Jarkko Niemisen dilemma

Nieminen voitti jälleen. Tai oikeastaan toisen kerran ATP-turnauksen. Hyvien uutisten keskeltä avautui mielenkiintoinen näkökulma mestarin haasteisiin. Asia otsikoitiin ”ei aikaa juhlia voittoa.” Suomessa ajatellaan ilmeisesti sittenkin että urheilumenestyksen jälkeen kotimaahan tullaan vahvassa hutikassa ja koko kansalla on lupa ryypätä ainakin pari päivää. Takaisin Niemiseen.

Jarkko niemisen haasteena on pelata, voittaa, harjoitella ja kehittyä samanaikaisesti. Aikataulu on äärimmäisen tiukka, erot huipulla mitättömiä ja kehittymistä tai oikeata harjoittelumäärää on varmasti lähes mahdoton ennakoida. Mutta uralla onnistuminen ja historian kirjoittaminen vaatii näitä kaikkia. Jarkko kirjoittaa suomalaista tennishistoriaa joka päivä. Sama haaste on jokaisella kasvuyrityksellä. Jokaisella johtajalla joka haluaa kehittää toimintaansa. 

Pelaaminen on Jarkon ammatti. Kukaan ei voisi pelata noin paljon ilman rakkautta lajiin ja aitoa halua olla lajissa maailman paras. Jarkko uskoo varmasti olevansa maailman paras pelaaja ja joku päivä voittavansa kaikki muutkin. Ammattimaisuus ja ammattilaisuus näkyvät siinä että Jarkolle pelaaminen on tärkeintä. Hän on aina valmis peleihin ja jaksaa pelata huononakin päivänä. Tuskin jokainen päivä ankaran matkustamisen keskellä on hauskaa. Joku uimari sanoi jossain joskus seisoneensa aamuyöllä puolitoistatuntia starttipallilla ennen altaaseen hyppäämistä. Ammattilaisuus on kykyä suorittaa oli keli korvien välissä mikä tahansa. Kuinka moni yritys pystyy huippusuoritukseen joka päivä?

Voittaminen lienee tenniksessä vaikeinta. Laji on kuin miekkailua jossa kaksi tasaväkistä pelaajaa haastavat toisensa kamppailuun. Erot ovat olemattomat ja vahvimmat voittavat. Menestymisen kulttuuri on aina ollut meille suomalaisille vaikeaa. Puhutaan lyhyestä historiasta ja resurssien puutteesta mutta onko kysymyksessä osaamislaji? Tekemisen, ympäristön, yksilön ja tahdon yhtälöstä? Arvatenkin voittaminen ei ole sattumaa. Niin monta ylivoimaista Rossia, Sennaa, Nykästä ja muuta mestaria maailmassa on. Miten yrityksen menestysmistä voisi rakentaa pitkäjänteisesti? Voisiko onnenkantamoisten rinnalla olla onnistumisen teollisuutta?

Harjoittelu on kaikki kaikessa ja lähes yhtä vaikeaa kuin voittaminen. Jokainen Jarkon palkkaama valmentaja on sanonut Jarkon harjoittelevan liikaa. Mutta miehen halu menestyä ajaa kentälle päivä toisensa jälkeen. Aina löytyy parannettavaa. Katkerat tappiot saavat yrittämään entistä enemmän. Niinpä Jarkko on vaihtanut valmentajia monta kertaa. Onko harjoittelu tennistä? Varmaan lajiharjoittelu kuuluu asiaan mutta olisikohan huipulla harjoittelulle parempaa määritettä? Pidän palokunta vertauksesta. Jos palokunta ei harjoittelisi poikkeustilanteita ja erilaisia yllättäviä muuttuvia lähes päivittäin, ei tositilanteessa olisi mitään mahdollisuuksia. Kuinka moni yritys tietoisesti harjoittelee poikkeustilanteita liiketoiminnassa tai valmistautuu tulipaloihin, markkinamuutoksiin ja kilpailijoiden toimenpiteisiin? Kyllä Suomessa varsinainen harjoittelu jätetään niille jotka eivät osaa. Eikä ihme kuinka harva maailmassa menestyykään? Mitä tekisit jos johtaisit yritystäsi kuin palokuntaa?

Kehitys on edellisten asioiden lopputulos. Jatkuva kehittyminen on urheilijalle tärkeintä. Vain kehittymällä voi kurottaa uusiin voittoihin. Vain kehitys lisää motivaatiota. Olemalla entistä parempi jaksaa pelata, harjoitella ja repiä itsestään mahdottomia. Miksei yrityksillä ole aikaa kehittää ja kehittyä? ”Nyt on niin kiire ettei voida kehittää toimintaa” tai ”Nyt täytyy ensin katsoa mitä tapahtuu ennenkuin taas kehitetään.” Eihän kehittäminen voi olla joku irrallinen asia. Mutta kehitystä ei tapahtu ellei sitä kirjata, johdeta ja huomoida osana tekemistä. Isompi henkinen maila, parempi liikkuvuus, tiukempi ote vastustajasta. Kehittyminen ja ympäristön muutokset ovat osa peliä. Eivät irrallisia rukareissuja, risteilyjä ja dokumentteja arjen turmelluksessa.

Iso käsi niille jotka ovat ammattilaisia ja ymmärtävät mitä jatkuva menestyminen vaatii. Lisää Niemisiä ja uusia käsiä pystyyn. Parempia yrityksiä ja nöyryyttä haasteiden edessä. Sanoista tekoihin ja selkeitä tavoitteita. Keskinkertaisuuksia ei kukaan muistele.