Ammattina sijoittaja

Voiko sijoittaminen olla ammatti? Mitä tarkoittaisi olla ammattina sijoittaja?

Olen yhdistänyt työurani työtä, yrittämistä ja sijoituksia. Välillä olen perustanut yrityksiä, ryhtynyt osakkaaksi tai myynyt yrityksiä. Nyt pohdiskelen, voisiko sijoittaminen olla ammatti?

Omistajuus on kaikista mahtavinta. Se yhdistää johtamista, sijoittamista ja yrittämistä. Tarkoitan sitä, että käytetään omistajan valtaa, johdetaan ihmisiä ja liiketoimintoja ja sijoitetaan omia ja yritysten varoja. Omistajuus on yritystoiminnan Valioliigaa.

Ajan ja kokemusten myötä tekee mieli vähemmän osallistua yrittäjän yritysten toimintaan. Siksi mietin voisiko sijoittaminen käydä ammatista. Nopea analyysi taloudellisesta näkökulmasta lisää halua pohtia asiaa. Ainakin teoriassa onnistuminen voisi tuottaa paljon tavallista työtä tai yrittämistä paremmin – eikö silloin kannattaisi myös käyttää aikaa ja vaivaa enemmän? Ehkäpä jopa eniten aikaa?

Sijoittaminen on yksinäistä puuhaa. Kaikenlaisia ryhmiä ja palveluita piisaa, mutta lopulta sijoittaja on päätöstensä kanssa yksin. Kuluja lisäämällä saa tietenkin kaikenlaista apua, mutta ainakaan itse en viihdy hyvin keskusteluissa, joissa toisen motivaatio on saada itselleni jotain kaupaksi. Millainen on sijoittajan työyhteisö, arki ja työpäivä?

Tietenkin kaikkea voi tehdä sopivaa tasapainoa etsien. Osallistua, auttaa ja kattaa kuluja erilaisten tarpeiden mukaisesti. Jokaisen on kai oltava ”jotakin” eli koettava tekevänsä järkeviä asioita.

Olen panostanut sijoittamisen oppimiseen todella paljon aikaa ja vaivaa. Vuosien jälkeen tuntuu vieläkin, että istuu bingosalissa muiden hullujen kanssa 🙂 Silti tulokset ovat olleet vähintäänkin hyviä ja halu panostaa on kasvussa. Oppia ikä kaikki ja kohti seuraavia pettymyksiä.

Olen vielä kaukana siitä, että kokisin sijoittamisen ammattina, mutta lähivuosina se vienee koko ajan enemmän ajastani. Ehkä kolmen viiden vuoden kuluttua sitä voisi tehdä pääosan ajastaan. Toivotaan siis rauhaa Europpaan ja upeaa nousukautta alkaville vuosille. Kolmen vuoden kärvistelyn jälkeen olisi syytäkin nähdä edessä parempia aikoja vaikka hyvin näistäkin on selvitty. 

V