Kirjoitusharrastuksellani kesti lähes vuosi löytää 40 tuhatta lukijaa. Seuraava kymppi tuli täyteen yhdessä kuukaudessa, elokuussa. Suurimpana syypäänä toimi artikkeli mainostoimisto kriisissä, jota on luettu jo yli 3000 kertaa. Ihmettelen.
Hidas levikki, suunnan hakeminen, erilaisten toimintamallien jatkuva kokeilu on tuttua cross-median kultaisilta vuosilta. Ainoastaan kehittämällä ja oppimalla päivittäin saadaan pitkäjänteisiä tuloksia. Kirjoittaminen on ollut hauskaa, jännittävää ja antoisaa, opettavaistakin. On ollut helpompi huutaa pimeään kuin yrittää vänkyttää asioista insinöörille, joka ei halua kuunnella. Espoossa on yhä edelleen Suomen suurin Audi, Gant, TagHeuer, Omega, Callaway jne. tihentymä, mutta ei yhtään teollisuusyritystä, joka osaisi aidosti brändätä toimintaansa. Tätä pohdin joka kerta astuessani teollisuuyrityksen toimitiloihin. Pelkkiä brändejä ympärillä, mutta neukkarissa painitaan tuoteominaisuuksista. Ne kuulemmat ratkaisevat. Asiakas tarvii tuotetietoa, koska se on ratkaisevaa. Rakkaan asiakkaani sanoin, jos kaikki päätökset syntyisivät järjellä, ajaisimme kaikki Skoda Octavialla. Aika harvalle tuntuu kelpaavan.
Minulta on kysytty kirjoitanko ammatikseni, ehdinkö tehdä mitään muuta ja miten saan niin paljon aikaiseksi. Olen vakuuttanut kirjoittamisen olevan helppoa, nopeaa ja vaivatonta. Miten yksi mies voi saada enemmän aikaiseksi kuin miljardikonserni? Pohtimalla sisällöntuotannon prosessia. Ajatukset ovat vanhoja, olen mättänyt kalvoja kohta kaksi vuosikymmentä. Kalvojen ja keskustelujen sijaan kirjaan ne ajatukseni WordPressiin tai Videolle. (Video isolla koska sillä on niin suuri on sen vaikutus digitalisoitumisessa, muistakaa television ääreen liimautuva 2-vuotias.)
Digitalisoitumisessa on paljon kysymys vanhojen asioiden hoitamisesta paremmalla tavalla. Tehokkaammin, nopeammin, joustavammin tai edullisemmin. Sisällöntuotanto on yksi esimerkki. Miksi ei julkaisisi, vaan höpisee keskenään tai itsekseen? Kaikki yritykset ovat täynnä hyvää tietoa. Sillä vain ei johdeta, tietoa ei käytetä asioinnin kehittämiseen tai verkkoliiketoimintaan ei uskalleta investoida. Tarvitaan seuraava sukupolvi joka uskaltaa, tervetuloa nettinatiivit. Twiittaillaan! Tai jotakin, voidaan faksaillakin.
Harrastukseni kuvaa luonnettani. Harmittaa ettei tule myytyä vaikka kitaroita tai omenoita pelkän länkyttämisen rinnalla. Suhtaudun asioihin intohimoisesti ja monen mielessä kohtuuden rajoja kolkutellaan. Kokeileminen, oppiminen ja pieni kapinointi pitävät hengissä. Uskaltaminen on välillä hyvää viihdettä, siitä tulee hyvä mieli. Kuten on monta kertaa todettu, ”luovu häpeästä” ja ryhdy toteuttamaan itseäsi. Unohdat pian, että asiaa koskaan edes epäilit. Jos homma ei toimi, voit taas tehdä jotain ihan muuta. Pysyy elämä kiinnostavana ja aivot tuoreina.
Nöyrimmät kiitokset kaikille juttuja lukeneille, jakaneille ja erityisesti niitä kommentoinneille. Palaute pitää tämänkin koneen liikkeessä, kritisointikin kuuluu asiaan. Pidetään substanssi kunnossa ja silmät sopivasti virneessä. Tehdään uusia hyviä juttuja ja muotoillaan parempia yrityksiä joka päivä.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti