Aloitin blogaamisen kesällä 2011 koska olin terapian tarpeessa. Ajatuksena oli kirjoittaa pää puhtaaksi, avautua ja jakaa omia mielipiteitä avaruudessa. Käyntejä palveluun on nyt kertynyt 20000. En tiedä onko se paljon tai vähän mutta tuntuu että pientä vastuuta olisi myös pyrkiä johonkin järkevään. Olen myös huomannut monen itseäni innoittavan asian olevan monille täysin epärelevanttia ja tarpeetonta. Onneksi meitä on moneksi.
Terapiatuittuilu on muuttunut tutkimusmatkaksi digitalisaatiosta ja tiedon liikkumisesta verkossa. Mikä sisältö on kiinnostavaa? Mikä toimii? Miten tieto leviää verkossa? Näihin kysymyksiin olen hakenut vastauksia. Ja joitakin saanutkin. (15 vuoden aikana …)
Moni on kysynyt aktiivisesta spämmäämisestä (joka valitettavasti kannattaa jos haluaa tiedon leviävän), tiedon levittämisestä eri verkostoihin ja otsikoinnin roolista sanoman levittämisessä. Näistä on karttunut jo huomattavasti kokemusta ja jaan mielelläni ajatuksiani jos jotakuta sattuu asia kiinnostamaan. Sen voin sanoa heti kärkeen että vuosi on aika pitkä aika verkossa. Viiden vuoden ”ura” (hah) naamakirjassa on muokannut omaa ja ympäristön toimintaa montakin kertaa. Vuodessa tapahtuu paljon.
Minne seuraavaksi? Jotkut ovat sanoneet että olet Ville puhuja etkä kirjoittaja. Olen samaa mieltä. Samoin verkosta on kovaa vauhtia tulossa videopohjainen virtamedia. On siis elettävä vähän kuten opettaa. Luvassa on jonkinlainen videoblogi. Protesteista huolimatta kyllä – ja omakin kynnys on ihan valtava. Oman leukasarjan ja virheiden tuijottaminen ruudulta ei todellakaan kiinnosta ja asia tuntuu vastenmieliseltä. Vähän kuten saksan kielen opiskelu. Jotenkin sitä on kuitenkin itseänsä kehitettävä ja olkoon se nyt tämän vuoden kokeilu. Toiminta alkaa jossain välissä ja saattaa päättyä milloin tahansa. Edetään merkki kerrallaan.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti