesta Villen peräänkuuluttamasta holistisesta vuorovaikutuksesta kaikissa kanavissa? Kenties. Mitä muita hyviä esimerkkejä teille tulee mieleen Suomesta?

Miten olisi jos käännettäisiin katse mainostoimistoihin jotka tätä markkinointia yrityksille tekevät?
Olisiko siellä lack of competence? 2-3 vuotta sitten ystäväni kertoi mainostoimiston tj:stä joka sanoi: minä en sinne facebookiin mene. Olisiko ettei tämä jengi osaa rakentaa kokonaisvaltaista markkinointia tai sitten he eivät osaa myydä taitojaan yrityksille?

Aiheesta olisi enemmänkin kommentoitavaa, mutta itse huomaan jatkuvasti että integroidun tekemisen yksi suurimmista hhasteista ei niinkään ole suunnittelun/osaamisen puute, vaan useimmiten asiakkaan kyky ostaa muuta kuin hyvin lyhyen tähtäimen kertalaukaisuja. On toki niin että suunnittelutoimistoissa kompetenssi vaihtelee, mutta tässä asiassa haastaisin yritysten markkinointia syvemmin perehtymään mitä maailmalla tapahtuu. Tuntuu kuin kaikki täällä katselevat ympärilleen ja koittaisi tehdä "jotain samanlaista"… Sokea taluttaa rampaa.

"Digiajan ratkaisu ei ole integroitu markkinointiviestintä vaan holistinen vuorovaikutus kaikissa mahdollisissa kanavissa."
Ville, hyvä, että "paasaat" tästä asiasta. Tätä yritämme pienin askelin opetella Uudella S-kanavalla: tehdä kiinnostavia sisältöjä jotka leviävät ja löytyvät aiheista kiinnostuneille, ja aiheuttavat vuorovaikutusta joko meidän kanssamme tai lukijoiden kesken. Alkumatkalla ollaan, mutta tahtotila on jo puoli voittoa :)

Nyt en Ville hiffaa tuota Londonin promoamista ollenkaan, selitä. Kundit on perustaneet uuden toimiston, esittelevät mainosideoitaan (joista osa tehty edellisen toimiston aikana - onko toimisto 3.0 sitä, ettei häpeile esitellä niitä julkisesti?), eikä tuolta saitilta nyt oikein mitenkään selviä, mikä se digitaalisten kanavien rooli noissa kampanjoissa on. Perinteisiä mainoskanavia sen sijaan on käytetty ainakin case-esityksissä. Jos pointti on se, että silppuuntunut digisisältö mahdollistaa ympyrän sulkeutumisen ja paluun vahvojen mainosideoiden metsästämiseen vanhan kunnon mainosbyroon lailla (mikä on ollut vähän niin kuin epämuodikasta viime vuosina), niin sitten ymmärrän. Silloin lääke on rohkeus panostaa yhden simppelin idean konsistenttiin toistamiseen, vaikka idea voisikin tuntua vähän ilmeiseltä, jopa kömpelöltä (julkkisendorsement esimerkiksi ei ole ihan toimialaa mullistava idea). Muuten kaipaan kirkastusta, kiitos!

Tolvasessa on yksi ongelma. Jos tänne ei tule anivarhain, niin kaikki hyvät kommentit on jo varastettu ja sitten tulee tyydyttyä usein olemaan hiljaa.

Itse olen henkilökohtaisesti aina ollut sitä mieltä, yrityksen paras valttikortti on sen asiakaspalvelijat sekä muut henkilöt, jotka ovat suorassa kontaktissa asiakkaaseen. Jos yritykseen on pakko palkata mä-oon-vaan-töissä-täällä-tyyppejä, niin ainakin asiakaspalvelusta heidät on syytä pitää kaukana. Jos siellä ei homma toimi, on aivan sama mitä yritys yrittää sanoa muussa markkinointiviestinnässään - ei sitä kukaan usko. Markkinointi on vain sanahelinää, mikäli sitä ei teoin osoita todeksi. Vielä parempi olisi, jos asiakasrajapinnassa osattaisiin toimia vieläkin paremmin ja jopa ylittää muun viestinnän antamat lupaukset.

Digi, digi, digi tai ei, niin Jukan vappuprovo ja Matin Ruka-esimerkki ovat minun mielestäni juuri niitä elementtejä, joilla rakennetaan hyvä brändi. Ylivoimaisella asiakaskokemuksella ja asiakaspalvelulla, brändi rakentuu ihan itsestään. Kun kaikkialta saa aina sitä samaa, mutta vain ihan ok palvelua, niin puskaradiot alkavat varmuudella soida, kun kerrankin pääsee kertomaan jostain todella hyvästä. Enkä usko, että tämä toimisi pelkästään B2C-yrityksissä. Aivan varmasti myös B2B-markkinoilla osataan arvostaa hyvää asiakaskokemusta ja asiakaspalvelua, kun sellaisen kohtaa.

PS. Hiukan eilisen jutuilla ratsastusta nyt vielä. Olit huomannut saman kuin minäkin. Kuuman jutun elinkaari on tosiaan aika tarkalleen 30 tuntia, myös silloin kun se käsitellään muuallakin kuin somessa. Toki mainetyön kannalta se on lohdullistakin, että maassa makaavaa ei enää lyödä lisää. Tapahtui ehkä suurikin vääryys, mutta annetaan mahdollisuus oppia virheistä. Toisaalta minulle saattoi jäädä jotain hampaankoloon. Ei varsinaisesti Robinin tapauksesta, mutta siitä, että hänen unohtuessaan näyttää unohtuneen sekin, että tuolla jossain on edelleen kauppiaita, jotka kertovat myyvänsä uskottavuutta, vaikka fakta on, että ostettu uskottavuus ja koko koulukunnan olemassaolo nakertaa pala palalta luottamusta kaikkiin toimijoihin. Aihe pitäisi pitää hengissä keinolla millä hyvänsä, jottei yksikään, joka edes harkitsee vippaskonsteja sortuisi.

Mukavan makoisaa vapunaikaa Ville ja koko komppania.

Mr. Tolvanen, olette viisas mies. Kiitos tästä!

Iso käsi tälle kirjoitukselle!

Mainio kirjoitus!

Yrittäjänä joutuu jatkuvasti tekemään isompia ja pienempiä valintoja, joista suurin osa vaikuttaa yrityksen brändiin. (Kyllä. Rohkenen jo kutsua pientä ja piskuista EU:n alueelle rekisteröityä tuotemerkkiäni brändiksi.) Välillä valinnat menevät metsään ja yrittäjä perse edellä puuhun, mutta mielestäni aitous ja asiakkaan huomioiminen laatua unohtamatta kantavat pienen yrittäjän pitkälle. Sosiaalisen median voiman olen myös oman yrittäjyyteni polulla todennut. Tutkijamieheni usein varovasti kyseenalaistaa sosiaaliseen mediaan "uhraamani" ajan tarpeellisuutta, mutta itse tiedän mitä kaikkea sen onkaan tuonut tullessaan. Brändin tunnettuus kasvaa kuukaudesta toiseen, uusia asiakkaita löytyy eri someväylien kautta, ja tekemiseen saa uusia ideoita muiden postauksista. Mistä tiedän, että rakkaudella rakentamani brändi on kipittämässä oikeaan suuntaan? Siitä, että asiakkaani ovat erittäin uskollisia brändilleni. Tuotteet valmistetaan Suomessa, korkeiden tuotantokustannusten vuoksi hinnat eivät ole nk. markettitasoa, joten uusien asiakkaiden hankinta on hitaanpuoleista. Mutta asiakasuskollisuus ja sosiaalisen median kautta saamani tuki ja kannustus on sydäntä lämmittävää. Tässä esimerkki: eräs nainen kävi kesällä Lasipalatsin popupissa ostamassa orankityynyn. Muutaman päivän päästä tuli tilaamaan seinälleen sademetsätaulun. Sen jälkeen on käynyt jokaisessa Helsingin popupissani kartuttamassa kokoelmiaan mm. iltalaukulla, kehyskukkarolla jne. Osti myös miehelleen toilettilaukun lahjaksi. Kertoi siskolleen, joka kävi ostamassa salaa tälle samaiselle asiakkaalle toisen toilettilaukun lahjaksi. Näitä tarinoita onneksi on monta, ja ne antavat minulle uskoa tulevaisuuteen. Kun muutama vuosi sitten hain Finnveralta lainaa yritystäni varten ja laskeskelin tuotteitteni hintoja, koko ajatus tuntui hullulta. Hulluhan se olikin, mutta onneksi uskalsin! Tämä vuodatukseni meni varmastikin aivan aiheen vierestä, mutta ei haittaa, toivottavasti joku jaksoi lukea. Sain muuten juuri tekstarin, että uudet iPad sleevet ovat saapuneet laukkutehtaalta. Tervetuloa ensi viikolla Lasipalatsin popuppiin tutustumaan niihin ja kaikkeen muuhunkin Suomessa suunniteltuun ja valmistettuun. Muistakaa suosia suomalaista!