Sanotaan, että perhe- ja yrittäjäomisteisilla yhtiöillä on kriisi vähintään noin 30 vuoden välein. Silloin omistajuuden jatkuvuus on turvattava ja vaihdettava sukupolvien vaihtuessa. Olen saanut olla mukana useissa hallituissa ja hallitsemattomissa muutoksissa. Muutama oppi onnistuneista.

Omistajat voivat sopia omistaja-asioiden kehittämisestä yhteistyössä hallituksen kanssa. Silloin omistajuuden muutoksista ja jatkuvuudesta voi tulla erillishanke, johon hallituksen ulkopuoliset voivat osallistua asiantuntijan tai fasilitaattorin rooleissa. Onnistunut sukupolven vaihdos etenee minusta seuraavasti.

1. Omistajien kesken sovitaan hankkeesta, jossa osana hallitustyötä tai sen rinnalla sovitaan sukupolvenvaihdoksen vaihtoehtojen tutkimisesta, oikean mallin ja ajankohdan selvittämisestä tulevien vuosien, esim 2-4 vuoden aikana.

2. Osapuolten kesken sovitaan keskusteluja aiheesta joko osana hallitusta (yhtiö voi osallistua sukupolven vaihdoksen rahoittamiseen) tai erikseen esimerkiksi neljä kertaa vuodessa seuraavan kahden vuoden aikana.

3. Jokaiseen kohtaamiseen rakennetaan agenda, materiaalit toimitetaan ennakkoon ja sovitaan mitä on tulevassa tapaamisessa tarkoitus päättää. Kokouksen välissä ulkopuolinen fasilitaattori tai hpj voi keskustella osapuolten kesken yhdessä tai erikseen. Tarkoitus on kypsyttää osapuolia tulevaan muutokseen ja löytää sopiva ajankohta murrokselle.

4. Prosessissa ratkaistaan asia kerrallaan ja haetaan mallia, jossa jokainen osapuoli ”voittaa.” Tämä saattaa kestää ja vaatia sietämistä sekä malttia kaikilta osapuolilta. Siksi vaihdosta ei tehdä alkavana vuonna, vaan seuraavien vuosien aikana.

5. Prosessi yleensä nopeutuu sen ammattimaisen käsittelyn ja johtamisen aikana. Hyvin mallinnettu ja fasilitoitu prosessi nopeuttaa osapuolien sopeutumista uuteen tilanteeseen ja ratkaisun syntymistä. Silti asiaa ei voi kiirehtiä eikä haudata odottamaan parempia aikoja. Kaikista asioista on tärkeintä sopia osapuolten vielä ollessa työkykyisiä ja mukana yhtiön toiminnassa. Edesmenneiden kanssa ei asioista voi sopia kaikille parhain päin.

Tärkein asia: Sukupolven vaihdoksissa ”jatkajat” ovat usein keski-ikäisiä ”lapsia,” joiden on vakuutettava vanhempansa luopumaan elämäntyöstään. On ymmärrettävä että työelämästä ja elämäntyöstä luopuminen on kipeä prosessi, joka sisältää paljon epävarmuutta, pelkoja ja tunteita.

Jatkavan on vakuutettava teoillaan ja toiminnallaan olevansa luottamuksen, tulevaisuuden ja vaihdoksen arvoinen. Prosessi saattaa sisältää enemmän työtä vakuuttamiseksi, kuin jatkaja on valmis omassa mielessään tekemään, mutta ymmärtämällä luopumisen haasteet ja vaikeudet syntyy yhteinen polku, joka synnyttää molempia osapuolia rikastuttavia tuloksia.



V