Vanha latteus kiteyttää merkittävän osan elämästä. Matkan maan päällä tulisi olla elinikäinen retki oppimisen maailmaan. Kollektiivinen oppiminen on menestymisen perusta. Oma tapani oppia sisältää runsasta vuorovaikutusta, jatkuvia kokeiluja ja armotonta itsereflektiota.
Miten sinä opit?
Oma oppimiseni perustuu uteliaisuuteen, kärsimättömyyteen ja jatkuvaan tiedon nälkään. Olin jo 80-luvulla kova Teksti-Tv:n kuluttaja ja odottelin päivittäin uutisia maailmalta. Maailman erilaiset tapahtumat kiinnostivat urheilutuloksia tai muuta toisarvoista enemmän. Koulussa pärjäsin erityisesti historian ja äidinkielen opinnoissa. Jälkeenpäin katsottuna viestintä, johtaminen ja uusien asioiden rakentaminen kiinnostivat eniten.
Ahmin mediaa. Päiväni alkaa varhain yleensä kotimaisen median selailulla. Kauppalehti, HS, Iltalehti ja Yle menevät padilta aamukahvia hörppiessä. Twitter, FB, Lin jne. tuovat muun maailman kärjet ja ammatillisia sisältöjä.
Varsinainen oppimiseni perustuu runsaaseen tiedonvaihtoon. Kuulun ihmisiin, joiden kalenteri on lähes aina täynnä ja vietän sen lisäksi liikaa aikaa puhelimessa. Viikossa tapaamisia voi olla 10-20 ja päivittäin puheluita yli kymmenen. Näin on jatkunut ainakin viisitoista, jos ei kaksikymmentä vuotta. Minut kohtaavat tietävät vaihtavani mielelläni asioita suoraan, kysyvän muiden ajatuksia ja kuuntelevani mielelläni ihmisten näkemyksiä asioista.
Omat ajatukseni syntyvät jatkuvan pohdinnan, mallintamisen ja jonkinlaisen ajatteluprosessin tuloksena. Olen muistikirjojen suurkuluttaja, rakastan mindmappausta ja erilaisia suunnitelmia. Minulla on yleensä vuosisuunnitelma, kuukausitavoitteet ja viikko-ohjelma. Mietin jatkuvasti mihin käytän aikani ja mitä saan aikaiseksi. Itsereflektiooni kuulu ikuinen tunne siitä, että mitään ei tunnu tapahtuvan, vaikka korvissa humisee.
Mitä koen oppineeni matkan varrella? Tunnistettavat oppini liittyvät käyttäytymiseen työelämässä. Ymmärsin jossain vaiheessa, että pääsen helpommalla, kun pidän itsestäni sopivasti ääntä osana työtäni, opin jakamaan asioita ja hyötymään siitä epäsuorasti. Tiedän että uuden luomiseksi on tehtävä valtavasti töitä ja pistettävä kroppaa peliin enemmän kuin moni osaa ajatella.
En ajattele osaavani asioita tai olevani valmis mihinkään tehtävään. Siksi ajattelen elämän olevan jatkuva oppimismatka, jota rikastuttavat itselleni tärkeät yhteisöt, vuorovaikutteiset digitaaliset kanavat ja laajat verkostot. En viihdy kokkareilla enkä massatilaisuuksissa, vaan paremmin ihmisiä yksitellen tapaamalla ja ajatuksia vaihtamalla. Voisin sanoa tuntevani elämän matkan olevan määränpäätä tärkeämpää ja pitäväni elämää ikuisena oppimisen matkana.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti