Olen odotellut Suomeen terveystalouden buumia. Yksityisten lääkärikeskusten ja kuntokeskusten ketjuuntumisen rinnalle mahtuisi ”liikkumisen terveyspalveluita” tarjoavia yrityksiä. Nyt ala on hajanainen, toimijat pieniä ja hyvin samankaltaisia.

Pinnan alla kuplii. Terveystalouden merkityksiä on alettu ymmärtämään yrityksissäkin ja liikkumattomuus on tunnistettu monellakin taholla kansalliseksi ongelmaksi. Liikkumattomuus tappaa. Digitaalisuus on myrkkyä liikkuvuudelle. Digitaalisten kokemusten voima voittaa monen halut liikkua. Tämä näkyy jo lapsissamme.

Pohdin juopaa sairaudenhoidon, terveyspalveluiden ja liikuntapalveluiden tarjoamien eroja. Hiuksenhienot erot retoriikassa, pätevyydessä ja tarjoamassa voi aiheuttaa kymmenkertaisen eron palvelun arvostukselle. Erikoislääkäri laskuttaa kymmenen kertaa enemmän kuin jumppaohjaaja.

Miten liikkumatonta liikutetaan? Miksi kaikki ihmiset eivät halua liikkua? Miten jojoilijat saataisiin edes vähän liikkeelle. Tarvitaan paljon uusia ajatuksia liikkumattomuuden torjuntaan.

Liikuntapalveluiden tarjoaman perustuu ”nyt ryhdistäydyt – ajatteluun.” Otat itseäsi niskasta kiinni ja raivaat aikaa liikunnalle. Usein tarjoamassa on kuntosalia ja kuntosalia. FightClubissa käsittääkseni pääsee mukaan ryhmään joka suorittaa, ruoskii ja palkitsee itseään. Ajatukseen on tuotu rangaistusten ohella saavuttaminen ja itsensä ylittäminen. TH kertonee enemmän asiasta.

Miksi ala ei sitten räjähdä? Miksi yritykset eivät löydä tapoja torjua poissaoloja ja vähentää liikkumattomuutta? Ovatko lääkkeet vääriä? Olen itse kuntoilun jojoilia. Innostun, harrastan ja lopahdan. Tätä tapahtuu useita kertoja vuodessa. Pohdin miksi en pysty integroimaan liikkumista pysyvästi elämääni? Pohdin asiaa itseni kautta.

Mitäpä jos kuntosaliliikunta, terveyshuolet ja suorittaminen eivät mene riittävän syvälle ihmisen tarvehierarkiaan? Mitä jos nämä keinot, suoritusohjelma ja valmennus eivät riitä motivoimaan ihmistä? Olen lukenut motivoitumisen olevan monimuotoinen prosessi, joka ei välttämättä lainkaan ole tahdonalainen.

Olen usein nähnyt liikunnan ammattilaisen repsahtavan. Miten ammattilaisetkin repsahtavat kerta toisensa jälkeen? Ehkäpä koko kuntoilun arsenaali on rakennettu niille, jotka motivoituvat itsestään tai helposti kuntoilemaan? Intoilijoilta toisilleen? Ymmärrän kuntosalit ja lajit tieteellisenä ”tulosten tekijöinä” mutta ovatko ne ihmiselle millään tavalla luonnollisia? Mietipä ponihäntiä ja verkkarimiehiä. Aika samankaltaisia ovat kuntoilun ahkerimmat, ammattilaiset ja aktiivikäyttäjät. Luonnollisesti liikunnasta kiinnostuneet menevät liikuntatieteelliseen. Elämää eri tavalla kokevat jonnekin muualle.

Miten liikkumista voisi tehdä kokemuksellisempaa, motivoivampaa? Ihmisen liikuttuu luonnostaan luonnon ihmeistä. Luonnossa oleminen on jokaiselle luonnollista. Vaikka kuinka erkaantuneita asiasta oltaisiinkin. Huomasin itse asian vuosia sitten hankkiessamme koiran. Ennen Lidoa ei tullut auringonnousuja nähtyä. Nyt ne ovat loistava osa elämää.

Väitän jokaisella olevan joitakin positiivisia kokemuksia liikkumisesta lapsuudessa. Kalastus, onkiminen, veneily, sienestys, tanssi, pesäpallo tai uimahalli. Mitä jos liikkumisen lisääminen lähtisikin lapsuuden mielihalujen uudesta kokeilemisesta? Mitä jos liikkumaton houkuteltaisiin ylös ja ulos luomalla vuosikiertoon 8-12 sesonkia sään mukaan ja kuukauden kalenteriin valittaisiin aina perusharjoittelun rinnalle ajankohtaisia lajeja? Mitä jos jokainen kuukauden viimeisenä lauantaina mentäisiin kokeilemaan jotain uutta? Lautailua, perhokalastusta, keilailua, pyöräilyä tai geosuunnistusta. Vai mitä se on? Mitä jos liikkumista integroitaisiin elämysten kautta. Jokaisen on pakko sanoa työpaikalla, että oltiin muuten tänä aamuna kalassa Helsingin edustalla auringon nousussa tai että testasin kahvakuulailua kuutamossa lauantai-iltana.

Elämänhallinnan ohjaus, tsemppaus ja liikuntavalmennus on lähempänä toisiaan kuin nykyiset liikunta-alan yrityksen oivalvat. On huono idea pakottaa ihmisiä yhdenlaisen lajin pariin. On ajattelematonta laittaa liikumaton ihminen liikkuvien ihmisten lajeihin, liikuntaintoilijoiden kuurille. Kuurit päättyvät aina. Ongelma on vähäinen liikunta, ei liikuntapalveluiden tarjonta. Miten liikunta integroidaan osaksi elämää?

Olisi kiinnostavaa muotoilla uudenlainen liikunta-alan yritys. Todennäköisesti ennen kaikkea yrityksiä palveleva terveys- ja liikuntapalveluita murroksellisella tavalla yhdistävä asiantuntijayritys. Annetaan sille työnimeksi Ikiliikkujat – murretaan liikkumattomuuden tabuja ja näytetään yrityksille tuloksia. Yhdistellään tiedettä, taidetta, luovuutta ja palvelumuotoilua. Mahdollisuus on kiinnostava. Suomessakin jopa puolet työväestöstä jättää liikkumatta, kuntosalit saavat liikkeelle murto-osan. Liikunta-alan ammattilaiset keskittyvät lähinnä toistensa liikuntasuorituksiin. Ammattilaiset ammattilaisten asioihin.

Ps. Tein pinterestiin itseäni motivoivan taulun asoista joita haluaisin taas kokeilla ..http://pinterest.com/villetolvanen/energy-burning/