Jari Sarasvuo: Hyvinvoinnin kasvu riippuu kyvystä toteuttaa voittavaa strategiaa

Toimitus: Suuri somelainen Päällikkö vetää hiljaiseksi. Ja suun hymyyn! Kauan eläköön verkostot! #V Lue johdatus Sarasvuon ohjelmaan YLE-puheesssa ja muista kuunnella. Ääni on verkostojen suuri ystävä ja verkostot äänitysten sanansaattajia. Yes!

Ihailemani Ville Tolvanen pyysi vierailemaan blogissaan. Idea lähti strategia-aiheisesta twiitistäni, josta käytiin kiitettävää keskustelua somelaisten kesken.

Totesin twiitissäni, että strategia on oikosulkusana. Kun sen lausuu kysymyksen muodossa täydelle huoneelle, saa usein todistaa äkillistä kolmen kelvinin taustakohinaa fiksujen ihmisten korvienvälissä. Yleensä tärkeät sanat laukaisevat syventyvää keskustelua. Strategia sen sijaan monesti hyydyttää vuorovaikutusta.

Mistä me puhumme, kun puhumme strategiasta?

Koska Pythagoras tai Pariisin SI-standardikomitea ei ole vaivautunut universaalisti määrittelemään käsitettä, ehdotan työskentelymääritelmään tyytymistä. Työskentelymääritelmä? Working defitition, you know. Usein on hyödyllistä välttää eksymästä keskustelussa toisistaan enempää ja pysähtyä lähtiäisiksi sopimaan, mistä puhumme, kun puhumme strategiasta.

Termi on alun perin kreikkaa. Se koostuu kahdesta sanasta, strategos ja agein. Ensimmäinen tarkoittaa korkeinta tai kenraalia. Jälkiosa on verbi, johtaa, panna toimeen. Ruotsia osaavat huomaavat yhtäläisyyden sanan agera kanssa.

Minulle on tärkeä hahmottaa strategia verbinä, eikä substantiivina. Strategia ei ole suunnitelma, se on tapa johtaa voittavaa tekemistä.

En ole yksin. Painetussa Ensyclopedia Britannicassa strategia määritellään dynaamisesti pikemmin tekemiseksi kuin suunnitelmien laatimiseksi. ”the art and science of employing military, financial, psychological resources in order to…” Myös Merriam-Websterin arvovaltainen sanavelhoista koostuva lautakunta on päätynyt samaan.

Strategia on tapa hyödyntää vahvuuksia, jotta heikkoudet eivät pilaisi koko peliä. Aivan kuten johtamisessakin, strategiassa kyse on pikemmin tekemisen palautteen käsittelystä kuin täydellisen suunnitelman tekemisestä ennen taistelukosketusta. Kokeneet tietävät, että mikään suunnitelma ei kestä törmäystä todellisuuden kanssa. Siksi suunnitelmat ovat joskus lähes samantekeviä, mutta itse suunnittelu (huomaa taas: tekeminen eli verbi!) on taas eloonjäämiskysymys.

Kerran vedin kolmen päivän work shopin, joka kietoutui yhden kysymyksen ympärille: ”Mitä tekemällä asemamme markkinoilla vahvistuisi entisestään?” Tästä purkautui viattoman oloisia kysymyksiä, joihin tuli vastata tarkasti ja tekemistä kohti kurottaen. Mitä ovat meidän markkinat? Miten markkinat voisivat kasvaa? Mikä on asemamme? Mikä tekeminen on luonut nykyisen asemamme? Mitä kaikkea tulee tehdä ja tapahtua, että kasvaisimme vahvuuksistamme käsin? Puolivälissä työpajaa hirveä sotku ja maalissa soivan kirkas kalenteritapahtumien resurssoitu ja tilivelvollistettu ketju!

Strategia on tosiasiassa johtamisinnovaatio, joka auttaa markkinoita kasvattamaan yritystä, ihmisiä onnistumaan haasteissaan ja varmistamaan yhteisen tulevaisuuden.

Minä uskon työskentelymääritelmiin, joita omaan tilanteeseen sovittamalla löytyy läpimurtokohta vaikeillakin markkinoilla. Kunhan tieto muuttuu tekemiseksi ja aikominen vaikeiksi arvovalinnoiksi. Monistakin syistä johtuen strategia voi toteutua vain epämukavuusalueella.

Tärkeimmät asiat elämässä ja työssä ovat verbejä, tekemistä eikä sen lamaantunutta analysointia. Muutenkin hyveiden ja etiikan yhteyttä ansiokkaasti ylöskirjannut Aristoteles summasi tämän hyödyllisesti: viisaus tulee kokemusten jälkeisestä pohdinnasta. Viisaus ei synny pelkästä pohdinnasta. Eikä viisaus varsinkaan löydy pelkästä kokemuksesta – ilman yritystäkään nöyrästi pohtimalla oppia kokemuksesta sitä, mitä ei tosiasiassa lainkaan egosyistä haluaisi oppia.

Myös toisenlaisia tulkintoja voi ja tulee esittää, jos rakkaus abstraktioihin on suurempi kuin kyky saada arjessa aikaan ratkaisevia voittoja.

Sallitko, että listaan vielä kaksi strategiaan liittyvää pohdintaa? Minulle nämä strategia-ajatukset ovat osoittautuneet hyödyllisiksi, varsinkin kun niitä pohtii työn kontekstissa.

Yksi. Strategian ydintarkoitus ei ole varmistaa voittoa, vaan estää tappio ratkaisevassa taistelussa, jotta koko sotaa ei hävittäisi. Niin kauan, kun voittaa ratkaisevat taistelut, sodan lopputulos on vain ajan ja kärsimysten funktio. Yritysten välisessä sodankäynnissä strategian tarkoitus ei siis ole maksimoida voittoa, vaan lykätä konkurssia kauemmaksi ja mahdollisimman komean kaaren päähän.

Kaksi. Strategiassa ei ole kyse riskiä pienentävän tekemisen harjoittamisesta, vaan strategia päinvastoin kasvattaa riskipositiota. Taktiikka pyrkii pienentämään riskiä. Ilman riskiä voitolla ei ole vaikutuksia. Strategia ja taktiikka tarvitsevat toisiaan. En nyt muista, ketä tällä kertaa pitäisi siteerata, mutta minua pätevämpi tyyppi on lausunut strategian ja taktiikan välisestä yhteydestä:

”Strategia ilman taktiikkaa on pisin mahdollinen tie voittoon, jos sellaista tulee lainkaan. Taktiikka taas ilman strategiaa on vain metelöintä ennen vääjäämätöntä tappiota.”

@sarasvuojari